Tämän vuoden Sideways festival ei olisi voinut osua parempaan saumaan ainakaan säiden kannalta – lähes koko Suomea helli helle, asfaltin hohkatessa ajoittain jopa liian kovasti. Onneksi viimevuotiseen tapaan festarialue oli yhtä kuin Nordis, jossa osa lavoista sijaitsi jäähallin uumenissa. Upstairsissa ei lämmöstä ollut puutetta, mutta viilentymään pääsi Black Boxissa sekä luistelun harjoitushallina normaalisti toimivalla Basement-lavalla. Aavistuksen outo ratkaisu sen sijaan on ollut siirtää viikonloppu perjantai-sunnuntai-akselilta torstaista lauantaihin jatkuvaksi tapahtumaksi. Kenties syynä ovat alueen läheiset asukkaat tai aikataulusäädöt, ja toisaalta itsekin kaukaa matkustavana arvostan sitä, ettei maanantaiaamuna tarvitse koomaisena yrittää selviytyä festaripaikkakunnalta toiselle puolelle Suomea päiväksi töihin.

Päästyäni torstaina alueelle ja siellä hetken palloiltuani ryntäsin Upstairsiin kuuntelemaan itselleni uutta tuttavuutta Lac Belotia (älkää kysykö, miten olen missannut esim. EMMA-ehdokkuuden). Vakuutuin ja vaikutuin. Siitäkin huolimatta, että ehkä jonkinlainen lämpö loisti poissaolollaan, tai ehkä välispiikittömyys kuului vaan asiaan. Jään seuraamaan ja näen toivottavasti poppoon tulevaisuudessa uudestaan. Yläkerrasta pakenin aurinkoa suoraan Basementiin, jossa aloitteli Gazelle Twin. Synkän ja kokeellisen elektron edustaja järjesti performanssin ja tumman tunnelman, jossa pääpaino oli siellä kokeellisen puolella – minua eniten sytyttäviä vanhempia biisejä ei niinkään kuulunut. Päälavalla Kurt Vile & The Violators olikin jo aloittelemassa rokkaustansa.

 

 

Kurtin ja kumppaneiden jälkeen jäähallin Black Box tarjoili yhtä illan odotetuimmista, Kate Tempestiä. Brittiläinen riimittelijä, sanataituri ja -taitelija toimi hyvin myös livenä. Show-elementtiä ei ollut suurta ympyrälavastetta lukuun ottamatta, vaan minimalismi ja visuaalisuuden simppeliys olivat avainsanoja. Musiikillinen ulosanti oli sitäkin vahvempaa. Tykkäsin! Loppuilta meni vähän kikkaillessa lavalta toiselle, enkä enää muista, kävinkö lopulta edes vilkaisemassa Tomberlinia ja Forest Swordsia vai en. Grammy-ehdokkuuksia urallaan kahminut räppilegenda Nas pisti bileet pystyyn, Eleanoora Rosenholm ihastutti omintakeisuudellaan ja Low – no, kaikki omat tuttuni löytyivät eturivistä, mikä kertoo jo jotain.

Alueen monipuolisesta oheistoiminnasta lisää seuraavissa rapsoissa, mutta mainittakoon nyt ainakin julistetaidenäyttely (julkat olivat ostettavissa) ja Vallilan hattarapiste).

 

Päiväni pähkinänä:

• Suurin odotusten lunastus: Kate Tempest
• Paras fiilistely: Low
• Positiivisin yllättäjä: Lac Belot
• Ikävin asia: kuumuus/hapenpuute
• Lempparihetki: saapuminen aurinkoiselle festarialueelle

 

Kakkososa seuraa jossain vaiheessa perästä. Sitä ennen lisää kuvia Flickrissä. Suosittelen myös klikkaamaan nämä postauksen kuvat suuremmiksi (avautuvat Flickrissä), sillä WordPress pakkaa kuvia aavistuksen mössöksi ulkoisesta linkistä huolimatta.

 

 

This year’s Sideways festival couldn’t have asked for a better weather for the weekend – almost all of Finland was bathing in a heatwave, almost too much so as the asphalt was radiating all the heat back. Like last year, this year’s venue was at Nordis (Helsinki old ice hall) with stages both inside and outside. For example inside the hall itself Upstairs stage tended to get a bit hot whereas the Basement stage was a good place to cool down a bit. A bit weird was the decision to change the festival from a Fri-Sun happening to a Thu-Sat one. I guess there are reasons for that, and I didn’t really mind the fact that I could travel six hours back home on a Sunday rather than on Monday morning with a whole work day on top of the travel.

After getting to the venue on Thursday I roamed around a bit and then headed to Upstairs stage to listen to Lac Belot, a newbie to me, but one I’m happy to see again in the future. Maybe some warmth from the gig was missing, but I liked the tiny coldness of it all, if you can call it that. At Basement stage electro queen Gazelle Twin was already starting to warm up. The gig (or at least the first half of it) was maybe a bit too experimental for me – I like the older, dancable songs more. After GT Kurt Vile & The Violators were already beginning their rock show on the main stage.

My most anticipated for the evening was Kate Tempest, a british rapper you might say (basically a word wizard). Her surroundings were kept simple as was her appearance too – no need for extravaganza and glittery stage elements, when your words hit hard and true. She really reclaimed expectations! The rest of the evening was hopping from one stage to another and I can’t even remember whether I saw Tomberlin and Forest Swords which originally were on my list. In any case rap legend Nas put up a party, Eleanoora Rosenholm was unique and lovely and Low – well, all my friends at the gig were in the front row, which already tells something.

There were lots of different activities around the venue and more of those in the future, but here in the pics are seen f.ex. a poster art gallery (posters were for sale) and Vallila’s cotton candy spot.

My day in a nutshell:

• True or over my expectations: Kate Tempest
• Best lo-fi: Low
• Most (positively) surprising: Lac Belot
• Not-so-nice: hotness/lack of oxygen
• Fave moment: arriving at the festival area

Stay tuned for part two. More pics at Flickr of course. I also recommend clicking on the pics to see them larger + in better format.