Varjo 2020: Perjantai

Vuoden 2020 ainoasta festarikokemuksesta on jo kuukausi. Hulluutta, tuntuu ikuisuudelta ja toisaalta muutamalta päivältä. Kun muut festarit on peruttu, onneksi on Varjo, joka osui täydelliseen saumaan jonnekin kesäloman, etäisyyden ottamisen arkeen paluun välille.  Kahden päivän ajan pääsi nauttimaan pitkästä aikaa LIVEMUSIIKISTA, ja voi pojat, miten siitä nautinkaan!!! Ihmiset olivat hyväntuulisia, ja selvästi moni muukin oli kaivannut festareita. Myös sää helli, sillä muutamaa pisaraa lukuun ottamatta saatiin poutaa ja aurinkoa.

(Tässä kohtaa muistutus – WordPress pakkaa kuvia hulluna, joten pliis klikkaa kuvia, niin näet ne Flickrissä muunakin kuin pikselimössönä. Kiitos!)

Varjon oli alunperin tarkoitus kerätä kansaa korttelikekkereihin kaupungin keskustaan. Kuitenkin koska korona ja rajoitukset, niin suljetut kadunpätkät eivät olisi mitenkään riittäneet turvavälien pitämiseen, ja tapahtuma siirrettiin Oulun Kuusisaareen. Kilometri keskustasta, vihreää ja vettä ympärillä – kelpo paikka siis! Ruohokentät mahdollistivat rennon piknik-meiningin, eikä kukaan pingottanut turhaan. Festaroijat enimmäkseen myös ymmärsivät turvavälisuosituksen ja pitäytyivät omissa porukoissaan ympäri aluetta levittäytyneinä. Koko festari oli K-18 ja ainoastaan lavojen edustalla oli alkoholiton alue. Lavoja oli kaksi vierekkäin, jolloin musiikki soljui lähes yhtenään, kun artistit esiintyivät lavoilla vuoron perään. Toisella lavalla sai yhtäaikaisesti tehdä rauhassa roudausta ja soundcheckiä, kun toisella lavalla musisoitiin. Turvavälit unohtuivat ainoastaan iltojen viimeisillä keikoilla, jolloin hurmioitunut ihmismassa asettui hieman tiiviimmin lavan eteen.

Perjantaina päivän ja koko viikonlopun aloitti PK Keränen & Valtteri Laurell Duo, jota fiilistelin kaukaa samalla, kun nautin ruokatarjonnasta. Varsinainen oma päiväni alko Paleface & Räjähtävä Nyrkillä. Letkeää meininkiä sopi kuunnella niityllä istuen. Koska oli arkipäivä, ja monet olivat palanneet lomalta töihin juuri muutamaa päivää ennen, oli alue vielä iltapäivällä hieman tyhjä. Porukkaa kuitenkin tuli sisään tasaiseen tahtiin, ja iltaa kohden ihmisiä oli jo ihan kiitettävästi. Lippuja tuli myyntiin muutama tuhat kumpaakin päivää kohti, ja lähes kaikki liput myös myytiin.’

Varjo2020-65

Varjo2020-2

Varjo2020-7

Varjo2020-6

Varjo2020-15

Varjo2020-12

Varjo2020-10

Varjo2020-9

Varjo2020-16

Varjo2020-14

Varjo2020-20

Varjo2020-18

Varjo2020-27

Varjo2020-31

Varjo2020-23

Palefacen jälkeen oli Kalevauva.fi, jonka hassunhauskat sanoitukset kumpuavat usein vauva.fi-palstan kysymyksistä tai hulluista suomalaisista sanonnoista. Myös Kouvola mainittiin! Vielä Lauri Haavinkin aikana päädyin enimmäkseen istuskelemaan ja nauttimaan rauhassa äänimaisemasta. Lauri Haavin kohdalla kävi oikeastaan vähän kuin pelkäsinkin, eikä tyyppi livenä vakuuttanut ihan niin paljoa kuin levyllä. Toki koronan vuoksi tullut keikkatauko vaikutti varmasti kaikkiin muusikoihin, mutta eritoten aloittelevien artistien kohdalla moiset tauot näkyvät helposti esiintymisvarmuudessa. Jollain tasolla lakoninen tyyli ehkä kuuluukin Lauri Haavilla asiaan, mutta kipinöitä olisin silti kaivannut. Ehkä homma kehittyy tulevaisuudessa, biiseissä kuitenkin on potentiaalia.

Ursus Factory veti omalla tutulla energiallaan yleisön villiksi. Samaan aikaan, kun erilaiset hip hopin ja r’n’b’n maustamat poppibiisit ovat olleet pinnalla jo vuosia, tulee reteä suomirock-duo, joka vetää maton jalkojen alta. Jussi Pelkonen ja Aleksi Ripatti kyllä osaavat nostattaa meiningin ties minne, mieletöntä! Seuraavana esiintynyt 22-Pistepirkko meni omalla painollaan. Joukkoon mahtui ilahduttavan monta tuttua melodiaa, vaikka bändi ei koskaan omalla levylautasellani ole pahemmin soinutkaan. Pirkkojen jälkeen oli illan ehkä paras setti, Teosto- ja Emma-palkittu Jesse Markin. Tyyppi oli jälleen livenä yhtä huikea kuin viime vuoden Flow’ssa. Esiintymisessä on niin paljon hyvää mieltä, tunnetta, taidokkuutta, että sitä on todella vaikea käsittää. Tampereen murretta poriseva tyyppi on kansainvälisintä, mitä Suomesta on hetkeen tullut. Ihana, ihana keikka!

Varjo2020-40

Varjo2020-39

Varjo2020-38

Varjo2020-34

Varjo2020-36

Varjo2020-49

Varjo2020-45

Varjo2020-56

Varjo2020-55

Varjo2020-58

Varjo2020-63

Varjo2020-64

Varjo2020-60

Varjo2020-62

Varjo2020-61

Varjo2020-71

Varjo2020-77

Varjo2020-75

Varjo2020-72

Varjo2020-83

Varjo2020-82

Olen nähnyt Ruusut useaan kertaan. Heiltä paras näkemäni setti oli viime vuoden Koiteli Elää! -festivaaleilla, enkä usko, että sitä voi ihan helposti ylittää (tuo #suomenkauneinfestivaali on muuten vielä raportoimatta, hups). Ja ei muuten ylitettykään. Odotin paljon toki Kevätuhri-albumin biisejä, mutta niitä soitettiin yllättävän vähän. Meininki oli silti onnellinen ja riehakas, enkä todellakaan ollut yleisössä ainut, joka ajatteli niin. Tanssijalalla pisti koreaksi yksi jos toinenkin, ja myös bändi selkeästi nautti lavalla olemisesta pitkästä aikaa. Illan viimeinen oli Maustetytöt. Kaksikko oli oma itsensä ja biisit selkeästi ihastuttivat kansaa. Monta kertaa heidät livenä nähneenä en uskonut, että keikka sinänsä toisi enää mitään kovin uutta (uusien biisien lisäksi, siis), joten lähdin jossain vaiheessa hipsimään kotiin. Ensimmäinen päivä pulkassa!

(Niin, ja lisää kuvia Flickrissä as usual.)

Varjo2020-87

Varjo2020-103

Varjo2020-105

Varjo2020-96

Varjo2020-112

Varjo2020-120

Varjo2020-107

Varjo2020-117

Varjo2020-124

Varjo2020-125

Varjo2020-126

Varjo2020-131

Varjo2020-130

Varjo2020-135

Varjo2020-143

Varjo2020-137

Varjo2020-138

 

When festival summer 2020 looked as empty as a black hole (are black holes empty anyway? IDK), we were extremely lucky to have Varjo, the mellow local two-day festival which was organised for the second time, the first one being in 2017. The sunny weekend a month ago gathered a few thousand people each day to enjoy live music and friends after months of self-isolation. Although the event was supposed to take place as a block party in the city centre of Oulu, the Covid-19 restrictions ruled it out and the festival was held in Kuusisaari. Green grass fields were perfect for having a picnic and relishing the atmosphere. People were pretty good at keeping their distances, with a small exception of the last gigs of both evenings. Music sometimes does that to you – you get into a frenzy and forget everything except for the melody and rhythm.

As the festival consisted of only Finnish artists who mostly sing in Finnish, I don’t really feel like writing about them that much in English, but please check out the bolded links above. One artist I have to mention though – Jesse Markin is probably the most international act coming out of this country in a while. The gig was as lovely as at Flow Festival last year, and I loved every second. Best of the day!

P.S. WordPress compresses the photos like hell, so please click on them to get to Flickr and see their true potential. ;)
P.P.S. More shots at Flickr!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.