Viime vuonna Provinssi jäi Berliinissä vietetyn kesän vuoksi väliin, mutta tänä vuonna olin paikalla kaikkina kolmena päivänä. Provinssitaipaleeni alkoi äärettömän huonosti tänä(kin) vuonna. Vettä ropisi kuin saavista kaatamalla, kun kävelin kohti aluetta ja check-in -pistettä. Check-in -pisteen oven edessä oli niin kutsutusti vartiossa joku järkkärinainen, joka sanoi minulle, että akkreditointi on jo mennyt kiinni. Ihmettelystä ja kysymyksistä huolimatta en päässyt sisään vaan nainen ohjasi minut länsiportille, jossa asiasta ei tiedetty mitään. Tähän väliin mahtui paljon edestakaisin kävelyä ja säätämistä ja vihdoin, kolmannella kerralla, kun naista ei enää näkynyt oven ulkopuolella, pääsin lopulta sisään ja sain rannekkeen ja photo-passin täysin ongelmitta. Lopulta alueelle päästyäni lievästi sanoen vitutti, mutta onneksi en missannut norjalaisen Auroran keikasta kuin noin 10 minuuttia alusta. Aurora soitti Soundi-teltassa, joten sateesta ei ollut siellä haittaa. Aurora oli esiintyjänä erittäin ilmeikäs ja elehtiväinen jännittyneine kehonliikkeineen. Keikka oli energinen ja hyvä ja hälvensi tehokkaasti alueelle pääsyn vaikeudesta ja sateesta aiheutuneen vitutuksen.

Seuraava artisti omalla listallani oli Anna Puu, joka soitti niinikään Soundi-teltassa. Hyväntuulinen keikka oli omiaan piristämään mielialaa entisestään.

Anna Puu feat. Koop Arposen pää :D

Illan viimeisenä oli omalta osaltani Sanni, jonka keikka oli ehdottomasti torstain parasta antia! Loputtomasti energiaa omaava nainen liikkui lavalla koko keikan ajan hengästyttävällä tahdilla ja yleisö lauloi biiseissä raivokkaasti mukana, allekirjoittanut mukaanlukien. Olen nähnyt Sannin kerran livenä pari vuotta sitten, mutta vielä silloin en juurikaan ollut kuunnellut naisen musiikkia. Vasta reilusti kyseisen keikan jälkeen ihastuin naisen tuotantoon, joten Provinssin keikka oli tavallaan ensimmäinen Sanni-keikkani ja todellakin aivan mahtava sellainen.

I had immense trouble in getting inside the festival area and was thoroughly pissed off because of it and the rain that was pouring down but luckily I didn’t miss more than 10 minutes of Aurora’s gig. She managed to cheer me up and disperse my bad mood. After that I saw Anna Puu, who was great as always. My third and last gig pf the evening was Sanni, the best of the three!