Koska festarikausi ei koskaan mene sopivassa synkassa päivätöiden kiireiden kanssa, ja kuvien editointi ei suju kädenkäänteessä (ollapa ihminen, jolle riittäisi vähän sinnepäin), saadaan festariraportteja ulos vähän liiankin verkkaiseen tahtiin. Mutta tässä ollaan.

Tämän vuoden Sideways-perjantaina alkoi todellinen aikataulupäällekkäisyyksien rumba, mikä valitettavasti tarkoitti useiden upeiden keikkojen missaamista. Myös hitaasti käynnistynyt aamu iltapäivä venytti lähtöä sen verran, että päivän aikaisimmat keikat jäivät välistä. Ensimmäisenä pääsin kuitenkin tsekkaamaan ihanan Snail Mailin. Fiilistelin indierockia kaukaa, mutta silti intensiivisesti – tähän täytyisi tutustua myöhemmin paremmin, pääsihän debyyttilevykin Pitchforkin viime vuoden levyt TOP5 -listalle. Seuraavaksi Upstairsissa oli luvassa henkevä Jessica Pratt. Pienillä ja yksinkertaisilla elementeillä omia maailmojaan luova artisti loi kaiken ylle jonkinlaisen kuplan, jonne olisi voinut jäädä päiväkausiksi. Bilefiilistä se ei totisesti luonut, mutta välillä on hyvä ihan vaan pysähtyä kuuntelemaan. Pian Jessica Prattin jälkeen yläkerran valloitti Georgia. Perkussionistina kannuksensa hankkinut britti otti muutama vuosi sitten haltuunsa myös laulamisen ja julkaisi debyyttisoololevynsä 2015. Mikä onni meille, sillä keikka oli upea! Tanssittavia ja hieman rauhallisempia rytmejä yhdistelevä setti oli täynnä iloa ja pirskahtelevuutta, artisti itse vaikutti aidosti onnelliselta. Tätä ei Marie Kondokaan haluaisi heittää pois.

Toisaalla Chisu valloitti päälavaa, ja Romeo + Juliet, immersiivisen teatterin etkoesitys-salabileet, pisti parastaan ysäriteknon tahtiin. Sirkustaiteilijat esittelivät akrobatiataitojaan ympäri aluetta. Viimevuotiseen tapaan Sideways Arcade veti porukkaa niin, että vapaata flipperiä oli vaikea löytää. Alueelta löytyi myös kirjallisuutta ja keskusteluja, eli jos porttien sisäpuolella joku tylsistyi, oli se ihan hänen oma vikansa. Sen sijaan ruuan kanssa minulla oli koko festareiden ajan pientä ongelmaa, siis sitä samaa, mikä on jatkunut jo muutaman vuoden – kun ennen oli haastavaa löytää gluteenitonta kasvisruokaa (+kala), nykyään on haastavaa löytää gluteenitonta kasvisruokaa ilman korianteria. Puuh.

 

 

Aurora-lavalla en festareiden aikana kovin montaa livesettiä ehtinyt nähdä, mutta Empress Of oli yksi niistä. Lorely Rodriguez yhdistelee eri genrejä elektrosta R+B’hen ja indiepoppiin, lisäten omia mausteitaan soppaan. Keikka oli täynnä kesäaurinkoa ja mansikkamargaritoja, muttei ehkä jaksanut kantaa ihan täysillä loppuun asti. Tai sitten keskittymiskykyni oli hieman hakoteillä, olihan seuraavaksi odotettavissa se päällimmäinen syy, miksi Sidewaysiin lähdin – Suede.

Aina vanhoja suosikkeja nähdessään – eritoten ensi kertaa – sydämessä asuu pelko, että mitä jos se ei toimi. Jos tyypit ovat leipiintyneitä, jos ikä on vienyt energian terävimmän kärjen ja lauluäänikin on jo kauan sitten menetetty. Täytyy sanoa, että Sueden kohdalla kaikki pelko sydämen särkymisestä oli turhaa. Keikka alkoi intromaisesti uusimman albumin ensimmäisellä raidalla. Pikkuhiljaa energia hiipi lavalle, ja pankki räjähti viimeistään We Are The Pigsin ja So Youngin kohdalla. Toki suurimmat hitit kuten Trash ja Beautiful Ones kirvoittivat ne kaikista vahvimmat yhteislaulut yleisöstä. Brett Anderson on todellinen showmies, joka otti yleisön haltuun ottamalla fyysistä kontaktia eturivin kanssa ja olemalla emotionaalisesti täysin läsnä hetkessä. The Wild Onesin Brett veti soolona akkarin kanssa. Omista supersuosikeistani kuulin Filmstarin ja Animal Nitraten, Stay Togetheria valitettavasti en. Silti, odotukseni lunastettiin ja enemmänkin. Superihana lopetus illalle!

 

Päiväni pähkinänä:

• Parasparasparas: Suede
• Pirtein setti: Georgia
• Haluan nähdä uudelleen eri olosuhteissa: Empress Of
• Uteliaisuutta herättävin: immersiivisen teatterin salabileet
• Mikä harmitti: ei oikeastaan mikään (väsyneet jalat ehkä vähän)

 

Lisää kuvia Flickrissä. Suosittelen klikkaamaan kuvat auki sinne nähdäkseen ne paremmalla laadulla. :)

 

 

Somehow the festival season never matches with the to-do fuss at day job, so editing photos and writing festival reports sadly come second (or third, after getting some sleep). But, here we are.

Sideways Friday begun with trying to organise a decent schedule – gigs on top of each other meant missing some of them, and sleeping late meant skipping at least the first few. I got to the area to see Snail Mail though – an indie rock band with great tunes. I watched them far away but with great intensity. This one I need to dig up later and listen to it with thought! Upstairs stage held some different vibes with lovely Jessica Pratt. The minimalistic lo-fi and indie folk sound drew a bubble over everything and I could’ve stayed there all day. Not a party in sight, but sometimes one needs to just stand still and listen. Besides, the party was laying ahead – Georgia, a percussionist turned solo artist put up a set so full of joy and sparkling, that even Marie Kondo herself would’ve approved. This British woman seemed so authentic and happy and energetic that it all was caught feverishly by the audience. Sooo nice!

On the main stage Chisu was entertaining the summery audience. If music on the six different stages wasn’t enough, there were loads of other things to do as well: conversation panels and interviews, literature, modern circus acrobats doing their thing and Romeo + Juliet secret party by an immersive theatre group (with 90’s techno hits playing). And one shouldn’t forget Sideways Arcade, which like last year, was a huge success and free flippers were hard to find. Sadly food was a bit tough for me. Or it has been for a couple of years now actually. In the early days it was very hard to find gluten-free vegetarian food (+fish) at festivals. Nowadays it’s hard to find gluten-free vegetarian food without cilantro/coriander. Uh-oh.

One of the few artists I saw up close on the Aurora stage was Empress Of. Lorely Rodriguez put up some summery R+B and electro and indie pop and whatelse vibes and made people dance happily. I enjoyed the gig, but it didn’t really come through that perfect towards the end. Or maybe I was lacking focus at that point – the purpose of my whole Sideways 2019 festival was about to begin soon.

You know that feeling when you see an old favourite – maybe for the first time ever – and you fear for your heart that it’s not gonna be what you expect. Like, what if the musicians are just old and out of energy and out of the vocals they had twenty years before and what if everything is just gonna be a huge flop? Luckily with Suede all that fear of a heartbreak was in total vain. The set began with the first track of the latest album, sort of like a slow intro to something upcoming. Soon after the energy started creeping up and go into its full magnitude a couple of songs later. Oldies, newbies, bit hits like Trash and Beautiful Ones and the crowd singing in a single voice. Brett Anderson is truly a show man! His mind wasn’t wandering, he was fully there in that moment and even took physical contact with some of the first rows in the audience. The Wild Ones was sang solo by him, acoustically, and I heard some of my own faves like Filmstar and Animal Nitrate (but not Stay Together, sadly).  What a lovely ending to an evening!

My day in a nutshell:

• Best of the best: Suede
• Gig with most sparkles and energy: Georgia
• Want o see again at a different venue: Empress Of
• Most curious about: Romeo + Juliet secret party
• What annoyed most: Nothing really (except maybe tired feet)

More pics at Flickr! I recommend clicking all pics to see them in better size & quality.