Postaus toteutettu yhteistyössä Rockwayn kanssa.

Pitkään aikaan ei bassoilustani ole kuulunut mitään, koska pitkään aikaan en ole tarttunut soittimeen. Kun elämän minuutit, tunnit, päivät kuluvat ns. tärkeämpiin asioihin, jää jokin väistämättä taka-alalle. Tästä päästäänkin itseopiskelun haasteen ytimeen: kun kukaan ei hengitä niskaan tai kysele soittoläksyjen perään, kenellä on vastuu opiskelun etenemisestä? Sinulla, sataprosenttisesti sinulla.

Itsensä johtaminen on tunnetusti kaikista vaikeinta. Kun kukaan ulkopuolinen ei pidä kuria, rutiineista on helppo lipsua, varsinkin, jos päivät näyttävät muutenkin ahtailta aamuseitsemästä iltakymmeneen asti. Mistä siis ratkaisu? Nimenomaan siitä itsensä johtamisesta, roolien ottamisesta. Soitonopettajaminä valitsee viikosta hetken soittotunnille, kirjaa sen kalenteriin. Soitonopiskelijaminä noudattaa annettua aikataulua. Kaivaa sovitulla hetkellä soittimen naftaliinista, vaikka vain vartiksi. Ja mehän tiedämme, että vartti harvoin toteutuu – kun pääsee vauhtiin, hurahtaa soittelussa kevyesti tunti, parikin. Kunhan vain pääsee aloittamisen tuskan yli.

Nyt, kun muutto uuteen asuntoon, tanssikisa- ja joulukuviot ovat lähestulkoon poissa agendasta, voi basson taas nostaa syliin ja kokeilla, miten sormenpäät kestävät. Välipäivät menevät vielä juostessa ympäri Suomea, mutta kirjaan jo nyt kalenteriin päiville uudenvuoden ja loppiaisen välissä: BASSOTUNTI. Klo 13. Läppäri auki, soittimen viritys ja menox.

It has been way too long since I wrote about my new goals as a bass player. Well, it has been way too long since I’ve actually touched the whole instrument. When every second of your life seems full of something more important, something has to yield. And here’s the whole core of the challenge called self-study: when no-one breathes down your neck and asks about homework, who’s to blame when nothing goes forward? You, solely you.

Leading yourself and your studies is hard, everybody knows that. When there’s nobody keeping you in control, it’s easy to slip from discipline, especially, when the days are as full as they are. But here’s an answer to these problems: actually LEADING yourself. Taking a role. The music teacher in me gives the music student in me a precise time for a lesson, writes it down in a calendar. At that moment I will pick up the instrument and play, even for fifteen minutes. And as we all know – when you’re in a flow, fifteen minutes isn’t nearly enough. It’s the whole starting to do something that’s the trickiest part.

Now that moving to a new apartment, dance competitions and soon even Christmas are out of the way, I might actually have time to dig out my bass and start playing again. There’s still some running around the country to do, but for early 2016 I’ve already written in my calendar: BASS LESSON. At 1 p.m. So get your laptop on, bass tuned and start playing.