Viime aikojen suomenkieliset jumitukset
Nämä kolme suomenkielistä kappaletta ovat soineet erityisen tiuhaan viime aikoina. Rakastuin kaikkiin ensikuulemalta. Suurena yllättäjänä tuossa joukossa on Pariisin Kevät, bändi, josta en ole oikein koskaan erityisemmin pitänyt. Jokin Arto Tuunelan äänessä on ärsyttänyt, mutta ei ilmeisesti enää tällä uusimmalla levyllä. Kauriinmetsästäjät puolestaan on mielestäni ehdottomasti yksi lupaavimmista bändeistä tällä hetkellä! Harmittaa ihan vietävästi, että jouduin jättämään MARS festivaaliin kuuluneen keikan viime viikolla väliin poskiontelontulehduksen takia. Kolmantena biisirakkautena on Pimeys-yhtyeen tummasävyinen ja hidas Ollaan hiljaa. Se on yksinkertaisesti täydellinen, uppoan sen synkkiin syövereihin transsinomaisesti joka kerta.
Kui ylläri, et noi Pimeyden ja Pariisin Kevään biisit on just ne, mitkä itekin viime viikolla heti ensimmäisenä valitsin seuraavalle soittikselle. x)