All Ears 4.0 x Rosvot

Tämä ei ole oikea pituusjärjestyksemme.

Me kirjoitamme All Earsiin. Tämä ei ole oikea pituusjärjestyksemme.

Hoi, me ollaan All Ears -kopla, ja muutettiin Rosvoihin omalta domainilta, sillä eihän näin hienosta mahdollisuudesta sovi kieltäytyä. On aika siisti juttu olla saman katon alla näin upeiden bloggaajien kanssa. Odotamme innolla, mitä rosvoaminen tuo tullessaan. Musabloggaajina olemme kuitenkin ne samat tyypit kuin ennenkin.

Tervehdys vaan myös kaikille uusille lukijoille! All Ears on vuonna 2007 perustettu musiikkiblogi, joka on ehtinyt julkaista lähes 500 musiikkiaiheista postausta vuosien aikana. Mira kirjoitteli useamman vuoden blogia itsekseen, ja Jalmari ja Mikko värvättiin mukaan tiimiin viime vuonna. Nykyään All Earsin vahvuus lieneekin siinä, että sitä kirjoittaa kolme erilaista musanörttiä, joiden musiikkimieltymykset täydentävät toisiaan. Tässä postauksessa esittelemme itsemme ja toisemme,  koska emme halua jäädä vain nimimerkiksi arvion loppuun. Myös vanhaa All Earsia voi käydä vakoilemassa täällä.

rosvomiramv_tekstilla Mikko syyttää: Mira on äärimmäisen tietoinen kaikesta uudesta musiikista. Välillä jopa tuntuu, että joku Pitchfork on aivan totaalisen out ja ulalla jos verrataan Miran tietämykseen. Mira on trendsetteri! Se haistaa helposti, mikä on kuumaa ja mikä ei. Mira on myös pahimman sortin musanörtti ja keräilijä, joskin silti erittäin intohimoinen livemusiikin ystävä. Se on kiertänyt kaikki mahdolliset Roskildesta by:Larmiin ja The Great Escapeen. Summa summarum: Mira tietää TODELLA paljon musiikista ja on aika lailla kaikkiruokainen.

Jalmari syyttää:  Miran kadehdittavan kokoisesta levyhyllystä löytyy paljon rakastamaani musiikkia, vihaamaani musiikkia ja varmaan eniten sellaista, mistä en ole koskaan kuullutkaan. Liian vakavahenkinen ja tylsistyttävä musa tuskin uppoaa Miralle, sen sijaan kaiuttimista saattaa pauhata tilanteesta riippuen räppiä, garagea, r’n’b:tä, progea – you name it, kaikkea se on kuunnellut. Kannattaa siis seurailla, sillä Mira tietää aina parhaat tapaukset!

Miran puolustuspuheenvuoro: Olen aina kadehtinut sellaisia musiikkierikoistuneita ihmisiä, joista pystyy heti sanomaan, mikä on niiden juttu, ja ne tiedostaa sen oman musiikkityylinsä itsekin. Olen aikalailla tämän vastakohta. Jos joku kysyy, millaista musiikkia kuuntelen, joudun yleensä vastaamaan siihen vihaamallani kliseellä: ”Olen kaikkiruokainen.” Saatan myös kiertää kysymyksen vastaamalla, että lempibändini on Radiohead. Jos jotkut musiikkikriitikot välillä tuntuvat etsivän täydellisyyksistäkin jotain turhanpäiväistä kritisoitavaa, minä puolestani yritän löytää huonostakin musiikista hyvää. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että diggaisin aivan kaikesta. Minä rakastan hyvää musiikkia.

 rosvomikkomv_tekstilla Jalmari syyttääMikko on todella monipuolinen musiikinharrastaja, vaikka suomenkielinen rokkenroll taitaakin olla miehelle _se_ kovin juttu. Yhteistä maastoa löydämme useimmiten punkin ja atmosfäärisen indie rockin saralta. En myöskään ihmettelisi löytäväni tyyppiä fiilistelemässä jotain 2000-luvun alun suomi-r’n’b:tä heti yhteisten Eagles-sessioidemme jälkeen – unohtamatta tietenkään Spektiä.

Mira syyttää: Mikko on elävä tietopankki, kun puhutaan suomenkielisestä musiikista, josta hän myös lähinnä blogiin kirjoittaa. Silti Mikko on eniten omassa elementissään muusikkona ja musiikintekijänä, ja uskon vilpittömästi, että Mikosta tulee vielä suuri ja suosittu muusikko. Eniten ihailen hänen tarkkaa hittivainuaan ja verbaalista kyvykkyyttään, jonka voi huomata sekä blogin puolella että oman musiikkinsa sanoittajana. Mikko on allerginen huonoille sanoituksille, mutta fiilistelee musiikkia genreihin katsomatta. Yhdessä diggaillaan eniten luultavasti suomiräppiä.

Mikon puolustuspuheenvuoro: Kuvailisin itseäni intohimoiseksi biisidiggariksi – innostun ihan yhtä paljon niin Isac Elliotista kuin Mastodonistakin. Vanhemmiten olen huomannut, ettei minua kiinnosta mikään muu kuin HYVÄ BIISI. Useimmiten se tarkoittaa hyvää popbiisiä, mutta voi se olla muutakin. Viime aikoina suurimman vaikutuksen ovat tehneet Donna Summer, Studio Killers ja Aiyekooto & Afrobeat International. Kaikista suurin rakkauteni on kuitenkin suomenkielinen populäärimusiikki kaikissa muodoissaan (rap, r’n’b, rock, pop, iskelmä, punk, metalli, konemusa, jazz…. kaikki menee!).

rosvojamppumv_tekstillaMira syyttää: Vaikka ikänsä puolesta hän voisi olla pikkuveljeni, Jalmari on mulle se musiikillinen isähahmo, jolta löytyy aina suositeltavaa menneiden vuosikymmenien musiikista — sekä niiltä tuntemattomilta nimiltä että yleisesti tunnistetuilta legendoilta, joiden kohdalla itsellä menee sormi suuhun. Ja se puhuu niistä asiantuntevasti. Nykymusiikin kohdalla mukavuusalueemme kohtaavat useimmiten garage rockissa ja shoegazessa, mutta Jalmari osaa silti aina yllättää fiilistelyn kohteillaan. Jalmari tuo All Earsiin paljon tietämystä sellaisesta kitaramusiikista, jota en itse useinkaan kuuntele, mutta ymmärrän hyvin, miksi hän ja muut rakastavat sitä.

Mikko syyttää: Jalmaria kiinnostaa kitaramusiikki. PALJON. Jalmari tietää kaikenlaisesta kummallisesta indiemusasta, räminästä ja vanhan koulukunnan aidosta kamasta. Jalmarin biologiset vanhemmat ovat My Bloody Valentine ja Velvet Underground, mutta jossain vaiheessa Black Lizard ja Tame Impala päättivät adoptoida herran. Luulen, että Jalmari menee isona naimisiin Kim Gordonin kanssa. Itse asiassa en luule, vaan olen varma. Ja tietenkin Thurston Moore soittaa häämarssiksi kirskuvan ja säröisen hälykitarasoolon

Jalmarin puolustuspuheenvuoro: Tuntuu äärettömän vaikealta summata omaa suhdettani musiikkiin mitenkään järkevästi. Lähes poikkeuksetta se, mitä kuuntelen, on tosiaan kitaramusiikkia. Oli se sitten 60-luvun garagea, 70-luvun power popia, 80-luvun rosoista indie popia, 90-luvun raskaita äänivalleja tai mitä tahansa edellisiä apinoivaa 2000-luvulta, siellä ne kuusikieliset sirisevät taustalla, päällä tai joka puolella kaikkea. Järkevämpää yhteistä nimittäjää en musiikkimaulleni keksi. Rehellisyyden nimissä on silti sanottava, että en minäkään pelkästään kitarapoppia kuuntele, vaan myös esim. rap ja jazz ovat sydäntä lähellä – ja hyvä niin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.