Avoin rap-kirje ja soittolista Alexander Stubbille

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin kirjoittama artikkeli Finnairin Blue Wings -lehdessä aiheesta RAP!

Parahin Alex,

Luin taannoin sosiaalisessa mediassa kiertäneen artikkelin, jossa toit ansiokkaasti esille suomalaista rap-skeneä, ja kerroit kiinnostavasti henkilökohtaisella tasolla suhteestasi kyseiseen musiikinlajiin. En ole itse luultavasti Rosvojenkaan suurin rap-asiantuntija, mutta kuitenkin vuosia kyseistä musiikinlajia jollain tasolla seuranneena minua jäi mietityttämään muutama seikka, josta halusin kirjoittaa sinulle.

Kiittelet artikkelissasi suomalaista räppiä positiivisuudesta. Mainitset nimeltä mm. Elastisen ja Uniikin, jotka kappaleessaan Pojat On Poikii rimmailevat näin:

Pojat on poikii / paukuttaa pallei / pojat on poikii / paukuttaa pallei / pojat on poikii / paukuttaa pallei

Flow’lla sisään / pidetään perinteist kii / edelleen heittereille eritteit feissiin

Tai Uniikki ja samaiset kaverit kappaleessa Kunnon Mestaan Vetää:

Pakko päästä radalle / pakko saada piparii / pakko ottaa pari nopeet / kysy vaikka Ilarilt

Ei tarvitse katsoa monta videota huomatakseen, että yllämainittujen artistien musiikkivideoiden vakiokuvastoa ovat baarien kalliit VIP-huoneet, hulppeat urheiluautot sekä kevytkenkäiset tanssivat naisjoukkiot silikonitissit yllään. Finnair-lehden jutussa mainitsit Uniikin sinänsä arvokkaan puheenvuoron lyhyiden ihmisten oikeuksien puolesta. Itselleni on valitettavasti jäänyt kuitenkin paremmin mieleen kappaleista huokuva seksistinen uho. Niiden tuhansien 10-15-vuotiaiden Rähinä-fanien fiilistelyn motiiveihin en ole perehtynyt.

Ei se mitään, tämänkaltainen positiivisuus ja itsekorostus toki kuuluvat aivan elimellisesti räppiin, eikä tarkoitukseni ole ollenkaan dissata Rähinä Recordsia tai sinun musiikkimakuasi. Kunnia heille näyttävistä videoista ja osittain jopa lapasesta lähteneen suuresta suosiosta. Itsekin pidän monista heidän tuotoksistaan.

Koko kuva ei kuitenkaan ole tässä. Artikkelissa mainitsemasi Palefacen lisäksi on paljon suomalaista räppiä, joka ei ole erityisen positiivista. Sitä ei räpätä kalliista autoista tai yöklubeilta, vaan kaupungin vuokrakaksiosta kymmenen kilometriä Kampin keskuksesta itään tai pohjoiseen. Sen räppäri ei ole mediaseksikäs television tanssikisailija tai Ferrarilla suhaileva menestyjä, vaan narkkariäidin ja pahoinpitelijäisän lama-aikana ulossylkemä, Kontulaan loppusijoitettu yhteiskunnan jämänen, jonka riimit käsittelevät jokapäiväistä selviytymistä. Tarjolla ei ole kiiltävää fantasmaattista kuvaa, jossa Elastisen sanoin meil on oikeesti viel siistimpää ku milt se näyttää ulos. Niin teillä varmaan onkin.

Minun tuntemani ja kuuntelemani räppi nostaa esiin oikeasti vaikeita aiheita, joista te poliitikotkaan ette valitettavasti kovin usein tykkää puhua. Toisaalta sama räppi myös voimaannuttaa ihmisiä ruohonjuuritasolla ja antaa tavallisille vähäosaisille toivoa, luo yhteisöjä sinne mistä ne ovat kadonneet.

Suosikkiyhtyeeni Megaphone Staten mielettömässä kappaleessa My Desk tamperelainen räppäri Ekow käsittelee hieman glamouria ja juhlimista vaikeampaa aihetta eli maahanmuuttajataustaisen lapsen arkea koulussa 90-luvulla. It’s already hard enough to be the first black in the history of this elementary school.

Näiden ajatusten pohjalta tein sinulle, Alex, 20 biisin mittaisen Spotify-soittolistan, jonka sisältämä rap-musiikki tarjoaa näkymän hieman toiseen puoleen kyseisestä musiikinlajista. Listalta löytyy sekä yhteiskunnallista että muita aiheita käsittelevää räppiä, paljon positiivisuutta, rakkautta ja elämäniloa, mutta myös realismia ja kriittisyyttä. Mukaan mahtuu Jontin ja Shakan kaltaisia klassikkoja ja uudempia kiinnostavia tulokkaita, kuten Tuuttimörkö.

Tämä legendaarinen Liisanpuiston Toinen Helsinki -biisin kertosäe maalasi vuonna 2003 Suomesta sellaisen näkymän, joka on kenties melko lähellä suomalaisten kokemusmaailmaa vielä nykyäänkin. Siitä on positiivisuus valitettavasti kaukana.

Suomineidon alapäässä tulehdus on vakava / hinnat nousee, paine kasvaa julkisivun takana / duunis aina, ei ehdi nauttii palkasta / hoitopaikat on täynnä, turvaverkot halkastaan / Alhasta, mut stadin ote on luja / koukussa kuljetaan kun kapenee kuja / makeita juttuja ja tuttuja tavataan / mut se pilataan meiltä ennen kuin ehditään tajuta

Soittolistan avaa mielestäni viime vuosien positiivisimpiin rap-raitoihin lukeutuva Graciaksen HKI, joka on hyvää fiilistä huokuva oodi tälle ihanalle ja monessa suhteessa aliarvostetulle kotikaupungillemme.

Kaikkia näitä kappaleita kuitenkin yhdistää rap-musiikin koukuttava rytmi ja biitti, helvetin hyvät vibat ja rehelliset riimit. Ne täyttävät musiikin tärkeimmän tehtävän, eli antavat meille iloa ja toivoa elämään. Toivottavasti sinäkin löydät näistä biiseistä jotain viboja sellaisena päivänä, kun kaikki ei menekään niin putkeen kuin suuren maailman rap-videoissa on ollut tapana.

Hyvää ja menestyksekästä rap-vuotta 2014 toivotellen,

Jalmari Sarla / All Ears -blogi