Qstockin lauantaina tsekkasin yhteensä 12 keikkaa joko kokonaan tai osittain, ja pari muuta näin ja kuulin ohimennen. Ihan hyvä saldo, etten sanoisi! Ratkaisin lopulta kuva- ja tekstitulvan jakamalla päiväkertomuksen kahteen postaukseen. Tässä osa yksi.

Koska aiemmin mainittu Suomen kesä ja sen ailahtelevaisuus, ei täysin ilman sateen ropinaa säästytty Qstockissakaan – kuitenkaan. Kaatosade alkoi juuri, kun talutin pyörääni ulos varastosta. Alueelle päästyäni aloitin päiväni jälleen kerran melkoisella dilemmalla, kun päällekkäin soittivat Mikael Gabriel, Reino Nordin ja Ida Paul & Kalle Lindroth. Kaikki kiinnostivat jollain tasolla, joten koska Reiskan olin nähnyt jo Bättressä tälle kesää, ratkaisin ongelman kahden muun hyväksi. Ensin muutama biisi hyväntuulista Miklua pinkeillä yksityiskohdilla väritetyllä lavalla (ei muuten ollut yhtään huono!), sitten  Idan ja Kallen herkän laulun ja akkareiden huomaan. Nuo kaksi ovat kyllä jonkin sortin taivaanlahja, äänet sointuvat täydellisesti yhteen ja laulutaidosta ei ole puutetta. Oli kiva nähdä vihdoin livenä – tykkään ja suosittelen! Kävin ainoan visiittini Kaleva-lavalla seuraavaksi, kun tarkastin Ellinooran livekunnon. Upeanoloinen mimmi, joskaan ei jälleen kerran ihan se minun teekuppini.

Yksi päivän kovimmista aloitti settinsä nimenomaan harmaiden pilvien valuessa maan kamaralle. Anatude tour on kulkenut ahkerasti ympäri Suomea koko kesän, ja saapui vihdoin taas Ouluun. Kaikki hitit soitettiin, myös uusin Hanuri, tanssikoreografiat täydensivät settiä ja Antti Tuiskun välispiikit saivat korvat kuumaksi. Myös asua vaihdettiin tiuhaan kuten kunnon popstaran kuuluukin. Pientä kritiikkiä on tullut siitä, että samoja spiikkejä ollaan kuultu Antin keikoilla jo pitkään. Minua se ei kuitenkaan haitannut, sillä vaikka tiettyjä läppiä osasin odottaa kuulevani toistamiseen, osa oli uusia. Toivon kuitenkin, että paikalla ollut runsas lapsikatsojajoukko ymmärtänyt niistä puoliakaan…

Next up: Stu Larsen. Elämänsä musiikille ja maailman kiertämiselle omistanut entinen pankkivirkailija (pankkiiri?) ihastutti taas, aivan kuten Provinssissa pari vuotta sitten. Uuden levyn biisit kuulostivat yhtä maukkailta kuin vanhatkin, vaikka toki hitti Thirteen Sad Farewells on omissa sfääreissään. Mahtava mies, mahtavat biisit. Koomalavalta suuntasin paikallisten bändien omalle areenalle eli Oulu-lavalle, jossa keikkaansa odotteli Ivory Woods. Sain kunnian kuvata bändiä myös lavalta, joten kamera räpsyikin ahkerasti koko keikan ajan. Vaikka ensimmäisillä kuuntelukerroilla tuntuikin, ettei alkuvuodesta ilmestynyt debyyttilevy sykähdyttänyt ihan jokaikisellä raidallaan, biisien kuuleminen livenä on antanut kappaleille uusia ulottuvuuksia ja syventänyt ihastusta rakkaudeksi. Yksi tämän hetken kotimaisista lemppareista ehdottomasti!

Lisää lauantaita siis vielä luvassa, ja lisää kuvia myös Flickrissä.

 

During this year’s day two of Qstock I watched either entirely or partly 12 gigs. Not bad, I’d say! So just to spare you from the overload I decided to cut my Saturday’s report into two. Here’s the first part.

Because of #finnishsummer, there’s no way we could’ve survived the whole last weekend of July without any rain. Just as I opened the door to go out it started pouring. Once again I was also faced with a schedule problem – Mikael Gabriel, Reino Nordin and Ida Paul & Kalle Lindroth were all playing at the same time. Since I saw Reino earlier this summer at Bättre Folk, I figured out I’d check a few songs from Mikael Gabriel (a smiling Miklu on a pink stage – not bad!) and then headed to see Ida & Kalle. Their acoustic tunes and absolutely beautiful voices are something I’ve been wanting to see live for a while, and I’m glad I did now. Those guys are so gifted. After the duo I went to see Ellinoora, just out of curiosity, because once again the talented singer is unfortunately not my cup of tea.

One of the most anticipated of the day had to start his set just when the grey clouds were coming down to Earth. Anatude tour has been driving though Finland all summer and finally got to Oulu. Antti Tuisku sung all the hits and partied with his dance crew on stage. The Finnish singer also changed his outfit numerous times during the show, which is just what an appropriate pop star is supposed to do. He’s received some criticisim about always saying the same stuff in between songs. I didn’t mind really, I knew I’d hear some things I’ve heard before but there were also new comments. Some of which I pray all the little children in the audience didn’t quite understand.

Next up: Stu Larsen. This wonderful man who has dedicated his life to music and travelling all over the World was as lovely as at Provinssi a couple of years back. Both new and old songs were lovable, although the hit Thirteen Sad Farewells surely lives in its own stratosphere. Love! After Stu I headed to Oulu stage, where local bands get their chance to play at a big festival. Ivory Woods was waiting for their gig to start, and I got the honour to photograph the whole gig through, also from the stage itself. Although on the first rounds I listened to the previously this year released debut album and felt that not all the tracks were pure gold, after hearing the songs live my infatuation has grown into love. One of my current favourite Finnish bands at the moment, definitely! 

More from Saturday to come, in the meanwhile more pics at Flickr.