Vuosi 2016 on ollut Töölön ketterän. Kaksikko breikkasi alkuvuonna tyhjästä tietoisuuteen Ludoo-kappalellaan, lunasti odotuksia ensimmäisellä PME:n kautta julkaistulla eponyymillä debyytti-ep:llään, soitti aina yhtä energisesti keikkoja lukemattomissa eri tapahtumissa ja lopulta pokkasi Emma-ehdokkuuden Tulokas-kategoriasta, jossa he kilpailevat pystistä yhdessä esim. Evelinan, Alman ja Ellinooran kanssa. Duoa on ylistetty suomigrimen uusina valtiaina ja vastapainoksi haukuttu siitä, että yhtye suomentaa tämän hetken kuuminta genreä. Jälkimmäinen ei oikeastaan pidä paikkaansa, sillä Töölön ketterä ei larppaa brittigrimea, joka on syntynyt hyvin eri olosuhteissa kuin suomiräppäreiden suuhun sopii. Vaikutteita löytyy laajemmin muistakin genreistä eikä Ketterän lyriikoissa puhuta selviämisestä vaikeissa olosuhteissa raffeilla huudeilla, koska se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa Etu-Töölössä. Riimit ovat tähän asti kertoneet helsinkiläismiesten omasta porukasta, omasta tekemisestä ja omasta arjesta – sopivasti tyypillisellä räppiuholla maustettuna.

Tänään julkaistu Valitsemaanne numeroon tarjoilee kuitenkin jotain uutta. Bängäävä klubisoundi on vaihtunut fiilistelevämpään elektroniseen pop-tuotantoon ja lyyrisesti kappale astelee aluelle, jota Ketterältä ei ole vielä kuultu. Se on yhtä aito kuin edeltäneetkin biisit, mutta syventää bändin ilmaisua omakohtaiselta ja rehelliseltä kuulostavalla tavalla. Vestan, joka niin ikään on yksi tämän hetken lupaavimpia ja kiinnostavimpia nousevia laulaja-lauluntekijöitä, kanssa tehdyssä biisissä kuullaan saman tarinan kaksi eri puolta, jossa kommunikaatiovaikeudet yhdistettynä väärään hetkeen tappavat suhteen, joka olisi voinut olla kaunis, jos olisi uskaltanut olla rohkeampi ja sitoutua enemmän.

Jokaisen hektistä ja virikkeellistä elämää nauttivan nuoren aikuisen on helppo samastua näihin (molempien osapuolien) sanoihin, koska kellepä meistä ei olisi käynyt niin, että joku lupaava juttu olisi vain vaiheillessa jäänyt. Välillä vastaus vain jää antamatta tai saamatta, kun sanojen puuttuessa puhelimen sulkeminen tuntuu helpommalta ratkaisulta. (Itse suosin vastuuta pakoillessa älä häiritse -tilaa.) Biisi summaa näitä vaikeita keloja niin hyvin, ettei tähän oikein jää mitään lisättävää.

Valitsemaanne numeroon tuskin edustaa Töölön ketterän ilmaisussa suunnan muutosta, vaan enemmänkin todistaa ilahduttavasti, ettei kaksikko ole yhden tempun poni. Silti Ketterän grime-uskottavuudesta ei puristu pisaraakaan pois. Mahtuihan Skeptan viimein tänä vuonna julkaistulle Konnichiwa-albumillekin päätosraitana kuultava herkkiksempi Text Me Back, joka niin ikään käsittelee samoja kiireen, kommunikaation ja välittämisen teemoja. Suora suomennos tämä ei tosin ole siitäkään.

Tällä biisillä Töölön ketterän 2016 päättyy yhtä upeasti kuin se alkoikin. Esiinmarssi on nyt tehty, ja kaikki merkit lupailevat, ettei kaksikon tahti ei ole hidastumassa ensi vuonnakaan – ja hyvä niin.

Tämän viikon sunnuntaina (16.10.) Helsingissä vietetään räppi-iltaa, joka ansaitsee nostatuksensa. Korjaamon lavalle nousee vahva joukko kovia räppäreitä, joita yhdistää sama sukupuoli. Tämä voisi olla periaatteessa minkä tahansa normaalin räppi-illan kuvaus, mutta tällä kertaa kaikki esiintyjät ovat naisia, mikä on valitettavan poikkeuksellista.

Olen aina perustanut musiikkidiggailuni johonkin muuhun kuin artistin sukupuoleen. Vuosien varrella olen kuitenkin saanut seurata ikävän läheltä, kuinka moni taitava naisesiintyjä jää buukkaamatta juuri sukupuolensa takia. ”Meillä on jo yks naisräppäri” ei voi tänä päivänä olla enää yhdenkään vakavasti otettavan tapahtumajärjestäjän selitys, ja silti joidenkin tapahtumien kulisseissa näin edelleen kaikuu.

Mieluiten en tekisi eroa mimmiräppäreiden ja miesräppäreiden välille ollenkaan ja näkisin naisenergian jyräävän samoissa räppi-illoissa – normaalisti, joka viikkoisen räppikeikka-annokseni yhteydessä, mutta koska näin ei käytännössä ole vielä useastikaan tapahtunut, on Korjaamon mimmiräppi-ilta ilahduttavaa vaihtelua maskuliinisena näyttäytyvään genreen. Sunnuntai-illan keikkakavalkadissakin on kuitenkin ennen kaikkea kyse taitavista artisteista, joita ei Suomessa turhan usein keikoilla nähdä.

Alla lyhyet esittelyt ulkomaan vieraista sekä pikainen lippuskaba! Illan avaavat elokuussa uuden Laittoman letkeetä –singlen julkaissut Sofa sekä kovassa huudossa oleva helsinkiläinen dj-duo D.R.E.A.M.

Gavlyn & Reverie

Peach House -levy-yhtiötä pyörittävää ja yli kymmenen vuotta räppiä tehnyttä Gavlynia ei voi tulokkaaksi kutsua. Useita albumeita julkaissut nuori artisti on tehnyt jo yli kymmenen maailmankiertuetta, ja räppäri piipahtikin myös Suomessa viime vuoden Seinäjoki Hiphop-festivaaleilla. Feministiräppäriksi itsensä nimenneen taiturin soundissa kuuluu paitsi vanhan koulun räppi myös 70-luvun funk, 60-luvun pop ja spoken word -vaikutteet. Viime keväänä kolmannen albuminsa ”Why Wait” julkaissut artisti on kerännyt toistuvasti vertauksia The Fugees -aikakauden Lauryn Hilliin sekä Angel Hazeen.

Katso alta pari viikkoa sitten julkaistu tuorein musiikkivideo, Adios:

Tällä maailmankiertueella Gavlynin kanssa lavan jakaa toinen Los Angelesissa vaikuttava räppäri, Reverie, jonka suurimmat vaikutteet löytyvät puolestaan underground-räpista. Nuoruudessaan runoutta harrastanut artisti aloitti uransa spoken wordin parissa, mutta siirtyi pian hiphopin pariin. Vuonna 2009 ensimmäisen mixtapensa ”Castle in the Air” julkaisseelta Reverielta on sittemmin ilmestynyt kolme albumia, ja hänen biisinsä ovat keränneet useita miljoonia YouTube-kuunteluita.

Gavlyn & Reverie nousevat muuten lavalle huomenna lauantaina myös Tampereen Yo-Talolla!

Princess Nokia

Aiemmin tänä vuonna julkaistulla ja sukupuolinormeja kyseenalaistaneella Tomboy-biisillään runsaasti huomiota kerännyt Princess Nokia on henkeäsalpaavan newyorkilaisen räppäri Destiny Ortizin ja tuottaja Christopher Laren yhteisprojekti. Esikoisalbumi Metallic Butterfly ilmestyi keväällä 2014, ja sittemmin kaksikko on niittänyt mainetta etenkin tänä vuonna ilmestyneen 1992-mixtapen myötä. Pitchorkin ja Vicen kaltaisissa medioissa noteerattu Princess Nokian tuotannossa kuuluu vaikutteita esimerkiksi hiphopista, grimesta, drum’n’bassista ja latinalaisamerikkalaisesta tanssimusiikista.

Gnučči

Gnučči Bananana aiemmin tunnettu ruotsalaisräppäri saatetaan muistaa esimerkiksi Looptroop Rockersin, Schlachthofbronxin tai Spoek Mathambon biiseistä jo 2010-luvun alkupuolelta. Sittemmin nimenmuutoksen tehnyt artisti julkaisee musiikkia, jota on kuvailtu neonväriseksi, 90-lukuvaikutteiseksi ja 64-bittiseksi elektropopiksi. Taitelijanimen takaa löytyy nykyisin Lontoossa vaikuttava Ruotsin Missy Elliottiksi tituleerattu Ana Rab, joka räppäämisen ohella pyörittää omaa levy- ja management-yhtiötä sekä vastaa Gnuččin MTV:ltä ja videopeleistä lainaavasta visuaalisesta konseptista. Esimerkiksi Grimesiin ja Azealia Banksiin verrattu Gnučči tunnetaan parhaiten biiseistään Goodah ja Finders Keepers sekä tämän vuoden singlestä Ultimate Syndrome.

Pikakilpailu!

Ja mikä parasta, täällä olisi tosiaan myös pari lippua pikaisessa jaossa muutamalle onnekkaalle ja heidän kaverilleen! Kerro kommenttikenttään, kenen mimmiräppärin pitäisi ehdottomasti saapua Suomeen esiintymään ja jätä mukaan mailiosoitteesi niin saatat saada lauantaiaamuna iloisia voittouutisia. Aikaa osallistua on huomisaamuun (15.10.2016) klo 10 asti, jonka jälkeen voittajille laitetaan välittömästi viestiä. Tarkkaile siis sähköpostiasi! Sähköpostiosoitetta käytetään ainoastaan voitosta ilmoittamiseen.

EDIT 15.10. 11:40 : Kilpailu on päättynyt ja voittajille on laitettu sähköpostia. Onnea Eveliina, Sakke ja Elias!

Mikäli onni ei suosi, lippuja saa vielä seuraavasti:
– ennakkoon Tiketistä alk. 20,00 EUR (korjaamolaiset 18,50 EUR)
– ovelta 21 EUR (korjaamolaiset 19 EUR)

23:00 GAVLYN & REVERIE (USA)
22:00 PRINCESS NOKIA (USA)
21:15 GNUČČI (SWE)
20:30 SOFA
D.R.E.A.M DJ’S
Ovet 20:00
K-18

Tapahtuma Facebookissa

Unohda kaikki, mitä Ruger Hauer aiemmin on ollut, ja valmistaudu ottamaan vastaan yksi vuoden parhaista kotimaisista levyistä.

Tommishockin, Paperi T:n ja Pyhimyksen muodostama Ruger Hauer on ottanut jokaisella albumillaan rohkean harppauksen kohti uutta. Jos edellisellä levyllä kuuntelija heitettiin ilman karttaa tai yhteistä kieltä ydinsodan turmelemaan Ukrainaan, Maturen kieli ja ympäristö on entuudestaan tuttu – levyyn on helppo sukeltaa heti syvemmälle tutkimusmatkalle. Tämä albumi aukeaa kuuntelijalleen ilman Googleakin, mutta tulee taatusti jakamaan jälleen mielipiteet kahtia. Kuten ennenkin, mikään ei ole kuin ennen.

Yksi isoimmista muutoksista on tietenkin Regina-yhtyeen Iisa ja Mikko Pykärin mukaan ottaminen. Vaikka ”Rugereit on oikeesti aina vaan se kolme”, Maturella soi Regina Hauer. Tämä kuulostaa ehkä paperilla pelottavammalta ja suuremmalta muutokselta kuin se todellisuudessa on. Iisa Pykäri laulaa useimmissa kappaleissa (usein kertosäkeitä), mutta sen sijaan että hän kuulostaisi uudelta jäseneltä bändissä, Iisan persoonallista ääntä käytetään levyllä ikään kuin instrumenttina. Se on kuitenkin erittäin oleellinen instrumentti. Välillä heleä laulu alleviivaa kappaleen sanomaa tai tuo siihen vekkulia kontrastia, välillä Iisan henki on läsnä ylöspitchattujen vokaalisamplejen muodossa. Iisasta ei saa yliannostusta, mikä tavallaan on vaarana vokalistin kohdalla, joka tuntuu herättävän voimakkaita mielipiteitä. Iisan fanit varmasti antavat siunauksensa, mutta tälläkään levyllä ei tehdä vihamiehistä uusia ystäviä.

Mikko Pykärin tuotanto sen sijaan kuulostaa täysin Ruger Hauerilta. Se ei kuulosta Kalifornia-Kekeltä, Huge L:ltä tai keltään muultakaan aiemmin tuottajan pallilla häärineeltä henkilöltä, mutta tuottajavaihdos on yllättävän saumaton. Pykärin tuotanto on rohkeaa ja freesiä. Inspiraatiota on varmasti imetty räppiskenen ulkopuolelta, mutta lempeiden kitaroiden suuntaan kallistuneet ennakko-odotukseni huomioon ottaen levyn biitit ovat paikoitellen yllättävänkin puhdasta hiphoppia ja soundi erittäiin rugerhauermaista. Rugerhauermaista siinä mielessä, että vaikka yksiselitteistä Ruger-soundia ei olekaan olemassa, Pykärin luoma tunnelma vastaa Rugerista välittyvää filosofiaa ja on linjassa myös edellisten albumien kanssa. Rugerin uudistumistarpeen huomioon ottaen Pykäri tuskin tuottaa seuraavaa albumia, mutta toivottavasti hänen tuotantoaan kuullaan jatkossakin riimittelyn taustalla, sillä se luo erinomaiset raamit yhdelle vuoden kiinnostavimmista levyistä.

Vaan kuullaan Maturella toinenkin vähintään yhtä iso muutos. Kuten levyn nimi sekä tomaattitertulla tyylitelty kansikuva vihjaavatkin, levy kertoo kypsymisestä, kasvamisesta ja ehkä aikuisuudestakin, vaikka aikuistumista vastaan välillä vähän kapinoitaisiinkin. Siinä missä Rugerit ovat aiemmin hyökänneet päälle aggressiivisesti kryptisillä ja synkillä riimeillään, bändi kuulostaa löytäneen balanssin. Levyn teemat kasvukivuista ja rakkaudesta itsensä hyväksymiseen ovat paikoitellen nyt niin arkisia, että niihin voi samastua ja riimit niin suoraviivaisia, ettei niistä tarvitse etsiä piilomerkityksiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niissä piilisi syvempääkin sanomaa. Lyyrisesti levy onkin aidon ja rehellisen kuuloinen, vaikka bändille ominainen kiero huumorintaju, nihilismi sekä mielen synkkyys ovat edelleen läsnä. Myös vanhaa tuttua uhoa albumilta löytyy, mutta se on jäänyt sivurooliin. Ehkä henkinen kasvu kuuluukin juuri siinä, että Suomen parhaan räppib(r)ändin loppumattomat taidot tulevat esiin niitä turhaan alleviivaamattakin.

”Sanotaan jotain mitä ei oo sanottu / eikä enää sanomattomaks saa / Ruger on paskaa vaan siin merkitykses et se on vitun kovaa paskaa / Mut aiheena laulussa on meil joku muu ku itse laulaja / ku ei levyllä kehtaa enää sitä samaa levyy uusiks kaupata.” -Pyhimys, Amazing

Kuten Pyhimys itsekin Amazing-versessään veistelee, yhtyeen levyntekofilosofia liittyykin juuri kasvamiseen, eteenpäin menemiseen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Rugerin uutta materiaalia kuunnellessa herää hämmästyneet fiilikset. Soundi on usein ollut jotain uutta, jota ei ole ehkä aiemmin suomiräpissä kuultu – välillä jopa edellä aikaansa. Näin myös tällä kertaa. Yksi levyn avainraitoja onkin juuri puolivälissä kuultava Amazing. Kappale avaa yhtyeen filosofiaa, historiaa, sisäisiä suhteita ja paikkaa Suomen räppiskenessä, mutta nostaa rinnalle myös bändin kohtaamat odotukset, kommentit ja ennakkoluulot. Biisissä tuotanto on myös rohkeimmillaan. Ylöspitchattuja vokaaleja, kokeellisia kilahduksia ja kolahduksia ja yleistä häröilyä on toki tullut vastaan yhä useammin räpinkin taustalla, mutta biisin fiilis huitelee enemmän jossain futurististen mikrogenrejen edustajien tai esimerkiksi PC Music -artistien cyber-kulttuuri-millennium-retroilun jalanjäljillä.

Vaikka Amazingissa kulminoituukin hyvin (vuoden 2016) Rugerin henki, ei se silti ole levyn tärkein raita. Esimerkiksi ensimmäisten sinkkulohkaisujen (Typerykset jotka polttavat pilveä avoautoissa ja Sekasin) perään kuultava Kuljettaa on levyn seesteisimmästä päästä, mutta sisältää koko Maturen maukkaimpia laineja mm. itsereflektiosta, elämästä ja sopetutumisesta. Kuten ennenkin, keskenään kovin erilainen riimittelijäkolmikko on tasavertainen omalla persoonallisella tavallaan – joskin kappaleessa kuullaan yksi Pyhimyksen parhaita versejä.

”Shieet, mitä välii enää ois / mä oon kolkyt tänä yönä, veit mun nuoruuteni pois / en haluu yksin havahtua, en avautua / en sinne takas tulla, en haluu vapautua / Mä haluun pitää pelkoni, ne kaikki traumani / Sitä kautta vielä saavutan mun rauhani” – Tommishock, Kuljettaa

”Tää ei oo voimalaulu/ tää ei oo hoivalaulu / tää on elämää-vain-ei-voi-ennakoida -laulu / Ne varjonväriset kelat voi rauhas seuraa / jos on varma ettei hyppää voi huoletta seistä reunal.” – Paperi T, Kuljettaa

”Ja jos siel ovel kolisi kuten olis siel poliisi ni nykysin oon oikeesti et ”mitä sit vaik olisi” / Oon ku rauhane, rauhalline / Käynyt läpi sen kohtalokkaan solumuutoksen / Halus olla pokenäyttelijä mut tuli vaan poke / Tyrannosaurus Anorex on syvyyssuuntaan sokee / Ei tuki suuta nämä oraalinvartijat / Lennän tuulen mukana kun hyppään partsilta.” -Pyhimys, Kuljettaa

Niin ikään herkältä ja tyyneltä päällepäin kuulostava Charlie Mansonin häät nousee Maturelta esiin. Kitaranäppäilyn lähtiessä soimaan ei heti uskoisi kuuntelevansa Ruger Haueria, ja Paperi T:n avatessa suunsa sieltä vyöryvät sanat kuulostavat enemmänkin Malarian pelolta kuin Rugerilta. Kappaleen hienous löytyy kuitenkin kuolemansävyisistä sanoista ja kontrastista biisin sisällä että sekä albumin biisijärjestyksessä. Charlie Mansonin häät on sijoitettu Kuljettaa-biisin jälkeen kuullun in-your-face-tyyppisen Krebatorion perään, ja siirtymä päällevyöryvästä synkästä klubipaukutuksesta hempeään kitarapoppiin on yksinkertaisesti nerokas.

Vaikkei edellisiin albumeihin vertailu olekaan Ruger Hauerin kohdalla kaikkein mielekkäintä, Mature tuntuu olevan tähän mennessä eheimpiä kokonaisuuksia. Vaikka esimerkiksi Ukraina-konsepti olikin saumaton kokonaisuus, myös Mature soljuu yhtenäisenä alusta loppuun. Sen kappaleet eroavat toisistaan parhaimmillaan paljonkin, mutta sopivasti vinksahtaneen levyn tunnelmassa on erittäin vahva punainen lanka, joka sitoo biisit yhteen alusta loppuun. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole niin tiivis etteikö jokaisen levyn raidoista voisi irroittaa myös kontekstista nauttiakseen niistä erikseen. Jokainen albumin raidoista ansaitsisikin tästä blogitekstistä oman kappaleensa, sillä yhtään filleriä levylle ei mahdu. Jo ensimmäisellä kuuntelulla Maturesta kuulee, että se on hiottu timanttiin ajan kanssa, mutta että löytääkseen kaikki sen pienet nyanssit, levy myös vaatii aikaa. Ilmavaa albumia on miellyttävä kuunnella, ja kärsivällisille löytyy uusia oivalluksia vielä kymmenienkin pyöräytysten jälkeen.

Useiden kymmenien pyöräytysten jälkeen myös Aika jätä älä pysyy ehdottomana lempibiisinäni Maturelta. Sen ensikuuntelu ei unohdu koskaan, mutta kappale jaksaa edelleen nostaa pelkällä kauneudellaan kosteutta silmäkuoppiin – jokaisella kuuntelukerralla.  Se on kappale, jota pari vuotta takaperin en olisi uskonut Ruger Hauerilta kuulevani, mutta jota ilman en enää kykene Ruger Haueria näkemään. Siinä myös Regina on vahvimmin läsnä. Mikko Pykärin tuotanto on kauneimmillaan ja Iisan c-osan laulu on samalla viivalla räppiversejen kanssa. Siinä Regina Hauer on yhtä. Se on onnistunut uusi harppaus, joka työntänee Se syvenee syksyllä -albumin faneja entistä kauemmas, mutta tuo Rugerille myös uusia kuuntelijoita esimerkiksi Paperi T:n soolotuotannon faneista. Näin vahvasti Rugereiden kappaleista aiemmin on säväyttänyt vain Minulla on ollut ikävä sinua, ja vaikka tänäkin vuonna on kuultu muutamia järjettömän upeita kotimaisia biisejä (Gettomasa – Pelkuri, Tommishock & Kalifornia-Keke – Unohda se), Aika jätä älä on yksi tämän vuosikymmenen parhaita raitoja. Niin kuin Mature on yksi tämän vuosikymmenen parhaita levyjä.

Mature salute.

Huomenna ja lauantaina Ääniwallissa nähdään poikkeuksellisen kova kattaus kotimaisia bändejä, kun Big City Nights -klubifestari valtaa Vallilan kingeimmän keikkapaikan. Lavalle nousee esimerkiksi Suomen viihdyttävin live-bändi Sydän, sydän, joka julkaisi juuri pitkän hiljaiselon jälkeen uuden singlen. Biisi on tehty yleisön Facebookissa esittämien ehdotusten ja toiveiden perusteella. Myös biisin musiikkivideo tekstityksineen on sydänsydänmäiseen tapaan kaukana geneerisestä.

Perjantain ohjelmassa nähdään muutakin harvinaisempaa herkkua, kun viime vuonna tauolta palannut Underwater Sleeping Society soittaa toistaiseksi ainoan sovitun keikkansa ja Radiopuhelimien basson varressa keikkuu poikkeuksellisesti alkuperäinen kitaristi/basisti Jukka Kangas. Lisäksi lavalle nousee mm. Disco Ensemble -sivuprojektit Hisser ja Big Pharma.

Eikä lauantai ole yhtään sen hassumpi. Suomalaisen rapin huipulta on poimittu takuuvarmoja helmiä: viime kuussa uuden singlen julkaissut Noah Kin sekä aina-yhtä-ihana Gasellit, joiden edellinen Ääniwallin-keikka oli kovin hientuoksuinen ja loppuunmyyty. Myös Pasa nähdään lavalla pitkästä aikaa, ja keikalla kuultaneenkin runsaasti uutta materiaalia. Rytmikkäämpää meininkiä tarjoilevat mm. konkarit The Valkyrians ja Plutonium 74, ja illan päättää viime viikolla debyytti-ep:nsä julkaissut kirkkaasti loistava pop-lupaus Elias Gould.

Helkkarin hyvät bileet siis luvassa. Ja täällä olis tosiaan myös pari lippua pikaisessa jaossa yhdelle onnekkaalle ja hänen kaverilleen! Kerro kommenttikenttään, mikä tai mitkä viikonlopun esiintyjistä kiinnostavat eniten ja jätä mukaan mailiosoitteesi niin saatat saada huomenna aamulla iloisia voittouutisia. Aikaa osallistua on huomisaamuun (26.2.2016) klo 8 asti, jonka jälkeen voittajalle laitetaan välittömästi viestiä. Sähköpostiosoitetta käytetään ainoastaan voitosta ilmoittamiseen. EDIT: Kilpailu on päättynyt. Satunnaisgeneraattori oli tällä kertaa Rositan ystävä, onnea!

Tässä vielä listaus koko ohjelmasta:
PERJANTAI
20:00 Huuto!
20:30 DWNSTRS
21:15 Underwater Sleeping Society
22:15 Radiopuhelimet
23:15 Big Pharma
00:00 Sydän, Sydän
01:00 Hisser

LAUANTAI
19:30 Einar Lind
20:00 The Valkyrians
21:00 Noah Kin
22:00 Gasellit
23:00 Pasa
00:00 Plutonium 74
01:00 Elias Gould

Mikäli onni ei suosi, lippuja löytyy vielä Tiketistä. Kahden päivän liput vetelevät kirjoitushetkellä jo viimeisiään (kiirehdi!), mutta päivälippuja saa vielä edulliseen hintaan täältä.

Lisätietoja Big City Nightsista löytät täältä.

Joulukuun alussa tapahtui jotain, mitä harvemmin enää tapahtuu: sähköpostistani löytyi uuden suomalaisen bändin ensimmäinen sinkku, jonka kuuntelin heti. Kuuntelin myös toisen kerran. Kolmannen ja vielä muutaman kerran päälle. En osannut heti sanoa, mikä juuri siinä viehätti, koska samanhenkisiä bändipromoja tipahtelee mailiin yllättävänkin paljon. Käsityökerhon Kevään lapsi -kappale kuitenkin jäi päähän soimaan niin tiheästi, että löysin itseni pari viikkoa myöhemmin Wallun kasinolta aka Henry’s Pubin Helatorstaista bändin keikalta.

Käsityökerho ei ole mikään noobibändi. Keikalla huomasin, että soittimissa oli kiinni tuttuja kasvoja monista yhteyksistä (esim. Lady Escape, Baxter Stockman, Hopeajärvi, Straktobeam, Blastanus jne.) ja arvatenkin soitto oli kohdillaan. Hyväntuuliset folkrock-biisit tuntuivat vaihtelevan vaikutteiltaan hurjankin paljon, vaikka bändillä olikin sama tunnistettava pohjavire soundissaan. Keikasta jäi hyvä fiilis, mitä ei voinut laittaa vain halvan kaljan piikkiin, ja Käsityökerho meni heittämällä tarkkailulistalle.

Tänään koitti se päivä, kun yhtyeen debyyttialbumi Raatokärpäsparvi julkaistiin Spotifyssa ja Bandcampissa. Ensifiilikset albumista ovat hyvin samankaltaiset kuin sinkuista ja keikasta. Ensinnäkin se toimii: se ei ole yhdentekevää musiikkia, joka jäisi kertakuunteluksi. Toisaalta siitä puuttuu se jokin tärkeä, joka vangitsisi syvemmin ja pakottaisi kuuntelemaan albumia vielä myöhemminkin (lue: lisää hittejä).

Kiinnostavinta Raatokärpäsparvessa on kuitenkin sen crossover-musiikki, joka elää läpi levyn. Lähes kaikki kappaleen biisit tuovat mieleen jonkun toisen kotimaisen artistin, mutta ei kertaakaan samaa. Yleinen fiilis hummaa hurjasti kuin Muuan Mies ja venkoilee kuin Tuomari Nurmio. Levyn nimibiisi kuulostaa Pietarin Spektaakkeli -lainalta, Varjokävelijä huokuu huolella J. Karjalaista ja Välkkyvä Veronica voisi hyvinkin olla Joose Keskitalon tuotantoa. Albumi ei kuitenkaan kuulosta kokoelmalta sitä sun tätä, vaan on hyvinkin eheä kokonaisuus, jota rikkovat korkeintaan harvat rallattelevat kappaleet, jotka jäävät muihin kappaleisiin verrattuna tylsiksi. Raatokärpäsparvi on vahva debyyttialbumi, jolta löytyy paljon hyviä melodioita, kekseliäitä riffejä, sopivasti sooloja ja jamittelua sekä keskenään erilaisia tyylejä. Kiinnostavasta kokonaisuudesta vahvimmin nousevat esiin juuri sinkkubiisit, joista tuoreempi Katuvalot on yksinkertaisesti loistava.

Katso alta viime viikolla julkaistu perjantai-illan tunnelmaa huokuva Katuvalot -musiikkivideo. Tarkkaavaiset silmäparit bongannevat videolta Helsingin vaihtoehtomusaskenestä tuttuja naamoja (Teksti-TV 666, Black Twig, Hisser, Love Sport, Hopeajärvi jne.):

Käsityökerhon live-kunnon pääsee tsekkaamaan Helsingissä jo heti perjantaina 19.2., kun yhtye esiintyy Ruoholahden ”Flipperimestassa” yhdessä Merriesin, Love Sportin ja Mustien Kalsareiden kanssa. Liput kuluttavat lompakkoa huimat 4 euroa. Lisätietoa löytyy täältä.

Muita keikkoja on tulossa seuraavasti: Ti 08.03. Siltanen, Helsinki; Pe 29.04. Dynamo, Turku ja La 30.04. Wäiski, Helsinki.

Kuuntele levy alta. Raatokärpäsparvi julkaistaan myös kasettina ja vinyylinä kevään aikana.

Jatka matkaa:
facebook.com/kasityokerho/
soundcloud.com/kasityokerho/
kasityokerho.bandcamp.com/

Välillä uusia bändejä bongailee keikkajulisteista, radiosta, flyereistä ja lehdistä – yleensä internetistä ja maileista. Tänään heitän ilmoille nopean bändiesittelyn yhtyeestä, joka löytyi aikanaan mutkikkaampaa reittiä. Kesällä 2014 harhailin yksin Roskilde Festivalilla, kun tutustuin kaksimetriseen ruotsalais-amerikkalaiseen partasuuhun, joka oli Turbojugend-nimeltään Captain Foreskin. Juttelimme (yllätys yllätys) musiikista ja hän kertoi lempibändikseen ruotsalaisyhtyeen, jonka nimi jäi jo tuossa hetkessä unholaan, koska se oli 1) liian vaikea lausua kännissä 2) liian vaikea kirjoittaa ylös. Onneksi uusi kaverini kuukausien jälkeen otti tehtäväkseen etsiä minut Facebookista vain tutustuttaakseen minut bändiin, josta hän niin hekumoi.

Skraeckoedlan on ruotsalainen (ja ruotsinkielinen) psyke-rock/stoner -bändi, jonka nimen osaan jo melkein kirjoittaa katsomatta apua. Nimi viittaa ruotsin sanaan skräcködlan, joka tarkoittaa dinosaurusta, joka taasen sopii erinomaisesti kuvaamaan Skraeckoedlanin massiivista soundia. Myös bändin lyyriset teemat liikkuvat dinosauruksissa – kuten myös tieteisfiktion maailmoissa. Bändi itse kutsuukin musiikkiaan fuzzience fiction-rockiksi.

Norrköpingläinen yhtye on porskuttanut vuodesta 2009, ja tänä vuonna Skraeckoedlan julkaisi toisen kokopitkän studioalbuminsa, joka kantaa nimeä Sagor. Sen verran ruotsia ymmärrän minäkin, että albumi on saanut nimensä saagoista. Muutaman pyöräytyksen perusteella Sagorilta on karsittu pois runttaavin ja metallisin stoner, vaikka moshauskelpoisena musiikki on pysynyt. Sagor onkin kaikin puolin loistava paketti melodisempaa progeilua ja fuzz-rockia, jota kannattaa ehdottomasti mennä kuuntelemaan livenäkin, kun siihen nyt tarjotaan mahdollisuus .

Alla ehkä pehmoisin single uusimmalta albumilta:

Tänään perjantaina bändi saapuu siis Helsinkiin, kun yhtye nähdään Elmun baarissa. Lavalle nousevat myös kotimaiset Craneium ja Demonic Death Judge. Tarkemmat infot keikasta löydät esimerkiksi täältä.

PS. Sori kirjoitustauosta. Siihen on erinäisiä syitä, joiden takia en voi luvata kovin pitkäaikaista skarppausta, mutta All Ears on, pysyy ja odottelee bloggaukselle parempia aikoja. Toivottavasti nähdään pian.