Aiyekooto & Afrobeat International

Aiyekooto_3_photo_by_Sami_Mannerheimo

Aiyekooto & Afrobeat International. Kuva: Sami Mannerheimo.

Viimeksi kirjoittelin mahtavasta Sallan ja Miron matka maailman ympäri -bändistä. Tänään taas on pakko kirjoittaa pari sanaa oman mukavuusalueen ja tietämyksen ulkopuolelta, sillä otsikon poppoo on vain yksinkertaisesti niin älyttömän kova. Ja toisaalta aurinkoisen intiaanikesäviikonlopun jälkeen on ehkä muutenkin hyvä rauhoittua ja ottaa sunnuntai iisisti rennosta afrobeatista, funkista ja highlifesta nauttien.

Eli siis, asiaan.

Aluksi on pakko myöntää: en ole ikinä kuunnellut erityisemmin afrobeatia. Tunnen genren nimistä vain Fela Kutin poikineen sekä Kutin kanssa musisoineen rumpalilegenda Tony Allenin. Viimeksi mainitulta tutuimmat levytykset ovat vierailu Sébastien Tellierin upean vuonna 2004 ilmestyneen Politics-albumin La Ritournelle -kappaleella sekä miehen panos Blur-nokkamies Damon Albarnin kipparoiman The Good, the Bad and the Queen -yhtyeen levyllä.

Jo vuonna 2005 perustettu Aiyekooto & Afrobeat International on nigerialaisen Babatunde ”Aiyekooto” Akerelen johtama kotimaisen rytmimusiikin huipuista koottu superpoppoo, ja yhtyeen vastikään päivänvalonsa nähneellä Olurombi-debyytillä kuullaankin muun muassa Erno Haukkalaa (Jätkäjätkät), Seppo Paarmaa (Soul Captain Band, Sound Explosion Band, Reino & The Rhinos) ja Joakim Bachmannia (Jätkäjätkät, Jukka Poika & Jenkkarekka).

Välillä ilmeisesti pitkäänkin katkolla olleen yhtyeen debyyttilevytys kuulostaa omaan korvaan riemastuttavan energiseltä ja sopivan raukealta rytmipurskahtelulta. Letkeä groove, jumittavan positiivisesti kupliva polyrytmiikka ja jämäkästi tuuttava torvisektio luovat sopivasti varioivan pohjan levylle, joka nostattaa väistämättä hymyn naamatauluun. Samalla sitä huomaa yrittävänsä pitää heiluvan peppunsa kurissa siinä kuitenkaan liiemmin onnistumatta.

Levyltä omaa korvaa eniten hivelevät 7-minuuttisen nimikappaleen lisäksi agenttitunnelmallaan ihastuttava Nawa-O sekä levyn timantiksi nouseva maukkaalla torviriffillä tansittava Yanke. Myös levyn avaava ruhtinaallinen Sebe ja melankolinen akustinen aavikkojazzailu Ere onnistuvat nostattamaan allekirjoittaneen ihokarvoja. Oikeastaan levyn kuudesta kappaleesta hieman kylmäksi jättää ainoastaan hieman filleriltä kuulostava Plenty Many Many. Toivottavasti seuraava levy syntyisi hieman nopeammalla tahdilla!

Pidätkö rytmimusiikista? Diggaatko afrobeatista? Lämmittävätkö bigbandit, Fela Kuti, soulgroove, Maailma kylässä ja Faces sydäntäsi? Jos vastasit kyllä, saattaa Aiyekooto & Afrobeat Internationalin Olurombi  olla juurikin sinun levysi.

Ai niin. Sopii myös hyvin lenkkeilymusiikiksi – kokeiltu on!

Levynjulkaisukeikka ensi perjantaina 13.9.2013 Kuudennella Linjalla. Tsekkaa Facebook-tapahtuma täältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.