Qstock 2018: Perjantai

Huh, olo on kuin katujyrän alle jääneellä, enkä varmasti ole ainut oululainen, josta tuntuu tältä. Huikeat 35 000 kävijää viikonlopun aikana kerännyt Qstock 2018 oli tilannut kuumankostean helteen festaroitsijoita lämmittämään ja hikeä vuodattamaan. Auringonsäteiden polttamia olkapäitä ja glitteröityjä kasvoja vilisi alueella, jota oli hieman laajennettu ja päivitetty viime vuodesta. Etenkin VIP-alue oli muuttunut ja suurentunutkin ainakin ruokailun osalta, joka oli nyt omassa rauhassaan Raatin stadionin laidalla tarjoten pienen hengähdys- ja tankkaustauon sitä kaipaaville. Kuvaajan näkökulmasta reitit lavojen edustoille pitteihin toimivat etenkin lauantaina, jolloin reitti sirkusteltalle muutettiin kulkemaan lyhintä mahdollista kautta bäkkärin vierestä. VIP-baaritiskien läpi päälavalle kulkeminen oli aavistuksen haastavampaa, mutta suurimmaksi osaksi onnistui hermostumatta reittiä tukkiviin ihmisiin liiaksi. Välttelin silti Kaleva-lavalla kuvaamista, sillä a) sinne on ns. keskusmestoilta pitkä matka ja b) se on sekä jyrkän auringonvalon että lavan korkeuden ja valaistuksen kannalta haastava kuvattava. Pakolliset siellä toki täytyy silti aina käydä tsekkaamassa.

Omaan festarisettiini mahtui pieniä päällekkäisyyksiä, ja näin jälkeenpäin ehkä hieman harmittaa, etten mennyt lauantai-illan päätteeksi rantaan katsomaan Olavi Uusivirtaa, joka juhli syntymäpäiviään ja kävi keikan aikana kuulemma mm. viilentymässä meressä. Toisaalta, tämä oli itselleni viimeinen mahdollisuus nähdä aikamme suurin räppäri Cheek livenä, ja päädyin valitsemaan sen. Palataan ensin kuitenkin perjantaihin ja festareiden alkutunteihin.

Qstock2018-2

Qstock2018-5

Qstock2018-4

Qstock2018-3

Päivän ensimmäinen livesetti pienen alueella pyöriskelyn jälkeen oli Roope Salminen & Koirat, joka oli viikonlopun ainut oman listani artisti nimenomaan aiemmin mainitulla haasteellisella Kaleva-lavalla. En olisi voinut valita täydellisempää aloitusta festareille, sillä poikien (saako tässä kohtaa pojitella?) energia oli ihan käsittämätöntä. Luulin, että Roope tippuu kohta lavalta tai jotain muuta vastaavaa, kun innostus tulee yli äyräiden. Se tarttui kuin takiainen myös yleisöön, ja loi välittömän ja iloisen fiiliksen kaikkien ylle. Aika mahtavaa! Roopen ja koirien jälkeen aurinkoinen meininki jatkui Rytmirannassa, jossa Reino Nordin tanssitti kansaa. Reiskan jo useaan kertaan nähneenä setti ei tarjonnut mitään kovin yllättävää, mutta hyviä tuttuja rytmejä toki, joiden soidessa on hyvin vaikeaa olla paikallaan.

Reiskan jälkeen oli viikonlopun ensimmäisen telttakeikan vuoro, kun Vesta asteli lavalle yleisön mylvinnän saattelemana. Päivän knoppi: tykkään kuvata Sirkusteltassa, jossa savu ja valot ovat juuri sopivat ja lava tarpeeksi pieni. Vestan keikka oli jo kolmas tänä kesänä näkemäni, eikä sekään sinänsä tarjonnut mitään, mitä en olisi kuullut aiemmin – paitsi coverin Paperi T’n Paniikki-kipaleesta (eihän tätä soitettu Sidewaysissa, eihän?). Joskus tulevaisuudessa ehkä tiedämme, miten hyvin Lohtulauseita kestää aikaa, mutta tässä hetkessä se on juuri oikealla paikallaan. Ja koska Qstock-perjantaini tuntui olevan täynnä tämän hetken kuumimpia kotimaisia nimiä, jatkoin Vestan jälkeen JVG’llä. Ihan hyvää perussettiä, josta en oikein ehkä saanut otetta. JVG on niitä bändejä, jotka pitäisi nähdä omalla sisätilakeikallaan ja alkoholin vaikutuksen alaisena. Siten bilebiiseistä saisi parhaiten kaiken irti. Tai ehkä keikkapaikka ja päihdyttävät substanssit vaikuttaisivatkin itse musiikkia enemmän siihen, että kestäisi paremmin ympärillä olevan tuhatpäisen, niin ikään humaltumassa olevan yleisön. Vaikka Jare ja Ville-Galle kuuluvat mielestäni ehdottomasti päälavalle, pidin viime vuoden Rytmirannan iltakeikkaa parempana tunnelman kannalta.

Qstock2018-14

Qstock2018-10

Qstock2018-8

Qstock2018-11

Qstock2018-23

Qstock2018-21

Qstock2018-17

Qstock2018-28

Qstock2018-29

Qstock2018-34

Qstock2018-40

Qstock2018-35

Qstock2018-39

Qstock2018-36

Qstock2018-44

Qstock2018-47

Qstock2018-54

Qstock2018-55

Qstock2018-48

Qstock2018-58

Qstock2018-67

Qstock2018-51

Qstock2018-57

Qstock2018-72

Qstock2018-73

Qstock2018-68

Qstock2018-77

Qstock2018-76

Qstock2018-78

Jotta päästäisiin Suomesta muualle, heittäydytään hetkeksi lempparimaahani Britanniaan. Vastikään uuden albuminsa No Shame julkaissut pop-prinsessa Lily Allen on nähty Suomessa aiemmin kahdesti, viimeksi Ruisrockissa vuonna 2014. Itse en ole koskaan Lilya sen kummemmin kuunnellut, mutta radiohiteiltähän ei ole voinut välttyä – ja aika monella keikkaa kuunnelleella taisi olla sama historia. Qstockin keikan alussa lavan edusta nmittäin näytti hälyttävän tyhjältä artistin suuruuteen nähden. Ihmisiä kuitenkin kerääntyi pikkuhiljaa muualta päälavalle laulamaan Fuck Youta ja Smilea. Hattarapäinen laulajatar tuntui lämpenevän samaa tahtia yleisön kanssa, ja lopulta pehmeä hyväntuulisuus valtasi läsnäolijat. Lilyn pienestä flunssasta huolimatta.

Lilyn aikana Kooma-lavalla bileet pisti pystyyn mahtava K-X-P, jonka setistä ehdin nähdä vain lopun. Konemusaduon olen onneksi nähnyt kerran livenä aiemminkin, ja näen todella mieluusti uudelleenkin aina, kun siihen on mahdollisuus. Seuraavaksi Oulu-lavalle nousi Cyril Awakens, jonka olen niin ikään nähnyt kerran aiemmin nelivitosessa. Debyyttinsä tässä kuussa julkaissut bändi on samaan aikaan tuore ja menneisiin vievä, johtuen ehkä osittain vokalistin eksentrisestä laulusta ja tanssista, jotka tuovat jollain tavalla vahvasti mieleen Joy Divisionin Ian Curtisin. Ehkä itselleni pikkusen liian kokeilevaa jokapäiväiseen kuunteluun, mutta tykkään silti.

Qstock2018-83

Qstock2018-86

Qstock2018-82

Qstock2018-88

Qstock2018-91

Qstock2018-93

Qstock2018-95

Qstock2018-97

Qstock2018-96

Qstock2018-99

Qstock2018-102

Qstock2018-105

Qstock2018-106

Qstock2018-108

Qstock2018-111

Qstock2018-107

Perjantain lopuksi palaamme uudestaan Englannin Manchesteriin Hurtsin mukana. Olen nähnyt duon kerran aiemmin Ruisrockissa vuosia sitten, ja vaikka heiltäkin toki radiohitit osaan hämmentävän hyvin ulkoa, en ole varmaan koskaan kuunnellut kokonaista levyä. Vokalisti Theo Hutchcraft otti kuitenkin yleisön sellaisella intensiteetillä otteeseensa, että vähän alkoi harmittaa, etten ole sen suurempi fani. Koska kyse ei ollut mistään huikeasta lavashow’sta pyroineen, tuntui keikka kuitenkin vaativan sen, että olet eturivissä tai ainakin siinä huudeilla. En tiedä, millaiset fiilikset takana olijoilla oli, itselleni ”takana” oli liian kaukana. Tuttuun tapaansa Theo heitteli keikan aikana valkoisia ruusuja yleisöön, ja minä nautin fiiliksestä.

 

Perjantai purkitettuna:

  • paljon hyviä peruskeikkoja
  • kutkuttavimmat olivat Roope Salminen & Koirat, K-X-P ja Hurts
  • itselleni ainoat ennen näkemättömät artistit olivat Roope koirineen sekä Lily Allen

 

Paljon lisää kuvia Flickrissä!

Qstock2018-61

Qstock2018-62

Qstock2018-63

Qstock2018-132

Qstock2018-121

Qstock2018-133

Qstock2018-118

Qstock2018-122

Qstock2018-125

Qstock2018-137

 

Qstock2018-129

Qstock2018-128

Qstock2018-134

Qstock2018-115

Phew, I feel like I’ve been hit by a train – and I’m probably not the only one, since 35 000 music and summer lovers attended Qstock festival this weekend. As the heatwave continued, for a couple of days Oulu was filled with lots of sunburnt shoulders and glittered cheeks. The Qstock 2018 festival area was a bit different and larger than previously, which proved to be only a good thing. As a photographer I have no real complaints about the venue.

In the program there were a few interesting acts scheduled on top of each other, but that’s always the problem at big festivals (and for those like me who have a vast taste in music). Somehow I still managed to see almost everyone I wanted to. I started off with a bunch of Finnish top hit artists and bands – Roope Salminen & Koirat at Kaleva stage (the stage I don’t prefer, but the energy the lads had was unbelievable!), Reino Nordin at Rytmiranta beach stage (he had nice dance tunes as usual), Vesta at Sirkusteltta tent stage (Vesta couldn’t be hotter right now with her awaited debut album out earlier this year, but we’ll see how she manages and develops when time goes by) and JVG at main stage (basic good party rapping, too bad I don’t drink when I’m taking photos, otherwise this gig would’ve been more of a blast).

But to get somewhere else between all the (good) domestic music, the audience had a chance to hop to Britain for a while with the songs sung by pop princess Lily Allen. We’ve seen her in Finland a couple of times before, but for me this was the first time. I haven’t ever owned any albums by Lily and can’t say I’ve really heard anything but the radio hits, but it didn’t matter, because a lovely summery feeling was  guaranteed nevertheless. Just before the gig the front of the stage seemed alarmingly empty. But as the familiar tunes played out, people found their ways to see the cotton candy haired lady with a spectacular voice.

Somewhat scheduled on top of Lily Allen was K-X-P. The dark electronic duo had a small rave party held at Kooma tent stage, and I had the pleasure to head in for the final song. I’ve seen them live before, and am delighted to see them again anytime! At the Oulu stage Cyril Awakens begun soon after. They might be a bit too eccentric for my everyday electronic listening, but I like them still. And not least because of the vocalist’s habitus which somehow reminds me hugely of Joy Division’s Ian Curtis.

…And back to the UK with Friday’s main act, Hurts. I’ve seen them before too, some years ago, and I’ve never been a fan of them either. Kind of regretted that I haven’t, since the gig had such intensity right from the start that for a fan it probably was a dream come true. After taking pictures in the pit I had to go pretty far from the stage, and even for a non-fan it was too far. So probably the best place to enjoy the set was in the front row or nearby. As usual, Theo threw white roses into the audience during the gig.

Friday in a nutshell:

  • lots of good basic gigs
  • the most positively tickling sets were from Roope Salminen & Koirat, K-X-P, Hurts
  • Only Roope Salminen & Koirat and Lily Allen were ones I hadn’t seen live before

Lots of more pics at Flickr!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.