A friendly reminder: click all the pics open in Flickr to see them in a better resolution. Also more photos in Flickr anyway!

 

Qstock-lauantaina herääminen oli edellisen päivän jäljiltä hieman tuskaista. Unta tuli riittävästi, mutta sen laatu ei ylikierroksilla käydessä ollut kovin optimaalinen. Vaan kun pääsin jo puoli yhdeltä (!) aloittavan Saran keikalle, oli helppo todeta että kannatti herätä. Esiintymisslotti on ehkä se kaikista epäkiitollisin mitä voi olla – festareiden toisen päivän ensimmäisenä. Yllättävän kivasti ihmiset olivat kuitenkin jaksaneet kömpiä lämpimien peittojensa alta ja suunnistaa Sirkustelttaan. Oli ihanaa nähdä itselle rakas bändi pitkästä aikaa livenä! Mutka oululaisen The Southgatesin kautta (oli mitä mainioin piristys, lunasti siis odotukset ja fanilaumakin iloitsi pienen lavan edustalla!) ja takaisin telttaan, jossa paikkansa lunasti Moon Shot. Kinkerit olivat kovat viime vuoden Qstockissa, ja eipä tämän lauantain setti jäänyt häviölle. Kunnia kaikille bändin jäsenille, mutta kyllä Jussi Ylikoski vetää kitaroineen tässä pisimmän korren, huh.

Alun ehkä raskaampien settien jälkeen iltapäivällä aloitinkin melkoisen suomipop-kimaran… Ensimmäisenä Lauri Tähkä päälavalla. Tähkän musiikkiahan ei todellakaan tule kuunneltua kotona. Vuosia, vuosia sitten näin hänet sivusilmällä Ruisrockissa, ja silloin vaikutuin esiintymisestä. Pieni osa minusta halusi ehdottomasti nähdä sitä meininkiä uudelleen. Ja sitähän oli! Tyyppi ravasi vähän väliä lavalta yleisöön laulaen tietysti samalla, ja jossain vaiheessa soitti erään fanin puhelimellä tämän äidille, kaikkien kuullen siis. Showmies todellakin, ja viihdyttävä esitys, vaikkei biiseistä niin välittäisi. Vielä kovemmat bileet pisti hetken päästä pystyyn Olavi Uusivirta, tuttuun tapaansa. Olavinkin keikoilla toistuvat usein tietyt elementit: juokseminen yleisön luo setin toisessa kappaleessa, veden heittäminen kaaressa; jossain vaiheessa paita lähtee pois ja kenties crowdsurfataan. Jos sopiva kanssasolisti löytyy, vedetään Nuori ja kaunis hänen kanssaan – tällä kertaa oululainen Emilia Aarnio sai tämän kunnian. Olavin keikoilla viihtyy takuuvarmasti! (P.S. Olavilta ilmestyy uusi albumi ensi kuussa.)

Päälavan valtasi bileillään seuraavaksi JVG. En seurannut settiä kovinkaan kauaa, mutta sen verran kuitenkin, että ehdin nähdä Sini Sabotagen vierailevan lavalla ja koko poppoon vetävän Levikset repee -biisin (jossa siis virallisestikin fiittaa VilleGalle). Myös ilotulitukset lentelivät lavalla (!). Bileitä tuntui olevan kaikkialla – vaikka Maustetytöt x Agents toki ottivat hieman rauhallisemmin. Tutut iskelmämelodiat ja Annan ja Kaisan tunnettu lakoninen esiintyminen olivat jotenkin mahtava yhdistelmä. Oulu2026-lavalla Good Luck Million veti ihmisiä puoleensa, ja Kaleva-lavalla hetkeä myöhemmin Vesala. Siinä on kyllä niin ikään nainen, joka tietää paitsi miten esiinnytään, myös miten tehdään tarttuvia melodioita ja osuvia lyriikoita. Vesalan keikka jäi omalta osaltani lopulta puolitiehen, sillä päälavalle ihmismassojen läpi kulkemiseen kannatti varata jonkin verran aikaa.

Illan – ja koko festarien – viimeiset bailut järjesti kukas muukaan kuin Suomen kovin popstara Antti Tuisku. Vuoden sisällä Antsan pari kertaa nähneenä setti ei tuonut juuri mitään uutta, mutta se ei poistanut viihdyttävyysarvoa tai tanssittavien kappaleiden tenhoa. Show oli joka tapauksessa viimeisen päälle hiottu ja tanner tärisi yleisömeren alla. Huge appreciation myöskin tanssijoille, kuten aina! Keikan lopuksi ammutut, Qstockin tutut ilotulitukset olivat kirsikka kakun päällä komealle viikonlopulle.

…Ja silti, kaikkien keikkojen lomassa, yksi parhaimpia asioita oli nähdä jälleen tuttuja kuvaajia ja vaihtaa muutamia sanoja. Huijarisyndroomasta kärsivälle on valtavan tärkeää, että kokee edes hieman kuuluvansa joukkoon. Näin mieli rentoutuu, ja livemusiikistakin pystyy nauttimaan täydellä sydämellä. Koko viikonloppuna luvatun kaatosateen sijaan saatiin pari pikku kuuroa, alueella ihastuttivat uusi kotimaisten laatutuotteiden kojuista koostuva Design Street sekä ruokatarjonta (erityismaininta Fafa’sille). Subwayn kojulla oli lisäksi hilpeyttä herättänyt silent disco. Qstock ei välttämättä ole Suomen suurin festari, mutta vuosien kokemus on tuonut laatua. Festari, johon osallistuu mielellään!

Ja vielä muistiin viikonlopun tilastot.
Kävellyt askeleet: 30.000+
Pyöräillyt kilometrit: 30+
Otetut raakakuvat: 3.400+

 

Saturday of Qstock was a 12-hour-day for me, as my day started of with old favourite Sara and moved on via The Southgates and Moon Shot towards a Finnish pop orientated afternoon and evening. No doubt there were loads of gig with entertainers knowing their thing. And even though one might not enjoy the music so much, they can always admire a brilliant show! And of course at the end of the day the biggest party was held by no other than Antti Tuisku. The evening ended with annual huge fireworks.

My festival weekend was as lovely as ever – good music, good vibes and meeting other photographers familiar for some years now. I love it! I took over 30.000 steps during the weekend and rode a bike for over 30km, and yes, took way over 3000 photos. Qstock might not be the biggest music festival Finland has to offer, but it has a certain quality in all arrangements and offers in the area (Design Street being one specialty this year – full of Finnish quality handicrafts and design). So it’s an event one is happy to attend!