50 rämisevää rokkibiisiä 2000-luvulta

(Banneri: Jyri Öhman / keikkakuvat: Mira Shemeikka)

Moro! Päätimme Jalmarin kanssa tehdä rokkisoittolista osittain Skaters-postauksen inspiroimana. Soittis rajautui tälle vuosituhannelle, koska näitä bändejä tässä on tullut viime vuosina kuunneltua ja vuosikymmenet läpileikkaava soittis olisi jo oma tarinansa. Soittolistan biisit ovat valikoituneet joukkoon kohtuullisen satunnaisesti eikä tämä ole mikään TOP 50 -lista. Biisejä valitessamme emme halunneet rajata genreä liian tarkkaan, joten soittikselta löytyykin garage rockia, rantapunkkia, snadisti kaikuvampaa shoegazea, ripaus grungea, punkpoppia, noisempaa meininkiä ja radiokelposempaa indie rockia.

Näitä bändejä yhdistää kuitenkin useimmiten raaka soundi, säröiset kitarat, pelkistetyt kappaleet, tarttuvat melodiat, röyhkeät riffit, munakas meininki sekä ennen kaikkea älyttömän kovat livekeikat, joilta lähdetään aina hymyssä suin ja mahdollisesti todella hikisenä. Keikoilla on poikkeuksetta fiilistä, ja monet näistäkin bändeistä on löytynyt juuri keikkalavojen kautta. Kaikkia emme toki ole vielä ehtineet nähdä. Alla jaamme muutamat omat live-suosikkimme, ja vinkkaamme pari keikkaa, jotka voi todistaa lähiaikoina Helsingissä. Itse soittolista löytyy tekstin lopusta.

Jalmarin lempparit:

Cloud Nothings

Cloud Nothingsin taivaalliset pop-melodiat ja oivaltavat kitarakuviot ovat niin omaa luokkaansa, että minun sarjassani yhtye pyyhkäisee takapuolensa koko punk pop -genrellä. Dylan Baldin (neron) ja kumppaneiden näkeminen Kutosella oli yksi elämäni parhaista keikkakokemuksista, vaikka en valtoimenaan riehuneeseen kolmen jäbän pittiin osallistunutkaan!

Parquet Courts

Tehosoitossa itselläni viime aikoina ollut Parquet Courts oli My Bloody Valentinen lisäksi ainoa odottamani keikka tämän vuoden Flow’ssa, joten tietenkin kiusakseni nämä kaksi kiinnostavinta juttua oli laitettu osittain päällekkäin. No, sen perusteella kun Parquet Courtsia ehdin nähdä, eli noin puolet iltahämäräisestä telttakeikasta, voin sanoa sen olleen yksi parhaista seteistä pitkään aikaan! Nämä tyypit todella osaa tehdä biisejä ja soittaa niitä ihmisille, toivotaan siis uutta keikkamahdollisuutta pikimmiten.

Räjäyttäjät

Räjäyttäjät räjäyttää levylläkin, mutta keikalla räjä änd roll on atomiräjää eli saatanallisen raffia meininkiä! Olen nähnyt pari kertaa tämän mahtavan bändin, ja molemmilla kerroilla käsinkosketeltavan vaarallisen tuntuista tilannetta leimasi laulajakitaristi Rapan alaston stagedivaus, liian harvoin suomalaiseen rock-musiikkiin pesiytynyt ilmiö. Hopejärven ohella yksi kannattavimpia livetsekkauksia karumman kitaramusiikin ystäville.

Mira suosittelee:

FIDLAR

FIDLAR varasti sydämeni ensikuulemalta. Kalifornialaisen nelikon debyyttialbumi ilmestyi noin vuosi takaperin, eikä siltä tunnu löytyvän yhtään huonoa biisiä. Huumeista, hauskanpidosta, naisista ja skeittaamisesta kertovissa biiseissä ei syvällisyyksiin mennä, mutta sävellykset, riffit ja helpot koukut ovat täyttä kultaa. Onnekseni pääsin näkemään keikan Roskildessa. Odotukset olivat korkealla, mutta en olisi arvannut että keikasta tuli koko festarin PARAS. Nuoret ja komeat pojat olivat ensimmäisestä biisistä lähtien täysillä mukana, vaikka keikka olikin sunnuntai-iltapäivänä. Fidlarin lyhyet biisit oli koluttu läpi aika nopeasti, joten settiä värittivät vielä pari coveria, jotka nekin vedettiin kuin olisivat olleet omia kappaleita. Soittolistalle valikoitunut laahaavampi Paycheck ei edusta tyypillisintä FIDLARIA, mutta on hiton kova sekin.

Hikinen ja lihaxikas ja surffarinnäköinen Fidlarin laulaja-kitaristi Roskildessa
Hikinen ja lihaxikas ja surffarinnäköinen Fidlarin laulaja-kitaristi Roskildessa
Sama jätkä hetkeä myöhemmin näyttämässä ihan konkreettisesti surffaustaitojaan
Sama jätkä hetkeä myöhemmin näyttämässä ihan konkreettisesti surffaustaitojaan

Japandroids

En voi olla nostamatta joukosta Japandroidsia, koska se on kepeästi yksi mun lempibändeistä. Bändin soundi on levy levyltä kehittynyt hiotummaksi ja toisaalta mahtavat sävellykset ovat korostuneet entisestään. Livenä kaksikolta ei kuitenkaan raakuutta puutu, ja FIDLARin tapaan tämäkin on mun Roskilde-voittajani eräältä aiemmalta vuodelta. Toisaalta toisilla festareilla ei ihan siihen tasoon ylletty. Keikka intiimeissä klubiolosuhteissa on vielä näkemättä, joten tässäpä hienoinen toivomus suomalaisille keikkajärjestäjille.

Black Lips

Joitain vuosia takaperin Black Lipsiä mainostettiin yhtyeenä, joka toi ”vaarallisuuden” takaisin punk rockiin järjettömillä keikoillaan. Black Lips onkin ollut kaikilla kerroilla taatun varma ja energinen live-bändi, vaikka mitään erityisen hullua en koe todistaneeni. Toki Helsingissä kitaristi taisi juoda omaa kustansa, mutta se toteutui sellaisella viileydellä, että se tuntui täysin normaalilta toiminnalta. Black Lips on kuitenkin yksi tämän soittolistan selkärankabändeistä, jonka musiikissa ja asenteessa yhdistyy kaikki mitä 2000-luvun räminärockissa voi rakastaa.

SHOKKIBÄNDI BLACK LIPS KUUDENNESSA AISTISSA HELSINGISSÄ
SHOKKIBÄNDI BLACK LIPS KUUDENNESSA AISTISSA HELSINGISSÄ
Kamala Hipstamatic-kuva Jacuzzi Boysista Barcelonassa
Kamala Hipstamatic-kuva Jacuzzi Boysista Barcelonassa

Jacuzzi Boys (Club Hori Smoku @ Kuudes Linja, Helsinki 16.11.2013) (Liput)

Floridalainen garage rock -trio tuli tsekattua viime vuonna Espanjassa siellä vaihdossa ollessani, ja se vasta olikin hauska ilta. Bändi yhdisteli musiikissaan odotettua enemmän vaikutteita 60- & 70-luvuilta, eikä keikka ollut pelkkää räyhäämistä vaan sopivassa osassa oli myös fiilisteltävät kitarajamittelut. Tarttuvat melodiat ja hikinen meininki saivat kuitenkin yleisön märäksi. Lämppärinä ensimmäisellä Suomen visiitillä nähdään legendaarinen Kakka-hätä 77. Ei parane missata! (Paitsi jos menee katsomaan Yo La Tengoa. Se on ihan ok syy jäädä pois tältä keikalta.)

No Age (Kuudes Linja, Helsinki 29.10.2013) (Liput)

No Age kuuluu näistä siihen vähemmistöön, jonka live-kunto on vielä tarkastamatta. Osviittaa tulevasta on voinut tietenkin hakea YouTubesta, joten en voi odottaa näiltäkään mitään muuta kuin loistavuutta. Kun noise rock saadaan dynaamiseksi ja tarttuvaksi vain kahdella esittäjällä, ollaan parhauden äärellä.

Hopeajärvi (Kuudes Linja, Helsinki 29.10.2013) (Liput)

No Agea lämmittelemässä on Hopeajärvi, jota tulikin hehkutettua jo aiemmin tällä viikolla. Bändin harteilla tuntuu lepäilevän jonkinlainen altsu-suomirockin pelastajien sankariviitta, mutta viime perjantaisen Lost in Music -keikan perusteella siihen on syynsä. Vinksahtanutta suomenkielistä rockia, jota esitetään niin hiotun täydellisesti, että se oli täystyrmäys ensimmäisestä soinnusta.

PS. Listalta löytyvä Honningbarna on myös tulossa parin viikon päästä Helsinkiin, mutta siitä on tulossa ihan oma tekstinsä! :–)

Soittolista löytyy tästä: