Sideways 2018: Sunnuntai

All photos by Alice & June

Sideways2018-165

Sunnuntai, vuoden 2018 Sidewaysin viimeinen päivä. Herääminen tuntui pahemmalta kuin edellisenä päivänä, mutta tiedossa olleet keikat piristivät. Ensimmäisenä jakaannuimme kahtaalle, kun Alice suuntasi Suadiin ja June Antti Autioon. Suad soitti päälavalla, joka oli naiselle ehkä hieman liian iso lava, mutta hyvin mimmi veti homman kotiin, ja kuulosti aivan ihanalta! Antti Autio veti settinsä Upstairsissa, mikäli olikin paras lava tälle leijuvalle keikalle. Herkkää laulua, folk-henkisiä rytmejä ja nauttiva yleisö. Juuri sopivaa sunnuntai-iltapäivälle. Näimme toisemme jälleen Karinan keikalla, joka vaihteli upeista äänimaisemista hieman turhankin eksentrisiin polkuihin. Voisi jopa hakea termiä piristävä poikkeus, joskin ehkä se oma linja ei ole vielä täysin löytynyt.

Sideways_2018-185

Sideways_2018-184

Sideways_2018-187

Sideways_2018-191

Sideways2018-174

Sideways2018-169

Sideways2018-166

Sideways2018-176

Sideways2018-170

Sideways2018-177

Sideways2018-179

Sideways_2018-162

Sideways_2018-167

Sideways2018-187

Sideways_2018-170

Ruusut soitti olemassaolonsa ensimmäisen livekeikan Sidewaysissa. Hypetetty yhteenliittymä, johon kuuluvat mm. tutut nimet Miikka Koivisto ja Ringa Manner, oli varsin kova ja biisit puskivat eteenpäin kuin jyrä. Yksi suurehko miinus kuitenkin soundeista – basso lanasi kaiken alleen, etummaisissa riveissä ei kuullut muuta kuin tärinää ja sai kävellä aika kauas, ennen kuin laulusta alkoi saada selvää. Jäi silti kutkuttamaan ajatus hieman vähemmillä (mutta silti riittävillä) bassoilla varustetusta hikisestä klubikeikasta. Cigarettes After Sex olikin sitten lähes päinvastainen kokemus tasaisesti laahustavalla shoegaze/dream pop -biisimerellään. Kuuntelija eksyi jonnekin unen ja haavemaailman rajalle, ja vaikka joidenkin mielestä biisit toistivat itseään, bändin kasvoilla ei juuri hymyn häive kareillut ja kokemus jäi latteaksi, meistä keikka oli viihtyisä. Juuri tätä tarvittiin tähän hetkeen. Hämmentävintä oli oikeastaan se, miten vokalisti Greg Gonzalezin laulu- ja puheääni voivatkin erota niin paljon toisistaan…

Sideways2018-189

Sideways_2018-179

Sideways_2018-177

Sideways2018-191

Sideways2018-194

Sideways2018-196

Sideways2018-198

Sideways2018-200

Sideways2018-203

Sideways2018-205

Sideways_2018-38

Sideways_2018-148

Sideways_2018-149

Sideways2018-216

Sideways2018-221

Sideways2018-210

Sideways2018-211

Sideways2018-213

Sideways2018-223

Sideways_2018-150

Sideways2018-220

Sideways2018-224

Sideways_2018-199

Ezra Furman yllätti erittäin positiivisesti, ja keikka nousi ehdottomasti yhdeksi koko festivaalin parhaimmistosta. Vangitseva esiintyjä piti yleisön tiukasti näpeissään ja meininki lavalla oli täynnä positiivisen raakaa energiaa. Furmanin habitus ja lavaesiintyminen (ja äänikin) toi auttamattomasti mieleen nuoren Brian Molkon. Keikka oli Furmanin ja kumppaneiden kiertueen viimeinen, ja varsin upea sellainen! Furmanin ääni oli kenties hieman kärsinyt kiertueen kourissa, sillä se kuulosti paljon karkeammalta kuin levyllä, mutta moisen seikan unohti loistavan esiintymisen vuoksi täysin.

Sideways2018-225

Sideways2018-229

Sideways2018-228

Sideways_2018-194

Sideways_2018-213

Sideways_2018-212

Sideways_2018-203

Sideways2018-239

Sideways2018-233

Sideways2018-243

Sideways2018-252

Sideways_2018-216

The National kävi edellisen kerran Suomessa nelisen vuotta sitten Flow Festivalilla. Tuntuu, kuin siitä olisi ikuisuus! Uusin levy ei ole kolahtanut ihan samalla tavalla kuin aiemmat, mutta se, mitä levy vaati auetakseen, oli (ei niin yllättävästi) nimenomaan biisien kuuleminen livenä. Toki vanhempiakin upeuksia soitettiin. Keikan alkupuoli tuntui hivenen vaisulta, hitaasti heräävältä, mutta jälkipuolisko oli koukuttava. Tuttuun tapaansa Matt Berninger heilui paitsi lavalla, myös yleisön seassa. Lopun Mr. November – Terrible Love – About Today -kombo oli lähestulkoon täy-del-li-nen, eikä siinä taaskaan voinut kyyneleiltä välttyä. Alice esimerkiksi kyynelehti niin vuolaasti, että kaulahuivi oli About Todayn loputtua aivan märkä. Seuraavaa Kulttuuritalon keikkaa odotellessa!

Sideways2018-259

Sideways2018-262

Sideways2018-255

Sideways2018-253

Sideways_2018-223

Sideways_2018-227

Sideways_2018-224

Sideways2018-245

Sideways2018-269

Sideways2018-264

Sideways2018-249

Sideways2018-282

Sideways2018-277

Sideways_2018-232

Viikonlopun huipennukseksi katsoimme Deerhunteria alkuun muutaman kipaleen. The Nationalin jälkeen mikään ei kuitenkaan oikein tuntunut miltään. Mahtava keikka oli varmasti, sitä emme epäile, mutta emme päässeet siihen kiinni ihan niinkuin olisimme ehkä halunneet. Lisäksi Junen seuraavan yön korkeintaan kolmen tunnin yöunet (ja päälle täysi työpäivä) tykyttivät takaraivossa, joten petihän se kutsui.

Kaiken kaikkiaan kolme päivää Nordiksella antoivat nautinnon aineksia niin keikkojen, puitteiden, sään kuin ihmismäärältään sopivan mittakaavan suhteen. Eiköhän nähdä taas ensi vuonna! Kiitos kaikille asianosaisille!

Lisää kuvia vielä Flickrissä, täällä ja täällä.

Sideways2018-292

Sideways_2018-158

Sideways_2018-155

Sideways2018-294

Sunday – the last day of Sideways 2018. Waking up was definitely worse than the day before but  all those great gigs ahead cheered us up. First we split in two different directions as Alice went to check out Suad and June Antti Autio. Suad played in the main stage which was perhaps a little too big for her. But she was great and sounded very lovely! Antti Autio played in the stage located and called ”Upstairs” which was the best possible stage for that wonderful gig. Delicate singing, folkish rhythms and an audience enjoying themselves. Just perfect for a Sunday afternoon. We saw each other again at Karina’s gig which fluctuated from gorgeous soundscapes to perhaps a little too eccentric detours.  

Ruusut played their first live gig ever at Sideways. This musical union consisting of f.e. Miikka Koivisto and Ringa Manner has created a lot of  hype and  they were indeed very good. There was a major downside though: the bass engulfed pretty much everything else and near the stage you couldn’t really hear vocals at all. We’d love to see them in a crowded club with waaaay less bass. 

Cigarettes After Sex was an entirely opposite experience with their shoegaze/dream pop soundscapes. The listener was lost somewhere in a dreamworld, and although some said the songs were repetitive and there wasn’t much enjoyment on the musicians’ faces, we found the gig to be quite entertaining. It was just what was needed in that moment. What was baffling was actually how much vocalist Greg Gonzalez singing- and speaking voice differ from each other…

Ezra Furman was an extremely positive surprise and the gig was one of the best ones of the entire festival. Furman’s stage presence was captivating and the energy throughout the gig was so raw but positive. As a performer Furman reminded us of a young Brian Molko. The Sideways gig was the last one of Furman’s tour and a really great one at that! Furman’s voice had probably suffered in the tumult of the tour as it sounded much more coarse than on the record, but one forgot that because of the superb performance. 

The National hadn’t played in Finland for almost four years, which seemed like forever! Sleep Well Beast hasn’t unfortunately dug in as deep as some previous albums, but as usual, the tracks just needed to be heard live before opening up completely. The National’s set consisted of new tunes as well as old ones. First half of the gig seemed a bit off – tired, just not quite getting there – but the latter half especially with the Mr. November – Terrible Love – About Today combo was perfection full of tears. Matt Berninger has his incredible voice, maneuvers and a tendency to fool around both on stage and amongst his audience. Hope to see the band again soon!

As a cherry on top of the weekend we watched Deerhunter for a couple of songs. We’re sure the gig was phenomenal, but for us everything felt like nothing after The National. We just didn’t get a grab of it all. As June had a very early morning flight to catch (3hrs of sleep plus a full work day ahead, yaaay), we decided that maybe a warm bed would be the best idea.

All and all, three days at Nordis gave us lots in terms of gigs, milieu, weather and a very endurable amount of people (thus a festival of a good size). There’s no reason we wouldn’t be seeing you again next year, Sideways! Thank you all who participated!

Last bits of this year’s Sideways photos on Flickr, here and here.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.