Dark Bells – Wildflower

Huomasin tässä yhtenä päivänä, että minulta on päässyt vuoden alussa livahtamaan täydellisesti ohi tällainen loistava, psykedeliaankin taipuvainen shoegazer-helmi, josta on vastuussa Australiasta London Cityyn asettunut Dark Bells. Uskallan epäillä, että se on jäänyt joltain teiltäkin huomaamatta, ja kehotankin korjaamaan tilanteen pikimmiten, sillä tämä on loistava!!!

Wildflower (ja Dark Bells muutenkin) nappaa estetiikkansa jokaikisen palasen kultaisen 90-luvun alusta eikä esikuvien tyylittelyä kainostella käyttää edes fanituotteiden kohdalla. Noh, itse en ole paatuneena rosvona koskaan kuulunut siihen jengiin, jota moinen suuresti ärsyttäisi – jos kerran SlowdiveLush ja Ride on helvetin kovia bändejä, miksei samaan tyyliin tehty musiikki toimisi parikymmentä vuotta heidän jälkeensäkin? On tässä tietysti myös riskinsä, ja esitänkin toivomuksen, että bändin tuleva älppäri ei sisältäisi ainakaan _pelkästään_ näin tutunkuuloista ilmaisua.

Toisaalta siinä mielessä Dark Bells tuo jopa jotain uudehkoa pöytään, että newgazereiden keskuudessa on viime vuosina kuultu enemmän My Bloody Valentinen ja The Jesus and Mary Chainin säröisten äänivallien maailmaan nojaavaa soitantaa.

On muuten hyvä tämä Wildflower-seiskan B-puolikin:

No, vaikka bändin linja jatkossa olisi juuri samanlainen, ei se haittaa ja täytyy levy kuitenkin hankkia. Eipä taida olla Helsingin keikkakaan Dark Bellsin aikataulussa liikaa toivottu näinä yltäkylläisen konserttitarjonnan aikoina!

Avainsanat: , ,