Välillä uusia bändejä bongailee keikkajulisteista, radiosta, flyereistä ja lehdistä – yleensä internetistä ja maileista. Tänään heitän ilmoille nopean bändiesittelyn yhtyeestä, joka löytyi aikanaan mutkikkaampaa reittiä. Kesällä 2014 harhailin yksin Roskilde Festivalilla, kun tutustuin kaksimetriseen ruotsalais-amerikkalaiseen partasuuhun, joka oli Turbojugend-nimeltään Captain Foreskin. Juttelimme (yllätys yllätys) musiikista ja hän kertoi lempibändikseen ruotsalaisyhtyeen, jonka nimi jäi jo tuossa hetkessä unholaan, koska se oli 1) liian vaikea lausua kännissä 2) liian vaikea kirjoittaa ylös. Onneksi uusi kaverini kuukausien jälkeen otti tehtäväkseen etsiä minut Facebookista vain tutustuttaakseen minut bändiin, josta hän niin hekumoi.

Skraeckoedlan on ruotsalainen (ja ruotsinkielinen) psyke-rock/stoner -bändi, jonka nimen osaan jo melkein kirjoittaa katsomatta apua. Nimi viittaa ruotsin sanaan skräcködlan, joka tarkoittaa dinosaurusta, joka taasen sopii erinomaisesti kuvaamaan Skraeckoedlanin massiivista soundia. Myös bändin lyyriset teemat liikkuvat dinosauruksissa – kuten myös tieteisfiktion maailmoissa. Bändi itse kutsuukin musiikkiaan fuzzience fiction-rockiksi.

Norrköpingläinen yhtye on porskuttanut vuodesta 2009, ja tänä vuonna Skraeckoedlan julkaisi toisen kokopitkän studioalbuminsa, joka kantaa nimeä Sagor. Sen verran ruotsia ymmärrän minäkin, että albumi on saanut nimensä saagoista. Muutaman pyöräytyksen perusteella Sagorilta on karsittu pois runttaavin ja metallisin stoner, vaikka moshauskelpoisena musiikki on pysynyt. Sagor onkin kaikin puolin loistava paketti melodisempaa progeilua ja fuzz-rockia, jota kannattaa ehdottomasti mennä kuuntelemaan livenäkin, kun siihen nyt tarjotaan mahdollisuus .

Alla ehkä pehmoisin single uusimmalta albumilta:

Tänään perjantaina bändi saapuu siis Helsinkiin, kun yhtye nähdään Elmun baarissa. Lavalle nousevat myös kotimaiset Craneium ja Demonic Death Judge. Tarkemmat infot keikasta löydät esimerkiksi täältä.

PS. Sori kirjoitustauosta. Siihen on erinäisiä syitä, joiden takia en voi luvata kovin pitkäaikaista skarppausta, mutta All Ears on, pysyy ja odottelee bloggaukselle parempia aikoja. Toivottavasti nähdään pian.