Vieläkö muistat omat ekat hitaasi? Entä ne limudiskojen kiusalliset hetket, kun nopeaa tanssibiisiä seurasikin imelä hidas, ja ihmiset alkoivat vilkuilla ujosti ympärilleen? Osan rynnätessä vessaan tai karkkiostoksille jotkut uskaltautuivat pyörimään savukoneen puskeman savun keskelle. Monet nojailivat seiniin ja jotkut suuntasivat suoraan mielitiettynsä juttusille. Muutamat tanssivat tönkösti kädet ojennettuina hartioille, ja rohkeimmat työnsivät käpälänsä tanssikumppaninsa takataskuihin. Tämä soittolista on kaikille niille hetkille omistettu.

Sadan viimeisen hitaan soittis pitää sisällään Alwaysin, My Heart Will Go Onin ja I Don’t Want to Miss a Thingin lisäksi mielivaltaisempiakin valintoja. Seitsentuntisen slovariputken ensimmäinen puolisko kokoaa yhteen juuri näitä klassikoita, mutta toinen puolikas sisältää jotain aivan muuta. Osa näistä on juustoisia, mutta osan lyriikoilla ei ole mitään tekemistä lepertelyn kanssa. Kuten meikäläisen kokoamilla soittolistoilla yleensä, yhdistävä tekijä biiseille on lähinnä se, että mulla itselläni olisi pokkaa soittaa se discossa – tässä tapauksessa illan vikana kappaleena. Listan päättää Toton Africa, koska se vaan on paras biisi koskaan ja musta kaikkien iltojen pitäisi päättyä siihen.

All Ears: Vikat hitaat

Tältä soittolistalta varmasti puuttuu sekä nykyisiä että tulevia klassikoita. Mitkä olivat ja ovat omat lempihitaasi? Jakakaa ihmeessä kommenttikenttään vakavimmat puutokset niin saatan koota niistä tälle jatko-osan tai päivittää ne tähän mukaan. Saa myös kertoa muistoja. Mun ekat hitaat oli tokalla luokalla Tuhat yötä pojan kanssa, johon olin superihastunut. Se oli huippuhetki elämässäni.

Lopuksi tällainen kaino pyyntö: nykyään hitaita kuulee yöelämässä lähinnä viimeisenä biisinä kotiinlähdön merkiksi. Voisi kuitenkin olla toisinkin. Viime kesän Ilosaarirockissa Ravileirinnän extraohjelmaan kuului juustodisco, jossa pelkät ”viimeiset hitaat” kaikuivat viisi tuntia illassa. Tuntemattomat ja tutut ihmiset tanssivat lähekkäin pieniä hetkiä kerrallaan, ja välillä paripyöriminen keskeytyi, koska oli vain pakko laulaa kurkku suorana klassikoiden mukana. Se oli itselleni festareiden kohokohta, joten pliis, järkätkää joku juustodiscoja enemmän. Mä voin ilomielin tulla soitteleen näitä biisejä, tai saapua vaan vieraaksi pyörimään ympyrää.