”Terppali, rakkaat kuulijat (lue: lukijat)”, kuten voisin kuvitella henkisen mentorini ja oppi-isäni Tuomas Nevanlinnan sanovan näin lähetyksen (lue: postauksen) alkuun.

Tälle sangen eriskummalliselle alkutervehdykselle on kuitenkin aivan järkeenkäypä syy. Nimittäin. Helsingin oma poika ja ylpeys Radio Helsinki on löytänyt tänään uuden kodin. Onneksi olkoon! Kreegah bundolo!

Sitten ns. asiaan. Aion jatkaa hyväksi havaitsemallani tiellä, ja kirjoitankin tänään jälleen bändistä, joka tulee omalta epämukavuusalueeltani. Ainakin osittain. ”Miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä”, tuumaisi tähän vuoden 2004 Ruudolf. Viisaita sanoja. Big up!

Maustetaanpa ja mehustellaanpa kirjoittajan omaa oivallusta vielä  asiaankuuluvalla ja havainnollistavalla infografiikalla. Kas näin.

Skribentti suosittelee arvon lukijoille oheisen kuvan hyödyntämistä sekä arkipäivän askareissa että uuteen musiikkiin tutustumisessa. Lupaan, että se kannattaa!

No niin. Se siitä ja sitten IHAN OIKEESTI siihen itse asiaan. Tänään kirjoitan lyhyesti bändistä, jonka voisi pääpiirteittäin karkeasti niputtaa sellaisen (omasta mielestäni varsin kammottavan) genren alle kuin reggae. Tämä bändi ammentaa kuitenkin (onneksi) reggaen lisäksi myös monista muista oivallisiksi todetuista rytmimusiikin genreistä. Bändin omien Facebook-sivujensa mukaan soppaa sekoitetaan genreillä kuten ska, rap, balkan ja extreme folk. Arvaako joku jo, mistä bändistä on kysymys?

Aivan oikein. Nyt puhutaan tietenkin peräti 11-henkisestä kovan livepoppoon maineessa porskuttelevasta rytmiryhmästä St. Rastasta. Järjettömän kokoiseen joukkueeseen kuuluvat Rami Shikeben (laulu & räpit), Lauri Greis (räpit), Henri Hyökyvirta (kitara), Santtu Okkonen (rummut), Ville Tikka (koskettimet), Veijo Salo (koskettimet), Leo Kuutti (basso), Jami Hellman (viidakkorummut), Ella Tamminen (harmonikka), Otso Karhu (balalaikka) ja Kalle Jokela (tuuba). Soittajistosta osa lienee tuttuja myös kokoonpanoista kuten Torso., Kuningasidea ja Straktobeam (näistä sisarakteista varsinkin Straktobeam on kiinnostava ja psykedeelinen synapoppoo, joka kannattaa pistää korvan taakse – todistetusti kova livenäkin!).

Ensisijainen syy siihen, miksi päätin esitellä All Earsin Pidä varas -sarjassa tänään St. Rastan on se, että bändi on julkaissut vastikään aivan mahtavan videon Mörkö-nimisestä kappaleestaan. Videolla kokonainen konkkaronkka heräilee ilmeisesti melko eeppisen baari-illan jälkeisenä aamuna eri puolilta Helsingin Kalliota. Ja laulaja Rami putkahtaa esiin selvästikin rosvojen autosta. Asiaan kuuluvasti videolla muun muassa juodaan viinaksia, pöllitään koira, heilutaan dinosauruspuvussa ja ryönätään varsin suurehkon vaskipuhaltimen kanssa suihkulähteessä. Hienoa toimintaa. Respect!

St. Rastan lähimpiä musiikillisia verrokkeja ovat jo mainitun Kuningasidean lisäksi Jätkäjätkät ja Lossi T & Juoksut. Varsinkin kaksi jälkimmäistä liippaavat sekä musiikillisesti että lyyrisesti läheltä. St. Rastan maailmassa puhutaan nimittäin tuhansien lärvien maasta ja muista yhteiskunnan nurjista puolista energisen piripolkan säestyksellä. Onneksi mukana on höysteenä hyppysellinen huumoria keventämässä tunnelmaa, ja ryppuotsainen saarnaavuus on saatu karsittua minimiin.

Mikäli balkanilainen nyrjähtänyt torvisoittokunta, rastat, kriittinen räppäily, tiukka yhteensoitto ja ska-hulinointi herättävät sinussa suuria tunteita, on St. Rasta ehkäpä uusi lempibändisi. Alla olevasta Tavastian -livepätkästä saanee jotain kuvaa bändin kovasta livekunnosta. Boyakasha!

Soundcloud: https://soundcloud.com/st-rasta
Facebook: https://www.facebook.com/St.Rasta