MARS 2014 – Paneelikeskustelut, osa 1

MARS black cover

Tervehdys, rakkaat lukijat! Kuten joku tarkkasilmäisempi jo Rikospaikan jutusta saattoi bongatakin, olin torstaina ja perjantaina Weneverstoodachance-blogin Jukan ja Alice & June-blogin Alicen kanssa Seinäjoella tänä vuonna viidettä kertaa järjestetyssä MARS-tapahtumassa. MARS osoittautuikin vallan mainioksi keitokseksi seminaareja  ja livepuolta. Näiden lisäksi tarjolla olisi ollut vielä erinäisiä työpajoja ja soitinklinikoita, mutta ne jäivät itseltäni tällä kertaa kokematta. Sen sijaan keskitin kaikki voimani tapahtuman paneelikeskusteluihin, joihin tämäkin tapahtuman torstain antia ruotiva postaus tulee keskittymään (mikäli mielit lukea tapahtuman liveannista, suosittelen tutustumaan Jukan ansiokkaaseen postaukseen aiheen tiimoilta täällä).

Koska innostuin itse paneelien aikana kovasti livetviittailemaan, ajattelin, että kun kerta kuvia tapahtumasta ei hirveästi jäänyt hanskaan, käytän Twitter-tilini hengentuotoksia tämän postauksen kuvituksena. Mikäli syvempi perehtyminen MARS-tviitteihini kiinnostaa, kaikki lähes 200 tviittiä ovat tsekattavissa täältä.

IMG_1348

Kuva: Jukka Lahtinen

KEYNOTE BY JONAS BJÄLESJÖ: THE HULTSFRED FESTIVAL – ASPECTS OF DEVELOPMETN AND CHALLENGES FOR A LOCAL FESTIVAL

Näyttökuva 2014-2-3 kello 13.27.31Olin ehtinyt intoilla jo ennakkoon Linnaeus Universityn Music & Event Management –koulutusohjelman päänikkarin ja Hultsfred Festival -aktiivi Jonas Bjälesjön puheenvuorosta, mutta ikäväkseni on todettava, etteivät ehkä turhankin korkeiksi nousseet odotukseni aivan täyttyneet tällä kertaa (tästä voitaneen myös syyttää allekirjoittaneen aamu-unisuutta). Keynote-puheenvuoro oli toki hyvä, mutta jäi harmittavan pintapuoleiseksi katsaukseksi vuodesta 1986 toimineen Hultsfred Festivalin historiaan ja vuoden 2010 konkurssista tokenemiseen.

MUSIIKIN TULEVAISUUS: EDESSÄ VAI TAKANA?

Näyttökuva 2014-2-3 kello 11.35.19Näyttökuva 2014-2-3 kello 11.35.39Näyttökuva 2014-2-3 kello 11.35.52Musiikin tulevaisuus -paneelin voisi oikeastaan tiivistää räppäri, dj, Ylen kolumnisti sekä intellektuelli Paperi-T:n eli Henri Pulkkisen yllä oleviin kommentteihin. Lisähöysteeksi voisi heittää vielä Soundin päätoimittajan Mikko Meriläisen heittämän keskustelun alkumetrien kommentin: ”Mun kokemukseni mukaan suuri yleisö ei etsi mitään täysin uutta. Että mä nyt niittasin tässä tän koko keskustelun.” Touché! Pulkkisen ja Meriläisen lisäksi panelisteina keskustelussa toimivat Pekka Laine (Yle, Soundi) ja Kari Pössi (Piikkikasvi Agency).

Keskustelu poukkoili ja risteili iskelmän määritelmästä kitaraindien kuolemaan ja vastikään Facebookissa kiertäneiden TOP10-levylistausten identtisyydestä ihmisten voimakkaimpiin musiikillisiin herätysvuosiin (ne ovat sitten muuten ikävuodet 13-18v, mikäli on uskomista paneelin moderaattoriin Jukka Haarmaan). Yhtä mieltä tunnuttiin olevan siitä, että nostalgia on jonkinlainen sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvä yhteisöllisyyden harhakuva; Pulkkinen tunnusti fiilistelevänsä nostalgiaa lähinnä etkoilla ja jatkoilla ja rinnasti tämän me-fiiliksen omaan mielikuvaansa siitä, millaista yhteishenki armeijassa voi parhaimmassa tapauksessa olla.

Ydinkysymykseksi tuntui muotoutuvan se, onko nostalgia tulppana uudelle musiikille. Pekka Lainetta siteeratakseni: ”Olennaista on se, että tulee uusia tekijöitä, jotka luulevat keksineensä rock’n’rollin.” Emmeköhän me siis tule kuulemaan rutkasti hyvää musiikkia tulevaisuudessakin!

RISKY BUSINESS – KENELLE JÄÄ MUSTA PEKKA?

Näyttökuva 2014-2-3 kello 12.11.17Näyttökuva 2014-2-3 kello 12.13.56Näyttökuva 2014-2-3 kello 12.12.32Risky Business – kenelle jää Musta Pekka? -panelisteina toimivat Samuli PutroPeppi Lankinen (YleX), Juha Koivisto (Provinssirock) ja Rowan Rafferty (Nem Agency). Paneelin tarkoituksena oli ennakkotietojen mukaan ”pohtia miten riskejä jakamalla voitaisiin helpottaa uusien artistien esille pääsyä” ja ”minkälaisia riskejä kukin toimija ottaa nostaessaan tuntemattoman artistin esille omassa toiminnassaan ja kuinka isoja riskit todellisuudessa ovat.” Edellä mainittuihin asioihin päästiinkin hedelmällisesti käsiksi.

Riskejä ja hankaluuksia oli useita. Koivisto nosti omassa työssään yhdeksi vaikeimmista asioista sen, mitä kotimaisia bändejä voi ja kannattaa laittaa esiintymään festivaalien päälavoille. Hän esitti myös huolensa ei-ammattimaisille ja aloitteleville bändeille myönnettävistä tuista, joita on bändien tärkeillä alkutaipaleilla edelleenkin turhan hankala saada.

Keikkamyyjän (Rafferty) näkövinkkelistä hankalaksi koettiin se, minkä takia ohjelmatoimiston kannattaisi sijoittaa rahaa artistin X levyn markkinointiin jos siitä takaisin saatava hyöty ei ole verrattavissa levy-yhtiöiden takaisin saamaan pääomaan eli artistin back-katalogiin, ja jos artisti päättääkin yhtäkkiä vaihtaa keikkamyyjää, on keikkamyyntisopimuksesta helpompi päästä irti kuin levytyssopimuksesta, eikä hommasta jää rahallisesti mitään käteen tulevaisuutta ajatellen.

YleX:n tuoreehko musiikkipäällikkö Peppi Lankinen kertoi, ettei radiosoittoon sinänsä liity riskejä, vaan pikemminkin jokainen uusi artisti koetaan pikemminkin mahdollisuutena. YleX:n tapauksessa artistia voidaan tuoda radiosoiton lisäksi esille uutisoimalla ja nostamalla artistin tekemisiä valokeilaan erilaisilla kilpailuilla tai vaikkapa ennakkokuunteluilla YleX:n nettisivuilla. Lankinen puhui myös YleX:n rohkeudesta tarttua kiinni uusiin artisteihin ja nosti viimeaikaiseksi tällaiseksi onnistumiseksi Sannin, jonka debyyttisingle Prinsessoja ja astronautteja pyöri tuoreeltaan ahkerasti kanavan taajuuksilla.

LET’S TALK ABOUT SEX!

Näyttökuva 2014-2-3 kello 12.55.42Näyttökuva 2014-2-3 kello 12.57.59Näyttökuva 2014-2-3 kello 13.11.56Näyttökuva 2014-2-3 kello 12.58.42Toimittaja-tietokirjailija Janne Flinkkilän moderoima Let’s Talk About Sex! oli mahdollisesti koko MARS:in hykerryttävintä antia, ja keskustelussa panelisteina toimivat Mikko Niemelä (Ruisrock/Tavastian Lauantaidisko), Olavi Uusivirta (artisti, näyttelijä), Katja Ståhl (musiikin ja median monitoimija) ja Kaarina Nikunen (tutkija, Tampereen yliopisto).

Paneelissa pohdittiin esimerkiksi sitä, millä tavoin seksistyminen ja pornoistuminen ovat vaikuttaneet popmusiikin nykytilaan, kuinka paljon enää voidaan riisua, ettei olla Uusivirran sanoja lainatakseni ”pillusillaan ja munasillaan”. Yhtä mieltä oltiin siitä, että suurin merkitys on sillä, kuka riisuutuu, milloin riisuutuu ja miksi riisuutuu.

Flinkkilä nosti tutkimustuloksista esille kylmän faktan, jonka mukaan vain 3,5% seksikyselyyn vastanneista 1200:sta oli sitä mieltä, että muusikko on tavallista pulliaista parempi sänkykumppani, vaikkakin Olavi Uusivirran mukaan hän on empiirisillä kenttätutkimuksillaan todistanut tämän tosiseikan vääräksi. Hän oli myös sitä mieltä, että jos mietitään liuhulettistä sählynpelaajaa ja Stratocasterin tykittelijää niin jälkimmäinen vie voiton aina.

Merkille pantavaa (heh heh) on myös se, että muun muassa Suosikin ex-päätoimittajana tunnettu Katja Ståhl on omien sanojensa mukaan ”horseksuaali”, mutta ei siitä sen enempää!

Rumban ja MARS:in yhteistyössä tekemään suureen seksikyselyyn voi tutustua tarkemmin täällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.