Roskilde Festivalin tuoreet pohjoismaiset lupaukset

Roskilde on paitsi legendaarinen festari, jossa on mahdollista nähdä läjä isoja kansainvälisiä megabändejä, se on myös musabongarin kultakaivos. Ennen festivaalin pääpäiviä (torstai-sunnuntai) juhlistetaan kahdella lavalla maanantaista keskiviikkoon pohjoismaisia uusia tulokkaita, joista parhaimpina vuosina olen tiennyt etukäteen ehkä kahdeksan bändiä, kun valtaosa on ollut täysin uusia tuttavuuksia. Myös festivaaliviikonlopun aikana näillä kahdella lavalla nähdään julisteessa pienellä kirjoitettuja bändejä, joita saapuu katsomaan vain pieni osa festivaaliyleisöstä. Tässä muutamia maistiaisia bändeistä, jotka ovat matkalla kohti suurempaa suosiota. Tätä listaa voisi jatkaa vielä parilla kymmenellä bändillä, mutta pitäähän mulle jäädä jotain, jota hehkuttaa festarin jälkeenkin.

Huom! Alla esiteltävät bändit liikkuvat kaikki samoissa tai vähintään rinnakkaisissa äänimaailmoissa, eli jos vaihtoehtoinen elektroninen musa ei nappaa, niin tämä postaus ei ole ehkä just sun juttu. Fiilistellään sit muunlaisia herkkupaloja festarireissun jälkeen.

Unkwon

No niin, ja sit kaikki, jotka tykkää aavemaisesta bassopitoisesta syvästä electronicasta nostaa käden ilmaan! Hyvä. Seuraavaks laske se takas hiirellesi ja klikkaa alta play. Jos iskee niinku luulen niin miehen Fractures EP on myös ladattavissa täältäUnkwonin eli tanskalaisen Anders Dixenin moderni elektroninen Britteihin kumartava soundi kuulostaa hieman Burialilta, ja on ensiluokkaista fiilistelymusiikkia, joka sekä rauhoittaa että tanssittaa.

Facebook
Soundcloud

DNKL

Jos edellä oleva Unkwon toimi, kannattaa jatkaa näiden ruotsalaisten parissa. DNKL ottaa askeleen eteenpäin Burialista ja naittaa sen ujosti poppailevien synasoundien ja pehmeiden vokaalien kanssa. Lopputulos muistuttaa utuista ja utopista unimaailmaa jostain kolmenkymmenen vuoden takaa.

Facebook
Soundcloud

Pandreas

Viime vuonna Norjassa kohistiin tuoreen artistin perään, jota verrattiin mm. Slow Magicin ja Gold Pandaan. Eikä pöhinä toki jäänyt Norjan rajojen sisälle, vaan nuoren lakiopiskelija-muusikon bongasi myös mm. Pitchfork ja The Guardian. Tänä vuonna julkaistu kolmen biisin Beluga EP viimeistään osoittaa, että hype on ollut aiheellista. Pandreaksen ilmava, tanssittava ja house-electronica on imenyt itseensä pohjoismaista melankoliaa, mutta vain sen verran että se kuulostaa älykkäältä eikä masentuneelta.

Facebook
Soundcloud

Shadow Shadow

Elettiin varmaankin vuotta 2003, kun tutustuin uuteen tulevaan suosikkibändiini nimeltääm Logh. Bändi tuli Ruotsista, mutta vuosien odotuksen jälkeenkään en koskaan onnistunut näkemään bändiä Suomessa. Ainakin yksi minikiertue buukattiin, mutta se peruuntui. Loghia ei ole varsinaisesti missään kohtaa kuopattu, mutta post-rock-bändin viimeisin levy on vuonna 2007 julkaistu North.

Roskildessa on kuitenkin mahdollisuus päästä askeleen lähemmäs vanhaa rakasta. Loghista tutun laulaja-kitaristi Mattias Fribegin uusi projekti Shadow Shadow soittaa chillwavessa uitettua rauhallista kasarisyntikkapoppia. Ei ehkä mikään seksikkäin genrekuvailu, mutta musiikista tulee mieleen paremminkin Blade Runner kuin Footloose. Keväällä julkaistu Riviera-levy toimii varmuudella myös Driven soundtrackia rakastaneille. Tunnelma ei ole kaukana Loghinkaan atmosfääreistä, mutta Fribergiä tukevat heleät naisvokaalit pitävät huolen, että kyse on silti jostain ihan uudesta.

Facebook
Soundcloud

IBERIA

Kuten varmaan tulikin jo selväksi, tämä postaus on näemmä omistettu rauhalliselle ja eteeriselle elektroniselle musiikille. Edeltäjiin verrattuna Iberia nousee korkeammille taajuuksille, ja menee kaiunkin kanssa pidemmälle. Rumpukone pistää pään nyökkäämään ja Iberian tunnelma saa toivomaan, että keikan aikana ulkona paistaa aurinko. Mutta jos ei paista niin sekin on ihan ok.

Facebook
Soundcloud

Kill J

Kööpenhaminalais-duo Kill J vaikuttaa jo pelkästään parin biisin perusteella Tanskan ”seuraavalta MØ:ltä”. Kaksikolta ei ole ilmestynyt vasta kuin muutama hassu single, mutta median ylisanoista ei ole ollut pulaa. Kill J:n biisit lepäilevät jossain elektronisen popin ja vaihtoehtoisen R&B:n rajamailla, jonka päällä Julie Aagaardin heleästi vibraavat vokaalit saavat vatsan pohjan kutiamaan samallalailla kuin vaikkapa Antony Hegartyn lauluääni tekee.

Facebook
Soundcloud

Samaris

Islantilaista Samarista on tullut täällä aiemminkin feattailtua eri yhteyksissä: viimeksi tungin tämän samaisen kappaleen Rikospaikan ”Pohjoismaiset naiset”-soittolistalle. Jos islanninkielinen hypnoottinen tunnelmointi ja mieltä hierovat bassot kiinnostavat, kannattaa painaa vielä tämänkin biisin kohdalla play.

Facebook
Soundcloud

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.