Vihdoin olemme tässä pisteessä!

Kun viime vuonna selvisin paikallisesta Varjo–festivaalista ja sen jälkimainingeista, olin itsekin varjo vain. Sillä ei ollut niinkään mitään tekemistä itse festivaalin kanssa, vaan kaiken muun, joka kumuloitui  elokuussa sairauslomaksi ja tekemättä olemisen opetteluksi. Varjon kuvat saivat jäädä. Nyt, kun mieli on saanut lepoa, pandemia alkaa viimein näyttää väistymisen merkkejä ja tulevan kesän festarit kolkuttelevat ovella, on oiva hetki palata lämpimään kesän huumaan.

Pahimpana koronakesänä 2020 Varjo oli ainoita festareita, jotka järjestettiin. Myöskään viime vuonna missään vaiheessa ei oikeastaan ollut pelkoa, etteikö festari onnistuisi, sillä väljän alueen vuoksi oltaisiin pystytty joka tapauksessa noudattamaan turvavälejä (toki eri asia on, kuinka moni muistaa auringon laskettua pienessä sievässä Olavin keikalla koko pandemiaa ja turvavälejä enää – tai edes välittää). Viime vuonna kuitenkin, osittain samoilla mestoilla, viikkoa aiemmin järjestettiin pakollisen tauon jälkeen Pohjois-Suomen suurin festari Qstock. Tämä söi selkeästi voimia vuoden 2021 Varjolta, kun ihmisillä oli enemmän valinnanvaraa ja ajallisesti festarit olivat täysin peräkkäin. Porukkaa ei ollut paikalla niin paljoa kuin vuotta aiemmin. Tämä tuntui harmilliselta festarijärjestäjille, mutta mukavaa toki kävijöiden kannalta, kun ruuhkia ei etenkään iltapäivästä ollut laisinkaan. Iltaa kohti yleisömäärä onneksi kasvoi.

Luonnehan näillä kahdella mainitulla festarilla on kuin yö ja päivä. Qstock on täynnä kenties sitä totuttua, suurta suomalaista festaritunnelmaa: voit ostaa lein kaulaan tai ne hullunkuriset aurinkolasit, hakea kojusta perinteiset mätöt, suunnata anniskelualueelle nauttimaan päälavalla soittavasta suuresta nimestä ja etsiä reittisi ihmismassan läpi määränpäähäsi. Varjossa voit levittää piknik-viltin ystäviesi kanssa ja istua koko päivän samassa paikassa, nähden silti kokoajan jommalle kummalle lavalle, joissa vuorotellen villitsee koti- ja ulkomaiset indietähdet. Festari on K18, joten koko alue on anniskelualuetta. Kummassakin on puolensa, ja kummallekin on kävijänsä.

Ensimmäinen festaripäivä oli täydellinen elokuinen päivä – aurinko paistoi ja ihmiset valuivat kesäloman jälkeisen ensimmäisen työperjantain jälkeen Kuusisaareen. Antti Autio, Ex Tuuttiz x Aivovuoto x DJ Kridlokk ja Atomirotta kuuluivat päivän ensimmäisiin esiintyjiin. Oli ihanaa nähdä Antti Autio tauon jälkeen kitara kädessä laulamassa. Myös uusia biisejä kuultiin, mikä antoi jo aavistuksen tänä vuonna ilmestyneestä levystä (joka muuten on vuoden parhaimpia kotimaisia – kuuntele, jos et ole jo!). Iisa oli symppis kuten aina, ja kiva nähdä myös Veli Kauppinen kiippareiden takana! Jostain syystä Iisan soolomatsku ei kuitenkaan ole koskaan iskenyt minuun samalla tavalla kuin parit Reginan levyt aikoinaan. Ehkä syy on ajankohdassa – Soita mulle osui juuri oikeaan rakoon. Valloittava keikka silti. Iisalla on myös aina ollut tyylitaju kohdillaan.

Muistikuvat vuoden takaiseen ovat valitettavasti vähän hatarat, eikä minulla ole aavistustakaan, missä välissä Younghearted soitti. Muistikortilta ei löytynyt ainuttakaan kuvaa heistä. Instrumentaaliyhtye Saimaata sen sijaan olen kuvienkin mukaan jammaillut. Jossain progen aalloilla ajelehtiva poppoo ei pahemmin eksy kyllä levylautaselleni, mutta kuten aina, loistavia muusikoita on ilo seurata. Saksofonisti on vanha luokkakaverini about miljoonan vuoden takaa, ja on mukava nähdä, mihin musiikki on vienyt elämässä.

Illan edetessä toisen lavan viimeisenä esiintyi eestiläinen Tommy Cash – rajoja hipova hip hop -artisti. Tyyppi on räpin ja laulun hallitsijan lisäksi myös loistava tanssija, eikä kaihda provokatiivisuutta tai poikkitaiteellisuutta. Keikalla oli todella hyvä meininki! Yleisö tanssi biittien tahdissa ja saatiinpa sitä yksi pittikin aikaan. Paidat lensivät niin artistilta kuin yleisöltäkin. Hikistä ja hauskaa!

Illan kruunasi käsittämättömänä esiintyjänä tunnettu Olavi Uusivirta. Oletteko muka nähneet häneltä viime vuosien aikana yhtäkään keikkaa, joka olisi jättänyt yleisön kylmäksi? Tuskinpa. (…Tässä vaiheessa tuijotin ruutua vartin verran ja mietin, mitä keikasta kirjoittaisi. Ja totesin, että siitä energian määrästä on aika vaikea kirjoittaa. Tietäjät tietää.)

Varsinainen Varjo kesti kaksi päivää kuten aiemminkin, mutta kolmantena päivänä samoilla lavoilla järjestettiin Varjo piknik, joka oli Oulun kaupungin järjestämä ikärajaton tapahtuma – onhan Oulu vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki. Tuolloinkin nähtiin useita esiintyviä artiseja, joista Euroviisuissa hyvin pärjännyt Blind Channel oli selkeä vetonaula. Mutta palataan piknikiin sekä lauantaihin myöhemmin! Sekä tietysti suunnataan pikkuhiljaa katseet jo tulevaan elokuuhun.

 

Last summer, somewhere after Varjo festival, everything piled up and I ended on a long hiatus from everything. Thus also festival photos got left behind. But they’re here now! I hope you enjoy them, and also accept that I still don’t have enough energy to write everything in English. But if you’re looking for a small and cozy festival, having picnic while enjoying your favourite indie artists at the same time. Varjo in Oulu’s Kuusisaari just may be your thing. The actual festival lasted for two days and then there was an additional third day called Varjo piknik (which was a part of Oulu being Europe’s cultural capital 2026). But first things first, here’s Friday. Hope you enjoy!