Tammerfest 2017: torstai

Tammerfest_2017-11

Tammerfest 2017 alkoi omalta osaltani viime torstaina Sannin keikalla. Saapuessani alueelle sää oli hyvin lämmin ja aurinkoinen, mutta pientä sadetta ropisi taivaalta keikan aikana. Sannin setti oli sama kuin Provinssissa, joten vieläkään en saanut kuulla Kakara ku Caraa livenä. Sanni oli silti minun silmissä suvereenisti koko illan kuningatar. Pienempää yleisöä huomioitiin Tammerfesteillä ihanasti, sillä erittäin monella keikalla pientä yleisöä päästettiin nauttimaan keikasta aivan lavan eteen – kuulosuojaimet korvilla tietenkin. Sannin jälkeen Ratinan lavan otti haltuunsa Jenni Vartiainen, jonka näin vasta nyt ensimmäistä kertaa livenä. Pidän kyllä Jennin musiikista, mutta olen kuunnellut lähinnä niitä suurimpia hittejä. Sää vaihtui keikan aikana taas aurinkoisesta sateiseen ja oikein rankka vesisade alkoi keikan loppuvaiheessa.
Tammerfest_2017-8
Tammerfest_2017-9
Tammerfest_2017-3
Tammerfest_2017-6
Tammerfest_2017-14
Tammerfest_2017-19
Tammerfest_2017-12
Tammerfest_2017-2
Tammerfest_2017-16
Tammerfest_2017-22
Tammerfest_2017-37
Tammerfest_2017-33
Tammerfest_2017-34
Tammerfest_2017-29
Tammerfest_2017-36
Tammerfest_2017-31
Tammerfest_2017-21
Tammerfest_2017-26
Tammerfest_2017-38
Kiiruhdin Jenni Vartiaisen keikan loputtua sadeviittani suojissa O’Hara’siin, missä soittivat Neiet, Poniajelu sekä Dolls are Creepy. Neiet on kahden naisen – Minnan ja Minnan – muodostama duo, joka soittaa elektronista musiikkia suomeksi laulettuna. Tykästyin kovasti, ja minusta Neiet kuulosti aivan kuin Vesalan ja Eleanooran Rosenholmin risteytykseltä. Souncloudista pääsee kuuntelemaan paria biisiä. Duon vähäeleinen esiintyminen upotti sisään musiikkiin. Neietin jälkeen jatkettiin elektronisella musiikilla eikä laulukielikään vaihtunut, mutta esiintyminen muuttui vaihdikkaaksi ja välispiikeiltään humoristisen viihdyttäväksi. Oli siis vuorossa yhden miehen kolmen markan elektropopiksi kuvailtu Poniajelu. Ystäväni, mies Poniajelun takana, on tuottelias myös muiden projektiensa kanssa, joista uusimmasta on ihan pakko vinkata! Käykää kuuntelemassa lempeän kesäistä Isle of Youthia täällä, suosittelen. Kuulostaa äärimmäisen erilaiselta kuin Poniajelu, mutta pidän valtavasti molemmista. Kolmantena vuorossa oli vielä Dolls are Creepy.
Tammerfest_2017-39
Tammerfest_2017-48
Tammerfest_2017-50
Tammerfest_2017-44
Tammerfest_2017-46
Tammerfest_2017-56
Tammerfest_2017-54
I started my Tammerfest 2017 last Thursday by seeing Sanni. When I arrived at the main festival area the sun was shining and it was very warm. During Sanni’s gig it started to rain a bit and then it stopped for a while. Sanni’s setlist was the same as in Provinssi so I didn’t get to hear Kakara ku Cara live. But Sanni was still the queen of Thursday in my opinion. After Sanni it was time for Jenni Vartiainen to take the stage. It was actually the first time I’ve seen Jenni live. I like her music alright but I’ve only listened to the biggest hits so to say. The rain really started to pour down again at the end of the gig.  

I quickly rushed towards O’Hara’s where NeietPoniajelu and Dolls are Creepy were playing. Neiet was the first of the three to play and sounded to me like a cross between Vesala ja Eleanoora Rosenholm. In other words: very good. Their  performance was very scarce so I really got absorbed in the music. Poniajelu’s performance on the other hand was very energetic and hilarious I should say. My friend, the man behind Poniajelu, is very prolific and I absolutely have to mention his new project called Isle of Youth. Have a listen here! After Poniajelu there was still demand for more electronic music in the form of Dolls are Creepy. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.