Provinssi-perjantaina minulla oli hyvä aikomus mennä alueelle jo kahden maissa Pyhimyksen & Saimaan keikalle. No, arvaatte varmaan kuinka siinä kävi. Aivan niin aikaiseen aloitukseen en kyennyt, mutta Sannin keikalle sentään ehdin. Punaiseen haalariin sonnustautunut tehomimmi otti päälavan haltuunsa varmin ottein ja energiaa riitti loppuun asti. Heti seuraavaksi Vesala – haalariin pukeutunut hänkin – aloitti Woodland-lavalla pari tanssijaa seuranaan. Tanssijat taipuivat sellaisiin asentoihin, että itse taittaisin vain niskani jos yrittäisin moisia. Vesalan viimeisen biisin aikana kiiruhdin päälavalle valmiina seuraavaan keikkaan: Ville Valo & Agents. Kuvasin keikan alussa lähempää, mutta siirryin sitten kauemmas, koska olin sopinut tapaavani ystäväni tietyllä paikalla. Fiilistelin sieltä loppukeikan, voi mitä hymyn huulille nostattavaa nostalgiaa! Isäni kuunteli erityisesti Agentsia ja Topi Sorsakoskea aina automatkoilla ollessani pieni, joten kappaleet ovat tallentuneet syvälle sisinpääni. Agents ja Topi Sorsakoski ovat oikeastaan ainoata iskelmää, mitä välillä itsekin ihan mielelläni kuuntelen. Ville Valon & Agentsin yhteislevyn olin jo tietenkin ennen keikkaa kuunnellut useaan otteeseen, mutta jotenkin en osannut odottaa myös niitä kaikkia lapsuudestani tuttuja kappaleita kuten Surujen kitara ja Illan varjoon himmeään.  Olin koko keikan, varsinkin tuon yllättävän osuuden, aivan fiiliksissä! Toivoin, että isäni ja veljenikin olisivat olleet paikalla. Vile Valon ääni kuulosti aivan upealta ja soi kauniisti. Viimeisenä biisinä keikalla kuultiin HIM-cover When Love and Death Embrace. Täydellistä!
























Ruokatauon jälkeen luvassa oli Apulanta. Toni kimalteli lavalla omituisessa, vaikkakin näyttävässä, violetissa paljettiverryttelypuvussa. Tykkään bändin uusimmasta Make Nu Metal Great Again -EP:stä (toki siis myös vanhasta tuotannosta) ja onneksi siltä kuultiin pari biisiä, vaikka suosikkini Numero jäikin uupumaan. Apulannan keikalta singahdin suoraan Anna Puuta katsomaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin uudistuneen, galaktisen Anna Puun esiintyvän ja tykkäsin kyllä. Keikan jälkeen ehdin taas hieman katsastaa festarin ruokatarjontaa. Illan toiseksi viimeinen keikka itselleni oli vanha suosikkini Sara. Keikalla kuultiin suurimmaksi osaksi uusimman levyn biisejä, mutta myös pari vanhaa kappaletta. Kamerani ei oikeasti ole tarpeeksi valovoimainen pimeässä kuvaamiseen, joten olin taas kerran valmis heittämään sen kaivoon. Suurin osa koko festareiden kuvasaldosta on omasta mielestäni täyttä huttua, mutta olisin varmaan samaa mieltä, olisi minulla sitten millainen kamera hyvänsä. Nyt kuitenkin takaisin varsinaiseen festariin. Perjantaina viimeisenä oli vuorossa omalta osaltani koko festarin odotetuin esiintyjä eli nuoruusvuosieni suosikki Limp Bizkit. Keikka ylitti odotukseni ja voi kuulkaa mikä nostagiaryöppy kulki kehon lävitse! Lyriikat tulivat jostain selkärangasta ja lauloin ja hypin kuin teininä konsanaan. Edellisen ja ensimmäisen kerran näin Limp Bizkitin vuonna 2001 samaisella päälavalla. Provinssi tosin tunnettiin vielä silloin nimellä Provinssirock.



















My Provinssi Friday in a nutshell: Sanni, Vesala, Ville Valo & Agents, Apulanta, Anna Puu, Sara and Limp Bizkit. The best and most anticipated was Limp Bizkit, a teenage favorite of mine. All the lyrics just came back and it was such a nostalgic rush! The previous and the first time I saw them was on that very same stage in 2001 when Provinssi was still known as Provinssirock. Another highlight of the day was Ville Valo & Agents. My dad listened to a lot of Agents and Topi Sorsakoski when I was young, and well, pretty much my whole life. It’s actually basically the only schlager I like to listen to sometimes on my own. I’d listened to the album by Ville Valo & Agents many times and knew to expect those songs from the gig. What I didn’t expect were the old Agents-songs that weren’t on that new album. Oh I was so happy to hear them! I just wished my dad and brother could’ve been there. Ville Valo’s voice was so beautiful and clear. And the last song, a HIM-cover ”When Love and Death Embrace” was perfect.