Rosvot x Rockway: Auf der Maurin jalanjäljillä

Always be yourself.
Unless you can be a bass player.
Then always be a bass player.

 

Postaus toteutettu yhteistyössä Rockwayn kanssa.

 

Vihdoin kynnys kuvata itseään videolle on ylitetty! Sen verran askellusta on toki madallettu, että nassu on rajattu kuvan ulkopuolelle. Ääneenhän se ei onneksi/valitettavasti vaikuta.

Olen niitä ihmisiä, jotka ovat taistelleet sitä vastaan, että kaikki pitäisi olla valmista heti. On pitänyt opetella, että asiat voivat olla kesken pitkänkin aikaa, ja tilanne pitää vain hyväksyä. Soiton kanssa on vähän sama – en halunnut kuvata videolle sähläyksiäni, vaan haluaisin tallentaa sen täydellisen vedon, jossa soitto ei keskeydy virheeseen joka viides sekunti. Mutta päästäkseen eteenpäin moiset ajatukset on pakko heittää romukoppaan. Opettelemaanhan tänne on tultu. Antaa opettelun siis kuulua myös videolla!

Ensimmäinen pätkä on suoraan Rockwayn oppitunnilta, eli Queenin legendaarinen Another One Bites The Dust. Perusriffi menee helpohkosti, mutta B-osa vaatii jo enemmän. 50% ajasta meni pieleen. Pitäisi aloittaa vieläkin rauhallisemmin. Haluaisin tässä vaiheessa myös huomauttaa, että videointi kaipaa myös viilausta, ainakin äänitekniseltä kantilta.

The Nationalin biisit ovat siitä veikeitä bassoiltavia, että ne eivät ole vaikeustasoa Muse, ja ovat lisäksi vuosien takaisia rakkaita. Conversation 16 sujui ainakin yksinään ok, Mr. Novemberiin laitoin taustalle itse biisin soimaan. Jälkimmäistä ei nyt valitettavasti suunnitelmista poiketen kuullakkaan tässä, sillä – tättädää – tietysti viikottainen upload-raja tuli vastaan. Herra Marraskuuta siis sitten ensi viikolla!

Videot ovat muutenkin parin viikon takaa, joten näistä on onneksi jo hieman edistytty. Listasin kuitenkin itselleni muutaman kohdan, jotka selkeästi kaipaavat nyt eniten harjoitusta. Huolin näiden hiomiseen vinkkejä kyllä, ilomielin!

  1. Sorminäppäryys. Sanomattakin selvää, että se ei harjoittelematta tule – vaikka kuinka olisi pianon- ja viulunsoittotaustaa. F-Musiikilta lainassa oleva presari on kaunis ja kiiltävä ja tuntuu mukavalta käteen, mutta ei se automaattisesti takaa hyvää soittoa. Lisää vaan harjoitusta siis.
  2. Vasurin sormien vahvuus. Kuten videoilta kuulee, jäävät sormeni helposti kielelle aivan liian löysälle, jolloin ääni särisee. Tässä kohti tarvitaan pientä jumppaa myös siltä osin, että saa sormet ylipäätään riittämään. 160-senttinen lyhytraajainen tässä moi.
  3. Erilaiset soundit. Milloin sammuttaa nuotti itse, milloin antaa sen soida loppuun asti?

Rockwaylta löytyy oppitunteja myös erilaisiin soittotekniikoihin, mutta pääpaino on erilaisten musiikkityylien kompeissa. Tämä sopiikin mielestäni hyvin saitin profiiliin. Itse entisenä musiikkiopistolaisena kaipaisin harjoituksiin vielä vähän – never thought I’d say this – kaavamaisuutta, sillä vaikka asteikkojen vetäminen on äärimmäisen tylsää, niiden avulla etenkin sorminäppäryys kehittyy kuin huomaamatta.

Mutta kyyyllä se tästä, pikkuhiljaa. :) Minkähän biisin sitä seuraavaksi ottaisi työn alle?

Bass

Phew, finally I had the courage to film myself playing bass! Not an easy task I have to say, so still no face in the video. I’m one of those people who’ve had to learn to stand mistakes and incompleteness. I would’ve wanted to capture myself playing perfectly and not get interrupted by my own errors every fifth second. But as this whole process is about learning, I decided to let that show on the videos too. So sorry, these might be quite awful to listen to. ;) Especially when my technical skills with any sort of recording (except still photography, that is) are zero.

Firstly the legendary Another One Bites The Dust by Queen. This is straight from one of Rockway’s lessons. I got it right maybe 50% of the time, since part B is a bit tricky.

Secondly some The National. Conversation 16, which isn’t very difficult at all, and then Mr. November. Although right now there’s no video from the latter because of my Vimeo account’s weekly upload limit, sorry. So you’ll see that later! But already from these two vids we come to the points which I have to work on the most:

  1. Finger speed. Even though I’ve played both the piano and the violin, these sort of things don’t come without practice. A LOT of practice.
  2. Finger strength. As you can hear, my fretting hand (leftie for me) doesn’t have enough strength and reach for every note, and thus the sound is sometimes crackling. I have short fingers yes, but they are no excuse.
  3. Different sounds. When to put out the note yourself, when to let it play right ’til the end?

But the only way is forward, no matter how many mistakes come across. So now the question is: which song to take under learning next?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.