Torstaina sade oli väistynyt ja tilalla puhisi kylmähkö tuuli. Yleisfiilis oli silti selkeästi kesäisempi kuin edellisenä päivänä, eikä vähiten siksi, että päiväni Provinssissa alkoi Milky Chancella. Ehkä Island Stage on nimensä mukaisesti kesäbiisien lava? Tiedä häntä, mutta Stolen Dance -hitin lisäksi kaikki muutkin kipaleet saivat yleisön jalat notkumaan. Myöhemmin illalla myös Foxes tanssitti teltassa oikein urakalla (ja mimmin rintaliivit paitana -lookki taisi kerätä muutaman ylimääräisen mieskatsojankin).

The Script, Elastinen ja Kaija Koo olivat festarikansan suosikkeja, mitä päälavan eteen kerääntyneiden kuuntelijoiden määrästä voi lukea, mutta itse ohitin ne pikaisesti. Kokemukseni Teksti-TV 666’sta ja Citymanista jäivät nekin valitettavasti vain viimeisten biisien mittaiseksi päällekkäisyyksien vuoksi. Todella harmi, sillä molemmat ovat äärimmäisen kiinnostavia kokoonpanoja.

Torstain pääesiintyjä oli screeneistä kootun rakennelman keskeltä tykittävä brittiläinen DJ Calvin Harris. Keikka oli järjettömän kovaa settiä alusta alkaen, kun heti avausbiisi Sweet Nothing sai valtaisan yleisömeren hyppimään yhtenä massana ja koneet puskivat savupatsaita ilmaan. Pakko myöntää, että kun Harris tuli lavalle, kiljaisin – siitä huolimatta, että a) olin ikään kuin töissä, kuvausaitiossa, ja olisin voinut antaa hieman ammattimaisen kuvan itsestäni, ja b) en edes pidä koko tyypistä tai hänen musiikistaan (olkoonkin, että Sweet Nothingissa fiittaa Florence Welch). Välitön reaktio tähän oli ”hups”.

Koska siirryin muutaman kappaleen jälkeen sivummas välttääkseni alueen poismenoruuhkan, en tiedä, mitä kaikkea Calvin Harrisin keikka olisi vielä tuonut tullessaan. Jos olisin ottanut pari lasia viiniä ja kulkenut festareilla ilman kahta laukkua, olisin todennäköisesti liittynyt tanssijoiden joukkoon ja ottanut tunnelmasta kaiken irti kuin Koneistossa aikoinaan. Tällä kertaa kuitenkin näin.

Koko Provinssini jäi kahteen päivään toisen festarin kolkutellessa jo ovella. Harmittaa valtavasti, sillä väliin jäi upeita esityksiä ja esiintyjiä (kotimaisista ensisijaisesti Apocalyptica ja Antti Tuisku olisivat kutkuttaneet). Toisaalta Bättre Folk oli kokemuksena niin uniikki, ettei Provinssi olisi sitä festarina voinut korvata. Niin tai näin, myöhemmin vielä koko näiden kahden päivän suosikkini: Passenger, Stu Larsen ja Kent!

Kaikista artisteista lisää kuvia Flickrissä.

Thursday at Provinssi festival was, well, not full of sunshine, but at least not rainy. Maybe it was Milky Chance who bought a summery feeling to the area? At least it very much seemed so. Foxes, too, held a performance worth mentioning with all the dancing and singing in the tent (and a ”shirt” that consisted only of a bra). Unfortunately I only saw the last songs from Teksti-TV 666 and Cityman – both are something one should bookmark for the future. The Script, Elastinen or Kaija Koo aren’t my cup of tea, but obviously they have a large audience in Finland and the festival folk was dazed.

But one artist made the crowd go more wild than all the others: Calvin Harris. The Scottish producer/singer/DJ had no less than a huge system built around screens and the guy in the middle. Right when the first note of Sweet Nothing burst out  and statues of smoke thickened the air the crowd went wild. As a unitary sea they jumped up and down. Oh I wish I was one of them! With a couple of glasses of red wine warming my belly.

But this time my whole Provinssi experience stopped after two days – another festival was on my agenda. One post coming up later still about my favourite gigs at Provinssi – Passenger, Stu Larsen and Kent!

From all these artists more pics at Flickr.