Tammerfest 2017: lauantai

Tammerfest_2017-122

Tammerfestien viimeisenä päivänä lauantaina oli vihdoin se päivä, kun Richard Ashcroft esiintyi. Sitä ennen ehdin kuitenkin vielä katsastaa parin suomalaisen livekunnon. JVG:n näin tämän kesän festareilla jo toistamiseen, ja täytyy sanoa, että Provinssin keikka vei tästä Tammerfestin vedosta voiton. Oikein hyvä oli silti Tammerfestinkin keikka! Vierailijoina lavalla nähtiin Elias Gouldin lisäksi  Reino Nordin. Bongasin muuten Reinon ennen keikkaa backstagen aidan takaa huutelemassa ”Täällä mä oon..” Muutama fanikin huomasi sen, ja kävi nappaamassa selfien Reinon kanssa. Reino huuteli naureskellen minulle salakuvaamisesta ja kyseli päätyvätkö kuvat Seiskaan. Vastasin, että ehkä jopa kasiin, sillä huono läppä vaatii yhtä huonon vastauksen. Otsikoksi voitaisiin laittaa: ”Reino Nordin kerjäsi epätoivoisesti huomiota Tammerfesteillä” :D Mutta nyt takaisin varsinaiseen keikkaan. Pientä yleisöä tapitti kuulosuojaimineen aivan lavan edustalla runsaasti, järkkäreiden hellässä huomassa tietenkin. Jare huomioi pieniä faneja keikan aikana useasti ja VilleGallekin kävi moikkaamassa heitä.
Tammerfest_2017-120
Tammerfest_2017-124
Tammerfest_2017-115
Tammerfest_2017-118
Tammerfest_2017-119
Tammerfest_2017-117
Tammerfest_2017-125
Tammerfest_2017-126
Tammerfest_2017-129
Tammerfest_2017-128
Tammerfest_2017-127
Tammerfest_2017-131
Mikael Gabrielin keikalla taisi olla koko Tammerfestien fanaattisin yleisö – ainakin omiin silmiini. En ollut nähnyt Miklua vielä koskaan keikalla ennen Tammerfestin esiintymistä. Oikein hyvältä näytti ja kuulosti! Lavalla vieraili myös PastoriPike. Keikan aikana yleisöstä nostettiin lavalle yksi fani. Neidon päällä olevalla Aito G -paidalla oli kuulemma vaikutusta päätökseen. Seurasi hymyilyttävää meininkiä ja Miklu huomioi fania erittäin mukavasti. Parasta antia keikassa oli omasta mielestä viimeisenä soitettu Pauhaava sydän. Se oli Vain Elämää -sarjassa se biisi, joka Miklun coveroimana totaalisesti kolahti, ja johdatti kuuntelemaan herran omaakin tuotantoa. Miklun keikan jälkeen häippäsin hetkeksi alueelta ystävien seuraan puistoon hengailemaan.
Tammerfest_2017-134
Tammerfest_2017-130
Tammerfest_2017-137
Tammerfest_2017-135
Tammerfest_2017-143
Tammerfest_2017-136
Tammerfest_2017-138
Tammerfest_2017-67
Tammerfest_2017-62
Tammerfest_2017-60
Tammerfest_2017-63
Tammerfest_2017-95
Tammerfest_2017-64
Tammerfest_2017-65
Tammerfest_2017-66
Tammerfest_2017-113
Tammerfest_2017-114
Tammerfest_2017-150
Eppu Normaali soitti ennen Richard Ashcroftia, ja Eppu Normaalin lopetettua alueelta lähti pois satoja ellei jopa tuhansia ihmisiä. Ennen Ashcroftin keikkaa pinevässä illassa ei lavan edustalla ollut enää kovinkaan paljon ihmisiä. Loppuunmyyntyyn päivään nähden paikka oli jo puolityhjä. Ajattelin tässä vaiheessa, että sietäisivät nuo festarikävijät hävetä, kun lähtivät paikalta juuri ennen brittilegendan esiintymistä! Richard Ashcroft oli nimittäin juuri se syy, miksi lähdin Tammerfesteille. No, aivan oma oli häviönsä, sillä keikka oli aivan loistava! Se vähäisempi yleisö oli sydänjuuriaan myötä messissä, ja hurmos välittyi varmasti myös lavalle asti. Saatiinpa herra Ashcroftilta myös pari harvinaista hymyä! Keikka loppui aivan liian lyhyeen, olisin voinut helposti kuunnella vaikka kolme tuntia putkeen. Keikalla kuultiin Ashcroftin soolotuotannon lisäksi paljon The Verven tuotantoa (lihavoituna alla olevassa settilistassa). Olin koko keikan niin onnellisessa tilassa, että hymyni ulottui varmasti korvasta korvaan. Kolmanneksi viimeisenä soitettu The Drugs Don’t Work aiheutti onnentäyteisen kyyneltulvan. Enkä ollut ainut onnesta kyynelehtivä keikan aikana. Richard Ashcroft oli ihan täydellinen päätös mahtavalle Tammerfestille, kiitos!
Tammerfest_2017-146
Tammerfest_2017-151
Tammerfest_2017-148
Tammerfest_2017-147
Tammerfest_2017-144
Out of My Body
Sonnet 
This Is How It Feels
Space and Time
Break the Night With Colour
Music Is Power
Velvet Morning
Lucky Man
The Drug’s Don’t Work
Hold On
Bittersweet Symphony
Tammerfest_2017-145
Tammerfest_2017-153
Tammerfest_2017-154
Tammerfest_2017-155
Tammerfest_2017-156
Tammerfest_2017-160
Tammerfest_2017-158
Tammerfest_2017-165
Saturday was the last day of Tammerfest and finally the day of Richard Ashcroft’s performance. Before him and his band I watched a couple of Finnish acts. I saw JVG for the second time this summer and I have to say that their Provinssi-gig was better. This gig was also great, don’t get me wrong. There were a lot of young fans at the gig, sitting beside the stage and Jare & VilleGalle payed attention to them a few times during the gig. Elias Gould and Reino Nordin payed a visit to the stage during the gig. I actually spotted Reino Nordin before the gig peeking behind the fence of at the back stage area. A few fans noticed him too and rushed to take selfies with him. 

I had really been looking forward to seeing Mikael Gabriel live for the first time, and he did not let me down. The audience seemed to be the most fanatic at his gig which was very good. I especially liked the fact that he picked a fan from the audience to come onto the stage for a song. Her Aito G -shirt (PastoriPike) made the difference because PastoriPike actually payed a visit during Gabriel’s gig.  The best moment musically for me was the last song Pauhaava sydän. It’s a cover Gabriel did on a Finnish tv show, and that’s actually the song that warmed me up to his music in the first place.

Eppu Normaali played after Mikael Gabriel and before Richard Ashcroft, who was the reason I went to Tammerfest in the first place. After Eppu Normaali’s gig hundreds if not thousands of people left the festival area. Shame on them, I thought. The area was half empty when Ashcroft played but it didn’t matter because the audience was really into the gig, and I think it was really apparent to Richard & the band as well. We even got a few rare smiles out of Richard! I love love loved the gig and was all smiles the entire time! They played a mixture of his solo songs and old gems by The Verve (highlighted in the above setlist). The Drugs Don’t Work was the song that brought about a real flood of happy tears. And I was not the only one. Richard Ashcroft was the perfect ending to a great festival, thank you!

Yksi kommentti kirjoitukseen Tammerfest 2017: lauantai

  1. J/SH kommentoi:

    Jes…sus, herra Tuhkatorppa olisi ollut kyllä mulle se syy osallistua festeille. Ja varsinkin noi lihavoimasi kappaleet ois ollut huikeaa kuulla. Tosi kiva juttu, että nautit muiden osallistumattomien puolesta, että keikka toimi, huumeidenkin edestä. ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.