Levyostoksilla: The Achtungs, Mustat Kalsarit, Atom Mouth Gimlies

Kävin tuossa muutama päivä sitten ensimmäistä kertaa hankalahkosti auki olevassa Kallion Levykauppa Äxässä, ja teinkin kaupan kanssa heti tuttavuutta parin huippuostoksen muodossa. Kyse on tottakai loistavasta, tänä vuonna julkaistusta Suomipunkista! Nämä ovat ehdottomasti suositeltavia hankintoja kaikille rosvoilun ystäville!

Näin myös sattumalta juuri kaikki tämän postauksen bändit viime vuoden Höstfesteillä.

Tänä kesänä julkaistu tamperelaisen The Achtungsin 7” EP (Joteskii Groteskii/Rock’n’Roll Bullshit Recorsd) sisältää kuusi loistavaa punk-rämistelyä luonnollisesti äärimmäisen rupisella tuotannolla höystettynä. The Achtungsille tuttuun tapaan nopeat biisit sisältävät yksinkertaisia ja tarttuvia riffejä, nihilistisiä lyriikoita (sen verran kun niistä saa selvää), piripäisiä kitarasooloja ja kaiutinelementit murentavaa huutoa.

The Achtungs on todellakin yksi kiinnostavimpia suomalaisia punk-yhtyeitä tällä hetkellä eli kannattaa pitää silmällä. En osaa sanoa miksi juuri tämä bändi kolahtaa itselle paremmin kuin monet muut, mutta se saattaa johtua siitä, että livehomma todistetusti ns. TOIMII. Minut löytää siis todennäköisesti ainakin Helsingin keikoilta!

http://achtungs.bandcamp.com/

Mettä ei vettä -kassun pirteät kannet.

Toinen löytö oli niin ikään suomalaista punkkia: toukokuussa julkaistu Atom Mouth Gimliesin ja Mustien Kalsarien Mettä sekä vettä -splittikasetti.

Atom Mouth Gimliesin setille omistettu A-puoli sisältää bändin livevedon Krokodiilirockissa viime tammikuussa. Soundimaailma on siis vielä normaaliakin DIY-henkistä punk-äänituotetta törkeämpi! Koska en ole itse niin suuri HC:n tuntija/rakastaja, enkä livelevyjen intohimoinen kuuntelija, tämä sinänsä energinen ja hyvä AMG:n livesetti ei sytyttänyt minua niin paljon kuin Mustien Kalsarien B-puoli, johon keskityn tässä postauksessa.

Mustat kalsarit kuulostaa siltä miltä näyttääkin.

Mustien Kalsarien lakoninen ulosanti on erittäin omintakeinen ja täydellisen kiehtova: tuotanto ja soundit ovat viimeisen päälle paskaa DIY:tä, sävellykset koukuttavia ja lyriikat aidosti runollisia. Räkäinen parin soinnun rämpytys taustoittaa kitaristilaulaja Juuso Paason joosekeskitalomaista laulutyyliä.

Biisit kuten Kesäkissa ja Kevät ovat naivistisia ja duurivoittoisia pop-paloja suoraan Jonathan Richmanin maailmasta, mutta niiden instrumentaalinen ilmaisu on enemmän sukua The Shaggsille. Näennäisesti yksinkertainen ja tekniikasta piittaamaton kitaransoitto lipeää kuin vahingossa harkitumpaan suuntaan Ponin todella näppärässä ja hyvältä kuulostavassa kitarasoolossa.

Yksi B-puolen ehdottomista kohokohdista on aivan mahtava Luulin Luulin, onomatopoeettisesti käännetty cover-versio Richard Berryn klassikosta Louie Louie (itselleni tutuin versio on Beach Boysin levyltä Shut Down Vol. 2, 1963). Kappale on muutenkin yksi niistä parhaista äärimmäisen-tutuista-standardikipaleista ja erityisesti tällaisena kieli poskella tehtynä suomennosversiona se onnistuu todella yllättämään raikkaasti.

https://soundcloud.com/mustatkalsarit

Mustissa Kalsareissa on todellakin paljon potentiaalia. Miksi bändillä on vain 90 tykkääjää facebookissa? No, kiehtova outsider-charmi tuskin tulee kipuamaan koskaan lähellekään valtavirtaa, mutta me jotka tästä tykätään, tykätään sitten ihan helvetisti!

Näiden löytöjen lisäksi kainaloon hakeutui aina tervetullut tuulahdus 60-luvulta, Blues Magoosin Psychedelic Lollipop. Tätä mainiota garagehelmeä kuunnellessa tuli enemmän kuin pari kertaa mieleen tällä viikolla Tavastialla nähdyn Allah-Lasin musiikki, joka voisi yhtä hyvin olla tehty vajaa 50 vuotta sitten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.