Nyt parikymppinen Gettomasa  eli Aleksi Lehikoinen räppäsi SM-voiton itselleen 2012, mutta nousi esim. meikäläisen tietoisuuteen viime elokuussa Hiljaa hyvä tulee -biisillään, joka oli tehty Stepan ja tuottajatoveri Ruubenin kanssa. Leppoisa ja pröystäilemätön paineita vastaan taisteleva ensivideo valloitti, ja biisistä tulikin jonkin sortin loppukesä-anthem. Gettomasa ja Ruuben jatkavat kuulokkeissani tänäkin kesänä, sillä jyväskyläläinen pienlevy-yhtiö KPC Records julkaisee tänään kaksikon ensimmäisen kokopitkän, ja se muuten tuntuu parhaalta räppidebyytiltä vuosiin.

Vellamo LP:n 14:stä biisistä ei löydy yhtään huonoa raitaa ja ainoastaan jokunen keskinkertaisempi. Ruubenin seksikkäät ysäriä hehkuvat tahdit sopivat Gettomasan terävään riimittelyyn ja arvoihin fantastisesti. Levyn tarinat ovat uskottavia arkisia huomioita elämästä ja yhteiskunnasta, mutta Gettomasa uskaltaa antaa myös tarpeellista kritiikkä vallitsevalle tilalle ilman että yleisilme menee paasaamiseksi.

Vaikka samastumisen taso Aika saaha jotain aikaan -biisiin on kohtuullisen hurja, eniten kolahtavat raidat, jotka tiivistävät vielä vähän paremmin aiheita, joita monet ovat jo yrittäneet kritisoida. Huomiohuora on erinomainen ajankuva sosiaalisen median aikakauden omakiiltokuvan ylläpidosta. Aihe on entistäkin ajankohtaisempi, vaikka Tuuttimörkö sohikin sitä jo viime vuonna biisillään Pitkät vitut blogosfääriin. Gettomasa vie ajatuksen vielä vähän pidemmälle ja antaa konkreettiisia esimerkkejä ihmistyperyydestä, johon on itsekin niin vaikea olla sortumatta. Tästä kiillotetusta ja valheellisesta omakuvasta muistuttaminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, sillä seuraava vaarallinen askel lienee todellisuuden hämärtyminen ja lopulta Kokoomuksen äänestäminen, vaikka itse eläisikin sosiaaliturvan varassa.

Kuolleet presidentit taas namedroppailee räppäreitä, ja yrittää tiivistää, mikä nykymusiikkimaailmassa on pielessä. Kappale kertoo siitä paradoksista, kun underground haluaa nousta mainstreamiin, sillä onhan siellä enemmän taitoja kuin yhdelläkään massikeisarilla. Samassa biisissä Gettomasa kuitenkin tiivistää kärjistetysti, mitä tapahtuu, kun musabisneksessä unelmat ja todellisuus kohtaavat. Artisti unohtaa taiteellisen kunnianhimonsa ja keskittyy sen sijaan yrittämään perheensä elättämistä musiikilla:

”Miks enää yrittää tehdä räpistä lyyristä / kun klubihittipaska lisäis äkkiä myyntiä/ (kato ny äijää) heti kartalla / levydiili alla takaa hittibiisin varmana / maksamal radioajasta jo alkaa koko Suomi rakastaa / sadasta samanlaisesta hittibiisistä nuotit varastaa / onks se ”wooo-u” vai ”heee-i”, ihan sama / kunhan saadaan uusi ryyppäysbiisi, jolla nuorii rahastaa / nimi paperiin ja musan sielu kuoli samalla / mut kuka muka haluu keikkailla vaan juomispalkalla”.

Ei mitään lisättävää.

Semi-poliittisten kappaleiden vastapainoksi Vellamolta löytyy leppoisia ja tyypillisiä suomiräpbiisejä, jotka kertovat artistin omaelämänkertaa. Nämäkin biisit ovat kuin suoraan hiphopin oppikirjasta, mutta Gettomasa on teknisesti sen verran lahjakas räppäri, ettei turhia kikkailuja tai väkinäistä uudistamista jää kaipaamaan. Vaikka Vellamo onkin perinnetietoinen albumi, se on silti äärimmäisen aito kokonaisuus, joka saa minut välillä tuntemaan itseni vanhaksi (Lopun Alku), mutta herättää samalla uskon nykynuorisoon. Tämä debyyttialbumi on pysynyt soitossa siitä asti, kun ensimmäistä kertaa sitä kuulin, ja lupaan, että Vellamo tulee pyörimään vielä pitkään. Erityissuositus kaikille räppipäille, joille kelpaa myös ns. perusräppi.

Facebook:
https://www.facebook.com/Gettomasa
https://www.facebook.com/ruubeni

PS. Jos illan suunnitelmat ovat vielä auki, Gettomasa & Ruuben juhlivat levynjulkkareita TÄNÄÄN Helsingissä Iso Roba 10:ssä OG Ikosen kanssa.