Postaus toteutettu yhteistyössä Rockwayn kanssa.

Olipa kerran joukko bloggaajia, joille tarjoutui mahdollisuus perustaa bändi – siis opetella täysin uusi soitin soittotunteja netissä tarjoavan Rockwayn avustuksella. Ei haittaa, vaikka bändiläisten fyysinen sijainti on kaukana toisistaan ja arjen aikataulut (tai budjetti) sellaiset, etteivät kiinteät kerta viikossa -soittotunnit tulisi kuuloonkaan – jokainen voi harjoitella omalla ajallaan silloin, kun fiilis on oikea. Kun vielä F-Musiikki lainasi kullekin oman instrumentin, on pedon irti päästäminen lähempänä kuin koskaan. Jazzpossu Pasin ensikosketuksesta rumpusetin kanssa voit lukea täällä ja Rosvojen koko bändipoppoon voit tsekata Rikospaikalta. Tällä opintiellä ollaan kuluva lukuvuosi ja toivotaan, että ensi kesänä myös osaamme soittaa.

Jos maailma olisi toisenlainen, minä olisin maailmanluokan sellisti, se Apocalyptican naispuolinen jäsen. Vaan kun universumi on kuten nykyinen: aikoinaan paljonkin soittaneella tytöllä riittää harvoin motivaatio tarpeeksi pitkälle. Ala- ja yläasteilla piano-, viulu-, orkesteri- ja musiikin teoriatunneista koostuvat harrastukset jäivät teininä yksitellen pois. Pianon koin liian ”helpoksi”, toisin sanoen teknisesti en olisi voinut oppia siinä enää juuri mitään, olkoonkin, etten ole ollenkaan hyvä pianisti. Viulu ei vaan ollut minun juttuni. Se on kuitenkin sen verran vaikea soitin, että sen handlaamisesta on ollut valtavasti hyötyä soitellessani itsekseni esimerkiksi kitaraa. (Muutaman kerran olen kyllä harmitellut sitä, etten tajunnut vaihtaa selloon ajoissa.) Teoriatuntien vuoksi osaan nuotit ja musiikkitermit, koko elämäni laulaneena voin lisätä vokaalitkin soiton sekaan.

Sello, piano ja akustinen kitara ovat soittimia, joilla saa biisistä kuin biisistä syvälle tunteisiin porautuvan. Mutta Rosvot-bändin ollessa kyseessä, en miettinyt soitinvalintaani sekuntiakaan – basso. BASSO! Möreät soundit! Melissa Auf Der Maur! Olisin se cool tsiksi, joka lavalla vaikuttaa flegmaattiselta taustahahmolta, mutta joka tosiasiassa pitää soitannallaan kappaleen kasassa.

Ja se todellisuus? Aika kaukana. Ensimmäisellä basso-oppitunnillani opin, mikä käytössäni oleva basso on miehiään (vai onkohan se nainen?), miten se kannattaa virittää, mistä kohtaa näppäilemällä tulee minkäkinlainen ääni. Tunnin päätteeksi opeteltiin Twin Peaksin tunnari. Kappaleessa on noin kaksi säveltä bassolla soitettavaksi, joten se oli helppoa kauraa. Siirryin eteenpäin. Kohta meni jo Seven Nation Army (auttavasti mutta kuitenkin), ja jos unohdetaan epämääräinen sivuääni, myös Starlight melko kevyesti. Tästä päästäänkin motivaatio-ongelmaan – kun oppii perusasiat helposti, miten jaksaa harjoitella niin paljon, että voisi sanoa olevansa taitava? Vastaus on: oikean materiaalin avulla. Kun musiikkiopistoaikoina oli pakko pitäytyä opettajan valitsemissa klassisissa kappaleissa, saan nyt valita ihan itse, mitä biisejä opettelen. Ei tarvitse opetella Mozartin menuetteja ja kirota tunnilla, kun läksyt jäivät taas harjoittelematta. Kenties otan tavoitteeksi versioinnin Get Luckysta.

Kun alkukankeudet on selätetty ja soittimeen tartuttu, jää jäljelle enää yksi tärkeä tehtävä: basson nimeäminen. Brian Molkolla on Bitch– ja Goddess-Fenderinsä, joten kiiltävänmusta presarini tarvitsee ehdottomasti myös lempinimen. Ehdotuksia otetaan vastaan, koska meikäläisen mielikuvitus yltää tällä hetkellä lähinnä tasolle Matti tai Liisa.

Rosvojen Rockway-seikkailut siis jatkuvat, ja tägillä Rosvot x Rockway pääset asioiden äärelle. Ensi kerralla ajattelin julkaista blogihistoriani ensimmäisen videon, jolla toivottavasti näkyy ja kuuluu basisti, joka soittaa kappaleita tunnistettavasti. Tai mistäs sitä tietää, vaikka päätyisin rakentamaan oman biisin – Rockwaylta kun löytyy myös säveltämisen oppitunteja. Bassoilemisiin!

We, Rosvot, had a wicked opportunity of putting a band together by learning whole new instruments via Finnish web based music class supplier Rockway. When F-Musiikki even lent us the instruments, there was no turning back. Sure, we’re located at different parts of Finland and yes, every one of us has got a hectic weekday schedule of our own. But this way everybody can learn how to play in their own time, when they feel like it, simply by logging into the Rockway service. And next summer we hopefully actually CAN play the instruments.

Years and years ago I took both piano and violin lessons, sat in hundreds of musical theory classes and sang both alone and in choirs. I’d love to be a cellist, but since the world isn’t perfect, I’m not. Instead as an instrument I chose the one I would play if I ever were in a rock band – the bass. I’ll be the cool chick who seems a bit phlegmatic on stage but who actually keeps the songs together. I’ll be Melissa Auf Der Maur.

Needless to say I’m not quite there yet. Luckily because of my background I learn the basics quickly and now I just have to keep going further and try to learn more difficult riffs. The key thing to keep me motivated is the tunes. Whether it’s Seven Nation Army or a Muse song, I can guarantee they make me happier than any minuet Mozart ever wrote!

So before going further and later on releasing my first ever vlog (hopefully playing a song that’s actually recognizable), I just have one important thing to do: naming my shiny, black precision bass. If Brian Molko has his Bitch and Goddess Fenders, surely I have to have my instrument named, too! You’re welcome to suggest a pseudonym, since right no I have a huge lack of imagination regarding any namegiving.

Most of these posts will be in Finnish, but you can still check out them all from the tag Rosvot x Rockway.

Pictures are oldies from French Films’ gigs.