Varjofestarin toisena päivänä aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Pieneltä piknikiltä lähisaaressa oli hyvä siirtyä alueelle suoraan tanssahtelemaan M’n tahtiin. Aina niin ihana laulajatar otti lavan haltuun kimmeltäen niin paljon kuin kykeni. Myös Ibe sai yleisön pistämään jalalla koreasti. Tämä taisi olla kolmas herran keikka jonka näen – ensimmäinen Sidewaysissa 2019 oli ihanan piristävä, kun taas saman vuoden Flow’ssa pienoinen pettymys kaikessa suureellisuudessaan. Nyt Oulussa nähtiin taas supersymppis tyyppi, joka vaikutti jollain tavalla ujolta ja enemmän kundilta kulman takaa kuin nenä pystyssä kulkevalta starbalta. Oman settinsä jossain välissä iltapäivää veti niin ikään Yona, joka valitettavasti ei meikäläistä kiinnosta yhtään, joten keskityin hengailemaan kauempana keikan ajan. Edelleen nainen osaa laulaa ja esiintyä, siitä ei pääse mihinkään.

Varjossa, kuten muillakaan festareilla, ei kannata unohtaa myöskään oheistoimintaa. Saaren päästä löytyi pikkuruinen kelluva lava paikallisille artisteille sekä olut(vai lonkero?)joogaa. Myös Keksi Kollektiivi oli jälleen paikalla, ja pitkäksi toviksi uppouduinkin katutanssin maailmaan. Ehkä ensi vuonna uskaltaudun mukaankin. Rento ilmapiiri ja piknik-tunnelmointi olivat ehdottomasti festarialueen avainsanoja, kuten edellisenäkin päivänä. Ja kun auringon paahde vaihtui lämpöiseen illan valoon, Ursus Factory aloitti omat räväkät rokkibileensä. Yleisö söi kädestä, itse pitäydyin mieluusti vähän taaempana.

Päivän odotetuimpiin kuului ruotsalainen singer-songwriter Kristian Mattson, joka tunnetaan paremmin artistinimellään The Tallest Man On Earth. Tunteikasta folkia mies ja kitara -periaattella vetävä tyyppi vaikutti yleisön perusteella tenhoavan erityisesti forty-something miesoletettuja, millä saattaa osittain olla tekemistä Mattsonin perhokalastuskytköksien kanssa (ja sen, että häntä on usein verrattu Dylaniin). Niin tai näin, keikka oli upeaa kuultavaa ja sen kokisi kyllä mieluusti toistamiseenkin.

Illan viimeisestä vedosta vastasi Gettomasa. Ja taas tanssilatt…nurmikolla riitti rytmin tahtiin heiluvia. Näin jälkikäteen vähän harmittaa, etten seurannut keikkaa kovin suurella intensiteetillä, sillä omalle levylautaselleni tämä suomirapin konkari on eksynyt vasta tänä talvena omien harrastusteni myötä, mutta näin se joskus menee. Samasta syystä en oikein saanut kunnollista otetta setistä. Mutta ehkä tulevaisuudessa vielä joskus!

Varsinainen Varjo oli festivaalina ohitse, mutta seuraavana päivänä oli vielä tiedossa tiukkaa settiä Lanain kintereillä ja Blind Channelin pyroja väistellen. Kuten aiemminkin olen todennut, Varjo on ihanan piristävä ystävien kanssa hengailuun keskittyvä loppukesän festari, jossa on helppo nauttia hyvästä ilmasta, viinistä ja tietysti sykähdyttävästä musiikista. Tulevana kesänä lauteilla nähdään Mando Diao, Ismo Alanko, Olavi Uusivirta, Maustetytöt, Chisu ja Jesse Markin, muiden muassa. Ja jo pelkästään Race Horse Companyn katusirkusteos on syy saapua paikalle, voin vakuuttaa! Joten ehkäpä nähdään Kuusisaaressa?

The second day of Varjo was even more full of sunshine and dancing and picnic with friends sort of vibes than the first day. The most anticipated artist was The Tallest Man On Earth, and Kristian Mattson surely delivered what the crowd was asking for (some heavily sentimental and lovable folk tunes, that is). And yet the weekend wasn’t fully over yet, even though the actual two-day festival was. This upcoming summer Kuusisaari offers again a cool bunch of national rock and pop stars in August, and amongst them a couple of foreign additions like Mando Diao. So hope to see you there!