Provinssi-perjantai alkoi päivällä kello kaksi Kauriinmetsästäjien keikalla. Revi mua -biisin ajaksi lavalle nousi myös ihastuttava Vesta. Kuten Iisan keikka edellisenä päivänä, Kauriinmetsästäjätkin aloittivat päivän lempeällä tavalla. Seuraavana listallani oli vuorossa Vesala. Keikka oli sellainen perushyvä, ei omasta mielestäni mitään kovin erikoista, mutta toki nautittava kokemus. Ilokseni kuulin ensimmäistä kertaa livenä Vesalan uusimman biisin Muitaki ihmisii, johon ihastuin heti ensikuulemalta!

Vesalan keikan jälkeen oli aikaa nauttia ruokaa ja juoma ja etsiä yksi ihana kaveripariskunta, joista toisen kanssa menimme lopulta katsomaan Kasmiria. Saavuimme paikalle sopivasti Vadelmaveneen aikana. Sitä seurasi yksi lempparini Huonoa seuraa. Kaijan aikana yleisö lauloi Kasmirin pyynnöstä mukana, ja mies oli silminnähden onnellisen ja liikuttuneen oloinen. Moneen otteeseen mies kertoi ihokarvojensa nousevan pystyyn, tätä todistaa myös tässä postauksessa oleva kuva. Sen laatu nyt ei ole kummoinen, mutta Kasmirin ilme on ihan mahtava!










Oli aika, jolloin inhosin JVG:tä, erityisesti Häissä -hittiä. Ajan kanssa herrat voittivat puolelleen, mutta en edelleenkää pidä tuosta kyseisestä kappaleesta tai kappaleesta nimeltä Mauton jasso. Tällä seikalla ei kuitenkaan ollut keikalla mitään väliä, vaan lauloin täysillä mukana myös kyseisten kahden biisin aikana. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin JVG:n kunnolla livenä. Viime vuonna tyydyimme ystävän kanssa katsomaan Provinssissa kaksikon keikkaa hyvin kaukaa, mikä harmittaa edelleen. Tänä vuonna pojat olivat vaihtaneet pienemmän Woodland Stagen päälavaan, ja meno oli sen mukaista. Pyrot pitivät huolen siitä, että kaikki varmasti tarkenivat. Tosin ilman niitäkin olisi tarjennut varsin mainiosti. Lavalle nousivat Jaren ja VilleGallen lisäksi keikan aikana myös Elias Gould, Pete Parkkonen ja Ellinoora. Näistä itselleni mieluisin yllätys oli tietenkin Pete Parkkonen, joka veti yhden omankin kappaleen. Se oli arvatenkin Kohta sataa. JVG:n keikka oli ehdottomasti yksi päivän parhaista, tiesin sen jo heti keikan jälkeen.







Siirryin päälavalta hetkeksi teltan suojiin katsomaan muutaman biisin Teksti-TV 666:n keikkaa ennen kuin palasin päälavan edustalle todistamaan ruotsalaisen The Hivesin räjähtävää energiaa. Keikalla oli harmillisen vähän väkeä esimerkiksi JVG:n keikkaan verrattuna, mutta yleisö oli onneksi hyvin mukana. Olisin suonut näille Ruotsin rokkikukoille selvästi enemmän yleisöä, sillä niin upea meno keikalla oli, ja solisti Pelle Almqvist on todellakin sellainen suuren luokan showmies, että oksat pois. Herran välispiikeille – jotka muun muassa sisälsivät ruotsin, englannin ja suomen sekoitusta – sai nauraa vedet silmissä. Viihdyttävyydessään ja yleisöön otetun kontaktin määrässä Pelle menee omissa kirjoissani samaan kategoriaan kuin esimerkiksi Foo Fightersin Dave Grohl, David Bowie, Nick Cave ja The Arkin Ola Salo. Pelle ravasi keikan aikana yleisössä niin monta kertaa, että menin jo laskuissa sekaisin. Kaikkein parasta oli hetki, kun Pelle hyppäsi yleisön sekaan, käveli melko pitkälle ja käski sitten koko yleisöä istumaan alas. Eräs herra ei tähän käskyyn heti reagoinut, joten Pelle avusti ystävällisesti koskemalla herraa olkapäälle. Ei varmaan ole yllättävää, kun sanon että keikan paras hetki musiikillisesti oli keikan loppupuolella soitettu Walk Idiot Walk. Minä en kuitenkaan kävellyt vaan hypin ja tanssin sydämeni kyllyydestä. Ääni oli keikan jälkeen kaikesta huutamisesta (Pelle osaa kyllä huudattaa yleisöään oikein olan takaa) ja laulamisesta käheä.

The Hivesin uuvuttavan keikan jälkeen oli luvassa rauhallisempaa meininkiä, nimittäin äärettömän lahjakas Mikko Joensuu bändeineen pienellä Radio Helsinki stagella. Keikan alku viivästyi hieman teknisten ongelmien takia, mutta se ei onneksi vaikuttanut keikan pituuteen. Olin keikan aikana useasti jonkinlaisessa transsitilassa, niin upeaa soitto oli, vaihdellen hartaista ja rauhallisista biiseistä meluisiin äänivalleihin. Joensuun keikan jälkeen katsoin ohimennen pari biisiä Ellie Gouldingia enkä yksinkertaisesti enää jaksanut jäädä katsomaan Disco Ensemblea ja Jaakko Eino Kalevia, vaikka alun perin näin olin kaavaillut. Mikko Joensuun keikka singahti perjantain parhaimmistoon The Hivesin ja JVG:n ohella.






My Provinssi-Friday started at two o’clock with Kauriinmetsästäjät. During Revi mua the lovely Vesta also took the stage. Kauriinmetsästäjät started the day off in a calm way like Iisa did the day before. Next on my list was Vesala. It was a basic good gig, nothing really special. I loved hearing Muitaki ihmisii live for the very first time. After that it was time to eat and drink and meet some friends and then go see Kasmir. We arrived opportunely to hear the end of Vadelmavene and after that one of favorites: Huonoa seuraa. During Kaija Kasmir asked the audience to sing along and we really did. He looked so happy and touched and told he was getting goosebumps. There’a a photo to prove that! The quality of the photo is not good but Kasmir’s facial expression is so awesome!

There was a time when I absolutely hated JVG, especially their song called Häissä. I still don’t like that particular song or the song Mauton jasso. Well that didn’t matter at all because during the gig I sung in those songs just the same as in every other one. This was my first JVG gig, because last year in Provinssi I just watched from afar and sat for the most part because I was so tired. Afterwards I regretted not dancing and going closer to the stage. This year I corrected my mistake. The atmospehere was awesome and I sung and danced so much. The pyrotechnicsmade it so that no one was cold. There were lots of visitors on the stage as well: Elias Gould, Pete Parkkonen and Ellinoora. I prefered Pete Parkkonen, that’s no secret. He also performed on of his own songs, Kohta sataa. JVG’s gig was definetely one of best of the day!

I saw Teksti-TV 666 for a little while and then returned in front of the main stage to witness the amazing energy of The Hives. There was so much less audience compared to f.e JVG but at least the audience was really engaged. The Hives front man Pelle Almqvist is really an excellent entertainer, right up there with the likes of Dave Grohl, David Bowie, Nick Cave and Ola Salo. Pelle’s were so hilarious, especially the ones where he mixed English, Finnish and Swedish together. Pelle came into the midst of the audience so many times during the gig that I lost count. The best time was when he hopped over the fence and walked quite far into the audience and then told everyone to sit down. Well, there were few that didn’t obey right away so Pelle kindly tapped one gentleman on the shoulder indicating him to sit down. Walk Idiot Walk was the best moment musically. I voice was so hoarse after the gig from all the shouting, singing and screaming. Pelle really knows how to make his audience shout.

After the Hives I saw the amazingly talented Mikko Joensuu with his band on a small stage. I think I was in some sort of trance most of the gig, it was so awesome. When the gig was over I just walked past the main stage where Ellie Goulding was playing. I stayed for a couple of songs and then headed home. The three best gigs of the day were unquestionably Mikko Joensuu, The Hives and JVG.