Avoin rap-kirje ja soittolista Alexander Stubbille

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin kirjoittama artikkeli Finnairin Blue Wings -lehdessä aiheesta RAP!

Parahin Alex,

Luin taannoin sosiaalisessa mediassa kiertäneen artikkelin, jossa toit ansiokkaasti esille suomalaista rap-skeneä, ja kerroit kiinnostavasti henkilökohtaisella tasolla suhteestasi kyseiseen musiikinlajiin. En ole itse luultavasti Rosvojenkaan suurin rap-asiantuntija, mutta kuitenkin vuosia kyseistä musiikinlajia jollain tasolla seuranneena minua jäi mietityttämään muutama seikka, josta halusin kirjoittaa sinulle.

Kiittelet artikkelissasi suomalaista räppiä positiivisuudesta. Mainitset nimeltä mm. Elastisen ja Uniikin, jotka kappaleessaan Pojat On Poikii rimmailevat näin:

Pojat on poikii / paukuttaa pallei / pojat on poikii / paukuttaa pallei / pojat on poikii / paukuttaa pallei

Flow’lla sisään / pidetään perinteist kii / edelleen heittereille eritteit feissiin

Tai Uniikki ja samaiset kaverit kappaleessa Kunnon Mestaan Vetää:

Pakko päästä radalle / pakko saada piparii / pakko ottaa pari nopeet / kysy vaikka Ilarilt

Ei tarvitse katsoa monta videota huomatakseen, että yllämainittujen artistien musiikkivideoiden vakiokuvastoa ovat baarien kalliit VIP-huoneet, hulppeat urheiluautot sekä kevytkenkäiset tanssivat naisjoukkiot silikonitissit yllään. Finnair-lehden jutussa mainitsit Uniikin sinänsä arvokkaan puheenvuoron lyhyiden ihmisten oikeuksien puolesta. Itselleni on valitettavasti jäänyt kuitenkin paremmin mieleen kappaleista huokuva seksistinen uho. Niiden tuhansien 10-15-vuotiaiden Rähinä-fanien fiilistelyn motiiveihin en ole perehtynyt.

Ei se mitään, tämänkaltainen positiivisuus ja itsekorostus toki kuuluvat aivan elimellisesti räppiin, eikä tarkoitukseni ole ollenkaan dissata Rähinä Recordsia tai sinun musiikkimakuasi. Kunnia heille näyttävistä videoista ja osittain jopa lapasesta lähteneen suuresta suosiosta. Itsekin pidän monista heidän tuotoksistaan.

Koko kuva ei kuitenkaan ole tässä. Artikkelissa mainitsemasi Palefacen lisäksi on paljon suomalaista räppiä, joka ei ole erityisen positiivista. Sitä ei räpätä kalliista autoista tai yöklubeilta, vaan kaupungin vuokrakaksiosta kymmenen kilometriä Kampin keskuksesta itään tai pohjoiseen. Sen räppäri ei ole mediaseksikäs television tanssikisailija tai Ferrarilla suhaileva menestyjä, vaan narkkariäidin ja pahoinpitelijäisän lama-aikana ulossylkemä, Kontulaan loppusijoitettu yhteiskunnan jämänen, jonka riimit käsittelevät jokapäiväistä selviytymistä. Tarjolla ei ole kiiltävää fantasmaattista kuvaa, jossa Elastisen sanoin meil on oikeesti viel siistimpää ku milt se näyttää ulos. Niin teillä varmaan onkin.

Minun tuntemani ja kuuntelemani räppi nostaa esiin oikeasti vaikeita aiheita, joista te poliitikotkaan ette valitettavasti kovin usein tykkää puhua. Toisaalta sama räppi myös voimaannuttaa ihmisiä ruohonjuuritasolla ja antaa tavallisille vähäosaisille toivoa, luo yhteisöjä sinne mistä ne ovat kadonneet.

Suosikkiyhtyeeni Megaphone Staten mielettömässä kappaleessa My Desk tamperelainen räppäri Ekow käsittelee hieman glamouria ja juhlimista vaikeampaa aihetta eli maahanmuuttajataustaisen lapsen arkea koulussa 90-luvulla. It’s already hard enough to be the first black in the history of this elementary school.

Näiden ajatusten pohjalta tein sinulle, Alex, 20 biisin mittaisen Spotify-soittolistan, jonka sisältämä rap-musiikki tarjoaa näkymän hieman toiseen puoleen kyseisestä musiikinlajista. Listalta löytyy sekä yhteiskunnallista että muita aiheita käsittelevää räppiä, paljon positiivisuutta, rakkautta ja elämäniloa, mutta myös realismia ja kriittisyyttä. Mukaan mahtuu Jontin ja Shakan kaltaisia klassikkoja ja uudempia kiinnostavia tulokkaita, kuten Tuuttimörkö.

Tämä legendaarinen Liisanpuiston Toinen Helsinki -biisin kertosäe maalasi vuonna 2003 Suomesta sellaisen näkymän, joka on kenties melko lähellä suomalaisten kokemusmaailmaa vielä nykyäänkin. Siitä on positiivisuus valitettavasti kaukana.

Suomineidon alapäässä tulehdus on vakava / hinnat nousee, paine kasvaa julkisivun takana / duunis aina, ei ehdi nauttii palkasta / hoitopaikat on täynnä, turvaverkot halkastaan / Alhasta, mut stadin ote on luja / koukussa kuljetaan kun kapenee kuja / makeita juttuja ja tuttuja tavataan / mut se pilataan meiltä ennen kuin ehditään tajuta

Soittolistan avaa mielestäni viime vuosien positiivisimpiin rap-raitoihin lukeutuva Graciaksen HKI, joka on hyvää fiilistä huokuva oodi tälle ihanalle ja monessa suhteessa aliarvostetulle kotikaupungillemme.

Kaikkia näitä kappaleita kuitenkin yhdistää rap-musiikin koukuttava rytmi ja biitti, helvetin hyvät vibat ja rehelliset riimit. Ne täyttävät musiikin tärkeimmän tehtävän, eli antavat meille iloa ja toivoa elämään. Toivottavasti sinäkin löydät näistä biiseistä jotain viboja sellaisena päivänä, kun kaikki ei menekään niin putkeen kuin suuren maailman rap-videoissa on ollut tapana.

Hyvää ja menestyksekästä rap-vuotta 2014 toivotellen,

Jalmari Sarla / All Ears -blogi

17 kommenttia kirjoitukseen Avoin rap-kirje ja soittolista Alexander Stubbille

  1. Joonas kommentoi:

    Nyt täytyy sanoo että on timmi soittolista. Meni heti talteen.

    1. Jalmari Sarla Jalmari Sarla kommentoi:

      Kiitos Joonas! Siitä löytyy suurin piirtein meikäläisen suomiräppisuosikit.

  2. janos kommentoi:

    tosi timmi, ainoastaan eka biisi hyvä, loput peruspaskaa

    1. Jalmari Sarla Jalmari Sarla kommentoi:

      Kiitos kommentista, Janos. Kiva, että Gracias uppoaa! Mitä räppiä soittolista olisi mielestäsi kaivannut?

  3. Lauri Lauri kommentoi:

    En voi kyllin kehua tekstiäsi, joten kiitänkin Megaphone Staten esiin nostamisesta. Turhan pienelle huomiolle ovat jääneet, vaikka ovat tämän maan huippuja genressään. VLA Kings varsinkin on upea levy ja Ekow’n lyriikat ovat pitkin levyä kekseliäitä ja ajatuksia herättäviä. Siis, kiitos!

    1. Jalmari Sarla Jalmari Sarla kommentoi:

      Kiitos paljon, Lauri! Oon samaa mieltä Megaphone Statesta, ihan parhaita juttuja oikeesti ja on todellakin jäänyt jotenkin liian vähälle hypelle. Ekowin riimien lisäks niiden biitit on mun mielestä ihan maan parhaimmistoa. Just VLA Kings ja on se ekakin kova! Niiltähän tuli vissiin just uus biisi, vois kuunnella…

  4. Sam kommentoi:

    Mainio kirjoitus! Molempia, sekä Rähinän pallien paukuttelua, että ”yhteiskunnallista”, kantaaottavaa rap-musiikkia kuuntelevana tykkäsin tekstistäsi kovasti. Asiallinen soittolista ja teksti, good job!

    PS. Megaphone Staten nostamiselle vielä erillinen big up!!

    -Sam

    1. Jalmari Sarla Jalmari Sarla kommentoi:

      Kiitos, Sam! Mukavaa huomata, että pointtini on selkeästi ymmärretty :)

  5. Räpäräpä kommentoi:

    ”Ne täyttävät musiikin tärkeimmän tehtävän, eli antavat meille iloa ja toivoa elämään. Toivottavasti sinäkin löydät näistä biiseistä jotain viboja sellaisena päivänä, kun kaikki ei menekään niin putkeen kuin suuren maailman rap-videoissa on ollut tapana.”

    Mistä lähtien sellaisena päivänä, kun kaikki ei mene putkeen, on ollut pakollista kuunnella jotain tietynlaista räppiä tai mitään musiikkia ylipäätään? Kaikki eivät kuuntele tuon soittolistan kaltaista masennusmusaa silloin kun menee huonosti, vaan on todellakin mahdollista, että silloin kuunnellaan juuri sitä suuren maailman vip-huoneita, autoja, positiivisuutta ja itsensä korostamista täynnä olevaa, seksististä uhoa sisältävää räppiä. Tai sitten kuunnellaan masennusmusaa, sekin on oikein.

    ”Minun tuntemani ja kuuntelemani räppi nostaa esiin oikeasti vaikeita aiheita, joista te poliitikotkaan ette valitettavasti kovin usein tykkää puhua. Toisaalta sama räppi myös voimaannuttaa ihmisiä ruohonjuuritasolla ja antaa tavallisille vähäosaisille toivoa, luo yhteisöjä sinne mistä ne ovat kadonneet.”

    Ja sinä tiedät, mikä on räpin kuuntelussa oikein, mitä siinä pitää sanoa ja tätä siis tosiaan opetat jollekin?

    Kyse on mielestäni VAIN musiikista, tehköön sillä kukin mitä tykkää. Silikonitisseillä tai ilman. Musiikkia voi ja pitää saada kuunnella siitä syystä kuin itse haluaa. Sanoitukset on yksi aihe mistä monella tuntuu olevan käsitys, että sen pitää olla jotain muuta kuin paskaa. Eli? Kantaaottavaa ja yhteiskunnan epäkohtiin kohdistuvaa aina ja iänkaikkisesti, jotta se nimenomaan EI olisi paskaa? Milloin musiikin kuuntelusta on tullut jotain, mistä pitäisi ottaa sosiaalisia paineita, jos kuunteleekin jonkun mielestä vääränlaisia sanoituksia sisältävää vip-huoneräppiä enemmän kuin yhteiskuntaräppiä? Eli imago menee vai, jos kuuntelenkin kulttuuriministerin uutta suosikkia Cheekiä joku päivä? Ootko miettiny koskaan, että entäs jos ihminen haluaa vain OTTAA RENNOSTI, sanottiin siinä biisissä sitten heiluvat pallit tai kaupungin vuokrakaksio?

    Tottakai musiikista mielipiteen sanominen luo harhan, että tässä nyt oikein oman näkemyksen saa esille ja niin edespäin. Makuasioita. Sitten esimerkiksi tuon soittolistan ja avoimen kirjeen tyyppinen vihjaileva opetus kuuntelemaan sitä sinun mielestäsi oikeanlaista räppiä ei tietääkseni johda mihinkään (onneksi). Kyse on nimittäin makuasioista kun musiikista puhutaan ja siinä asiassa on turha lähteä ketään opettamaan.

  6. Räpäräpä kommentoi:

    Tuskin olisit Jalmari ton avoimen kirjeen kirjoittanut, ellei seksistisen kiiltoräpin ihailu sua jotenkin häiritsisi, vaikka yrität korostaa, ettet dissaa ketään. Se inho kyllä nimittäin paistaa läpi niissä kohdin kun esittelet monin sanankääntein, miten seksiä ja autoja täynnä monet räpvideot ovatkaan. Ja edelleen voimme kysyä, että mitä sitten vaikka joku sitä kuuntelee? Uniikki ja Elastinen on menestyvää jengiä, sanoi kulttuuriministeri mitä hyvänsä.

    1. Jalmari Sarla Jalmari Sarla kommentoi:

      Kiitti huomioista, räpäräpä!

      Tarkoitukseni ei ollut ”opettaa” muita ihmisiä kuuntelemaan samanlaista räppiä kuin itse kuuntelen, eikä varsinkaan aiheuttaa kenellekään sosiaalisia paineita musiikin kuuntelusta. Yksi kirjoitukseni pointeista oli nimenomaan tuo, minkä itsekin totesit: kukin kuunnelkoon mitä haluaa. Mielestäni artistien riimien suora siteeraaminen ei myöskään täytä dissauksen tunnusmerkkejä, mistä minua syytit, enkä todellakaan inhoa muunlaisen musiikkimaun omaavia ihmisiä.

      Miksi sitten tein koko postauksen? Alexander Stubb (tai kulttuuriministeri Arhinmäki, johon viittasit) ei ole kaltaiseni kuka tahansa musiikkibloggeri, vaan poliittinen vallankäyttäjä. Kun tällainen henkilö puhuu mediassa musiikista, silloin ei lähtökohtaisesti ole kyse ”vain musiikista”. Hän sanoi artikkelissaan, että suomalainen räppi on perustavanlaatuisella tavalla (inherently) positiivista ja käsitteli aihetta mielestäni puutteellisesti, joten halusin ottaa itse kantaa tähän keskusteluun ja tuoda omalla panoksellani julkisuuteen myös sellaista räppiä, jota Alex ei ehkä halua/osaa/aio itse mainostaa syystä tai toisesta.

      Toit esille mielestäni varsin hyvän pointin siitä, että huonoina hetkinä saattaa halutakin kuunnella juuri tuota positiivisempaa ja vähemmän kriittistä kamaa. Siinä Rähinällä, Cheekillä ja kumppaneilla on varmasti paikkansa.

      Ollaan siis kaikki iloisia siitä, että kaikenlaista musiikkia ylipäänsä kuunnellaan, ja olkoon niin jatkossakin!

  7. Annastiina kommentoi:

    Aijai, jo Stubin kirjoituksen kohdalla kaipasin Asaa. Puuttuu edelleen! Muuten hienoa, että joku toi myös toisen puolen suomirapista. Suomiräpin näkyvin nimi Cheekhän on monessa kohtaa enemmän poppia kuin räppiä. ”Eihän sen tahtiin voi edes breikata”, sanoi breakdancen harrastaja.

    1. Jalmari Sarla Jalmari Sarla kommentoi:

      Hyvä pointti, Annastiina! Valitettavasti tähän postaukseen ja soittolistaan ei Asa mahtunut, sillä itselläni on hänen musaansa ongelmallinen suhde, jota en osaa perustella. Ei vaan nappaa! Olis tietty voinut heittää jonkun Avain-aikasen stygen, jota aikoinaan tuli paljonkin luukutettua… :)

  8. kansalainen kommentoi:

    Onneksi on olemassa muutakin musaa kuin paskaa suomiräppiä.

    1. Jalmari Sarla Jalmari Sarla kommentoi:

      Haha joo, en mäkään pelkällä paskalla suomiräbäytyksellä pärjäis kovin pitkään, vaikka kova Petos-fani olenkin.

  9. astun vasemmalta kommentoi:

    Hyvä että joku kirjoitti vastineen, mikä varmaan monella räppinaamalla kävi mielessä. Ei ollut varma itkeä vai nauraa kun Stubbin räppi-käsityksestä luki. Hyvää tarkoittava hemmo, mutta selvästi ihan pihalla näistä asioista. Yleispiirteittään olen vastineen kanssa samaa mieltä ja pitkälti poppiahan rähinän (bile)musiikki on. Lisättäisiin vielä Asa, Julma Henri, Pyhimys ja Ruger Hauer ainakin, niin listaasi voi kutsua jo asialliseksi. (:

    1. Jalmari Sarla Jalmari Sarla kommentoi:

      Mainiot lisäykset! Ruger Haueria mulla tässä olikin alun perin yksi biisi, mutta se jäi jossain välissä pois. Pitäis kuunnella niitä enemmän!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.