Tommy Lindgren Metropolis – Sininen kaupunki

TommyLindgrenMetropolis_Kaapo Kamu

Kuva © Kaapo Kamu

Olen oppinut tuntemaan Tommy Lindgrenin parhaiten Don Johnson Big Bandin englanniksi räppäävänä solistina. Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana sen sijaan on jäänyt vähäiselle kuuntelulle. En ole koskaan oikeastaan pitänyt suomirapista tai rapista ylipäätään. Poikkeuksina Don Johnson Big Bandin lisäksi jo nostalgisiksikin laskettavat suosikit 2Pac, The Fugees sekä Lauryn Hill.  Suomirapin osalta ainoastaan Paperi T menee pieninä annoksina ja se on kai suomirapin kentältä ainoa, mihin Tommy Lindgren Metropolista voi edes verrata. Tommy Lindgren Metropoliksen Sininen kaupunki ei ole Lindgrenin soololevy vaan nimenomaan bändilevy. Kappaleet on sävelletty ja sovitettu tasapuolisesti bändin jäsenten – Tommy Lindgrenin, Teppo Mäkysen, Jarmo Saaren ja Abdissa ”Mamba” Assefan – kesken. En olisi osannut odottaa levyltä sen tummaa, melankolista, utuista, vellovaa ja pääosin hidastempoista äänimaailmaa, joka liikkuu sulavasti jazzin, trip hopin, hip hopin ja indierockin maastossa. Vokaalit vaihtelevat puheen, kuiskauksen, laulun ja räpin välillä, ja lyriikat käsittelevät muun muassa pelkoja, ihmisten välisiä suhteita ja yhteiskuntaa.

Levyn ensimmäinen single ja muista kappaleista selvästi kantaaottavampana erottuva Kuiskaa ja huuda kolahtaa, mutta huomattavasti enemmän pidän alle kootuista kappaleista Haamut, Pieni illuusioPimeät kuvat ja Horisontin taakse. Kahdeksi suurimmaksi suosikiksi ovat nousseet ne kaksi kappaletta – Pimeät kuvat ja Horisontin taakse – joilla kuullaan levyllä vierailevia tähtiä laulaja -lauluntekijä Laura Moisiota ja trumpetisti Verneri Pohjolaa. Erityisesti Horisontin taakse on kappale, jonka syleilyyn palaan yhä uudelleen. Vierailevista tähdistä puheenolleen ei sovi unohtaa mainita erästä nelijalkaista vierailijaa, Lindgrenin Teo-kissaa, joka päätyi levyn avausraidalle vähän puolivahingossa. Jos minun pitäisi tiivistää mielipiteeni levystä yhteen sanaan: Rakastan!




I’ve got to know Tommy Lindgren best as the vocalist of Don Johnson Big Band. Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana on the other hand is a band I’ve listened to very little. I’ve never really liked Finnish rap or rap altogether. Don Johnson Big Band is an exception amongst a few others – 2Pac, The Fugees & Lauryn Hill – which can nowadays be described as nostalgic loves. Paperi T is pretty much the only one of Finnish rappers (meaning the ones that rap in Finnish) I can listen to in small doses and I think he’s the only one Tommy Lindgren Metropolis can even be compared to in the field of Finnish rap music. Tommy Lindgren Metropolis’ ”Sininen kaupunki” is not Lindgren’s solo album but a band album. The band consists of Lindgren, Teppo Mäkynen, Jarmo Saari and Abdissa ”Mamba” Assefa. All the songs are a result of collaboration, they’ve been  composed and arranged equally between the band members. I couldn’t have expected the album’s dark and melancholic sound. In terms of genres it’s a smooth combination of jazz, trip hop, hip hop and indie rock. Vocals differ from speech and whisper to singing and rapping.

I like the first single ”Kuiskaa ja huuda” but still it doesn’t even reach my top five songs from the album. Two of my absolute favorites are those that feature other artists: singer-songwriter Laura Moisio on ”Pimeät kuvat” and trumpeter Verneri Pohjola on ”Horisontin taakse”.  Especially ”Horisontin taakse” is a song I keep returning to over and over again. While we’re on the subject of featuring artists in addition to Moisio and Pohjola there’s also a four-legged one. That’s Lindgren’s cat Teo who ended up in the first track sort of accidentally. And if I were to summarise my opinion of the album: Love it!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.