No niin, heti alkuunsa pyydän anteeksi klikkiotsikkoa, huono läppä :-D Sitten asiaan, koska sitä on paljon. Kuten jo kävikin ilmi, olin viime viikolla Tampereella Lost in Music / Musiikki & Media -karkeloissa. Itselle koko LiM-viikonlopun odotetuin hetki oli perjantainen Paperi T:n  soolokeikka Bar Passionissa, sillä Paprun lukuisat featit sekä Ruger Hauerin riveissä ja Khidin kanssa tehdyt räpit ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen. Kauan odoteltu soolomateriaali tosin saattoi olla mitä vaan, eikä mulla ollut siitä mitään ennakkokäsitystä. Niinpä Passioniin mennessä mua jännitti aivan helkkaristi – varmaan yhtä paljon kuin lavalle noussutta ensimmäistä kertaa sooloillutta Henri Pulkkista. Heti ensimmäisen biisin aikana mun tunneskaala ehti rykäistä maratooniennätyksen psykoottisesta hymyilonaurusta itkun kautta tyytyväisyyteen ja takaisin iloon, ja lopulta keikka olikin mulle koko viikonlopun mieleenpainuvin hetki.

Perjantain keikalla kuultiin biisejä hurjat viisi (?) kappaletta ja ne olivat kaikki rakkauslauluja. Kauniita, mutta v*tun riipiviä ja ankeita rakkauslauluja. Ne kuulostivat niin henkilökohtaisilta ja rehellisiltä, että vieralijoiden kyllästämää suurella porukalla tehtyä ”soolo”albumia tuskin tarvitsee pelätä. Kaikki biitit olivat hyviä. Osa sykähdytti todella paljon, osa hieman vähemmän. Yksi oli RoopeK:n tekemä, ja toinen kuulosti siltä kuin se olisi sämplätty X-Files -tunnarista (ehkä oon vaan tsiigannut Salaisia Kansioita liikaa viime aikoina?). Biitit sopivat Paprulle erinomaisesti, mutta eivät kuitenkaan lähteneet keulimaan liikaa, jotta sain kiinnitettyä suurimman huomioni lyyriseen puoleen.

Etenkin Ruger Hauerin kanssa Paperi T on tullut tunnetuksi ns. sanakirjaräpeistään, joissa on paljon lukuisia viittauksia mm. kirjallisuuteen, eivätkä ne aukea useimmille ilman Wikipedia-artikkeleita. (Tämä poiki aikanaan mm. oivan PiF-ketjun.) Perjantain keikan perusteella tulevan soolomateriaalin inspiraationa on ennemminkin ollut vähän henkilökohtaisempi itsekirjoitettava kirja.*

Olisi silti väärin sanoa Paperi T:n tulevaa matskua päiväkirjaräpiksikään, sillä ei ainakaan omasta päiväkirjastani löydy niin osuvia laineja, kun sydänverta on vuodatettu. Ei edes silloin, kun on kelannut vittumaisten tapahtumien jälkeen, että ”miksi en tajunnut sanoa tätä helvetin osuvaa näpäytystä X siinä kiusalliseksi jääneessä tilanteessa Y”.  Tähän Paperi T tarjosi hyviä esimerkkejä, ja puki loistavasti sanoiksi niiden ihmisten ajatuksia, jotka ovat joskus rakastuneet palavasti ja myöhemmin eronneet riipivissä merkeissä.

Keikka siis tavallaan avasi uuden, henkilökohtaisen puolen Paperi T:stä, mikä toisaalta sulki myös ympyrän. Vaikka joitain henkilökohtaiselta kuulostavia haavoja on availtu jo aiemmin, on Paperi T vaikuttanut lähinnä mystisen kiehtovalta kaikkitietävältä tyypiltä, joka on niin kirjaviisas, taitava ja fiksu, että se on pelottavaa ja luotaantyöntävää.

Musiikkiyhteyksissä taiteilijanimen takana seisovasta Pulkkisesta on kuitenkin muovautunut erilainen mielikuva esimerkiksi Paska Sohva-radio-ohjelmien perusteella. Perjantain keikka tavallaan nivoi nämä puolet toisiinsa. Passionissa kuultiin helpostilähestyttävää, kiehtovaa ja herkkää riimittelyä arkisista asioista. Niin ja olettehan tietoisia, mihin taiteilijanimi Paperi T viittaa? No, vastaus löytyy yllättäen esimerkiksi Wikipediasta: ”Paperitiikeri on alun perin Kiinasta lähtenyt sanonta, jolla tarkoitetaan jotain asiaa, joka näyttää vahvalta ja uhkaavalta, mutta on tosiasiassa heikko ja vaaraton. ” Niinpä niin, tunnetteko ympyrän sulkeutuvan?

Mieleni tekisi kirjoittaa tähän jotain esimerkkejä kuulluista riimeistä, mutta kun en niitä kuitenkaan täydellisesti muistaisi niin sehän olisi vähän kuin huonosti kerrottu vitsi. Ehkä voin kuitenkin kiertää tämän kirjoittamalla tähän ne pari vanhaa Papru-verseä, jotka osuvat lähimmäksi tulevaa materiaalia.

”Sen jälkeen kun sä otit sun vaginas ja lähit / oon kirjoittanu kännis mun räpit / Ja ku ikkunasta hyppää / siin ehtii kelaa vaikka mitä, et taida must enää tykkää / Litsari on armahdus / Se on ku ruma tatuointi – sun nuoruuden hairahdus…”
(Heikki Kuula – Rataraato feat. Paperi T & Pää Kii)

”Miten oikein pitää / syvälle naisen sisää / löytyykö mitää? / Veri vetää itään, sillä lailla kieroon / tyttö niin hieno ja vieno / mut rakkaudenosoitukset on rumia / näytä se temppu minkä teet kananmunilla/ valuu sääristä sukkiin/ hetkeks saa sut kukkii/ sus on samanlaista ikävää ku hylätyissä pyörissä/ sateenlyömissä, ajansyömissä /(…)mut turha huolestuu / antaa syksyn tulla ja oot kaunis kuin kuolleet puut. ”
(Ruger Hauer – Minulla on ollut ikävä sinua feat. Joose Keskitalo)

*Yhdessä biiseistä olikin sitten kulttuuriviittauksia kaikkien muidenkin edestä – mutta se olikin koko homman juju ja tehty sen verran pilke silmäkulmassa, että sekä yleisö että artisti itsekin naureskeli kappaleelle.

Tämän viikon perjantaina Paperi T on mahdollista nähdä Ruger Hauerin riveissä Kultabassokerhon viimeisellä Kuudennen linjan klubilla. Soololevy julkaistaan ensi keväänä Johanna Kustannuksen kautta. Aika näyttää, millainen levystä lopulta tulee, mutta ensimmäisen keikan jälkeen fiilikset ovat entistä odottavammat, sillä Papru on selvästi lähtenyt pois mukavuusalueiltaan tai ainakin tutuista aihepiireistä. Ensimmäistä sinkkubiisiä voinee odotella aiemmin, sillä musiikkivideo ilmeisesti on jo kuvattu. EDIT: ”Sä jätät jäljen” -single julkaistaan 14.11.2014