Vaikka uusi viikonloppu onkin jo ovella, palataan ajassa hetkeksi viime sunnuntaihin – aikaan jolloin Suomen kesä muistutti vielä Etelä-Euroopan heinäkuuta eikä Helsingin marraskuuta. Tuolloin Schoolboy Q vieraili ensimmäistä kertaa Suomessa kahden lämppärinsä Isaiah Rashadin ja Rene Brownin kanssa. Helsingin keikkakansa oli sonnustautunut artisinsa tuntien shortseihin, polvisukkiin, vaimareihin ja kalastajanhattuihin, ja auringossa käristetyllä iholla tuoksui aurinkorasva. Loppuunmyydyn Nosturin siis saattoi jo etukäteen arvata muuttuvan saunaksi.

Jo joitain vuosia hip hop -piirien arvostusta nauttinut illan pääesiintyjä Schoolboy Q julkaisi aiemmin tänä vuonna ensimmäisen major label -albuminsa Oxymoronin, joka tuli ulos Interscopelta. Kahden kehutun pitkäsoiton jälkeen uutukainen tuntui jakavan mielipiteitä, mutta kukaan ei voine kieltää, etteikö siltä olisi löytynyt myös joitain artistin uran timanttisimmista biiseistä. Esimerkiksi hitit Man of the Year, Hell Of A Night, Collard Greens ja avausraita Gangsta kuuluivat illan odotetuimpiin kappaleisiin.

Nosturin lavalla räppäsi jopa röyhkeän itsevarma Schoolboy Q, joka vertasi suomalaista yleisöä edellisen keikan oslolaisiin, ja vaati parempaa meininkiä, ettei vain hävittäisi norjalaisille. Osallistavat välispiikit naurattivat, mutta ohitin ne lähinnä osana jenkkimeininkiä, johon törmää usein suuremmilla keikoilla. Spiikkien, huudatusten ja väkinäisen nostatuksen vaikutusta yleisöön ei kuitenkaan voinut kieltää, sillä vaisummin liikkeelle lähteneellä keikalla tunnelma kohosi nopeasti juuri niin hyväksi, että samaan aikaan pelatun lätkäfinaalin tapahtumat eivät lopulta kiinnostaneet lainkaan, vaikka puhelin piippasikin väliaikatietoja.

Vaikka keikka olikin osa juuri tätä uusinta Oxymoron-levyä juhlistavaa kiertuetta, Schoolboy Q:n setistä melkein puolet edusti myös vanhempaa tuotantoa. Edellisen Habits & Contradictions -albumin hittejä oli ripoteltu mukavasti joukkoon, ja kohtuu aggressiivista keikkaa rauhoitti esimerkiksi ensimmäisen soololevy Setbacksin rauhallisempi iBETiGOTSUMWEED.

Myös ennen Schoolboy Q:ta esiintyneestä Isaiah Rashadista lienee syytä mainita muutama sananen. Ennen keikkaa fiilistelin Rashadin alkuvuonna ilmestynyttä debyytti-EP Cilvia Demoa jopa pääesiintyjää enemmän, eikä lämppärinkään esitys jättänyt kylmäksi – päinvastoin. Rashad pääsi yllättämään energisellä keikallaan, vaikka etukäteen artistin olisi voinut luulla olevan Schoolboy’ta rauhallisempi tapaus. Yleisö tuntui tietävän Rashadinkin biisejä kiitettävästi ja esimerkiksi R.I.P. Kevin Millerin soidessa tunnelma nousi samoille leveleille kuin pääesiintyjänkin aikana. Hiki valui naamaa pitkin jo hyvissä ajoin ennen illan h-hetkeä. Rashadia kannattaa pitää silmällä jatkossakin.

Vaikka etukäteen pidinkin lipun hintaa hieman ylihinnoiteltuna, keikan aikana se osoittautui joka sentin arvoiseksi. Tämä toki on vain subjektiivinen kokemukseni illasta, ja hieman erilaisen raportin voitte lukea Laurin Wincave-blogista. Itselleni ei jäänyt huonoa sanottavaa edes miesvoittoisesta testosteronia huokuneesta räppiyleisöstä, ja tuntui että kohtelu oli jopa parempaa kuin yleensä. Vaikea sitten sanoa, olisiko eturiveissä ollut eri tunnelma, sillä jorasin keikan salin takaosassa penkillä seisten, missä tilaakin oli runsaasti. Lopulta odotukset täyttänyt keikka jäi kummittelemaan takaraivoon niin voimakkaasti, että en ole koko viikolla pystynyt kuuntelemaan mitään muuta kuin aiemmin tekemääni fiilistelysoittolistaa, jota voi kuunnella alta.

Tsekkaa myös Samu Hintsan kuvat illasta. Ne ovat ”hieman” eri tasoa kuin ylläoleva yleisöstä pokkarilla nappaamani otos :—D