Radiohead TOP 5

Tänä iltana näemme Junen kanssa VIHDOINKIN Radioheadin livenä! Kokosin tähän ne viisi minulle rakkainta kappaletta, jotka toivon kuulevani illan keikalla.





Tonight June and I will FINALLY see Radiohead live! Here are the five my most beloved Radiohead-songs I hope to hear at tonight’s gig.

Ei kommentteja

Unelmakeikkoja

Alice listasi vuoden alussa unelmakeikkojaan. Siis niitä bändejä/artisteja, jotka pitää jossain vaiheessa vielä ennen kuolemaa nähdä livenä. Omasta listauksestani olen jättänyt pois ne, jotka ovat jo haudan levossa, mutta sellaiset tähän lasketaan, joilla on edes teoreettinen mahdollisuus kenties joskus palata keikkailemaan.

 

Radiohead
Ilmiselvä valinta, I’m sorry. Radiopään saa kuitenkin ruksia yli bucket listista – tittidii – tällä viikolla!

Death Cab For Cutie
Radioheadin jälkeen sitten se ilmiselvä kakkonen. DCFC’n pari viime levyä ovat jääneet aikas vähälle kuuntelulle, mutta esimerkiksi Transatlanticism ja Plans ovat olleet aikoinaan tehosoitossa. Rakas, rakas bändi.

A Perfect Circle
Niiiin kova. Toisaalta, mitä muutakaan voi olettaa, kun mukana on tyyppejä sellaisista pumpuista kuin Tool ja The Smashing Pumpkins.

Small Time Giants
Huippuja Grönlannista. Vieläkin harmittaa, että vuonna 2012 missasin tämän keikan Kööpenhaminassa, vaikka olin kaupungissa samaan aikaan ja olin aikonut mennä. Toivottavasti vielä joskus!

Dead Man’s Bones
Tämä ei kaivanne sen enempää perusteluja. Jos Ryan Gosling on lavalla, minä olen yleisössä. (Ja siis musiikki on loistavaa toki myös, toim.huom.)

Pedestrian’s Motor
Saran ja Lapkon tekijät yhdistivät voimansa ja julkaisivat kolme mieletöntä EP’tä, mutta eivät yleisön harmiksi koskaan keikkailleet. Revanssi?

Explosions In The Sky
Tämä postrock-upeus piti nähdä Ruisrockissa 2012, mutta bändi joutui tuolloin peruuttamaan useita keikkoja ympäri Eurooppaa. Harmi oli suuri!

Suede
Kyllä joo olen Suedenkin Suomen keikan missannut, koska *joku tosi tärkeä syy*. No, aina ei vaan ole mahdollista sinkua joka festareille, mutta vielä joskus nämäkin rakkaat brittipopparit aion nähdä.

Goldfrapp
Alisonin ja Willin muodostaman duon levyt soivat repeatilla kymmenisen vuotta sitten. Levylautasella on ollut viime aikoina hiljaisempaa, mutta odotan innolla näkeväni nämä ensi kertaa livenä elokuussa Suvilahdessa.

R.E.M.
En ole koskaan ollut kova REM-fani, mutta biisit ovat klassikoita ja osaan kovin monet niistä ulkoa. Jos bändi nyt tulisi Suomeen, lähtisin ehdottomasti keikalle.

+ Bonus
Savage Garden

En kyllä tiedä millainen SG olisi keikalla, mutta tämä oli niin kova juttu vuonna 1997, että toivon mahdollisuutta kokea joskus livenä lavallakin!

 

Alice listed her dream gigs earlier this year. You know, the bands and artists you just MUST see live before you die. Here’s my top ten! Luckily enough I’m able to cross out Radiohead this week and Goldfrapp later on in the summer. :)

Ei kommentteja

Ryan Gosling – Wake

Onko siellä ruudun toisellakin puolella sitä ongelmaa, että maanantaisin silmät ovat liimautuneet kiinni pahemmin kuin ikinä? Ei hätää, Rygo herättää.

Do you have trouble waking up on Mondays? Not a problem anymore, Rygo’ll wake you up.

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Flow 2016: perjantai

Kulunut vuosi on ollut päivä- ja iltatöidenkin puolesta niin raskas, että pari tuhatta Flow-kuvaa ovat tuntuneet ylitsepääsemättömältä vuorelta. Hitaasta tahdista on kuitenkin etunsakin – nyt, kun vuoden 2017 festarikausi on aivan nurkan takana, voi valmistautua tulevaan kauteen ja hetken fiilistellä edellistä elokuuta. Kuumia keikkoja, sadekuuroja, autuaita hetkiä. Flow Festival 2016 -muistelo starttaa än yy tee nyt!

Flow2016-1

Perjantai. Väkisinkin halusin laittaa shortsit jalkaan, sillä oli kenties kesän viimeisiä hetkiä hellevaatetukselle, vaikka säätiedote ei kovin polttavaa ilmaa povannutkaan. Onnistuin saapumaan Suvilahteen jotain käsittämätöntä kiertotietä, mutta kun pääportti oli lopulta jätetty taa, vei tie Jaakko Eino Kalevin kautta Laura Mvulan luo päälavalle, kokemaan viikonlopun ensimmäiset hyväntuuliset sävelet. Zalando Factoryssa messevän keikan veti Elias Gould, jonka meininki pursusi lahjakkuutta ja energiaa. Tykkäsin! Muuten pienten lavojen mielenkiintoisuudet jäivät etenkin ensimmäisenä päivänä pitkälti pois agendasta – siitä muutamat suuret must-seet pitivät huolen. Iggy Popia fiilistelin kaukaa. Päässäni olin etukäteen ajatellut, että tunnen herran tuotannosta pari hassua kipaletta, mutta totuus olikin toinen, ja valkeni biisi biisiltä. Myös kaukana portailla oli hyvä rokata täynnä virtaa olevan papparaisen ja Lust For Lifen tahtiin.

Flow2016-2

Flow2016-4

Flow2016-9

Flow2016-11

Flow2016-19

Flow2016-16

Flow2016-18

Flow2016-22

Flow2016-32

Flow2016-39

Flow2016-27

Flow2016-30

Flow2016-31

Flow2016-34

Flow2016-37

Flow2016-36

Flow2016-41

Flow2016-13

Flow2016-44

Flow2016-54

Flow2016-50

Flow2016-52

Flow2016-55

Flow2016-43

Uudessa punaisessa teltassa soittanut Mikko Joensuu oli yksi illan odotetuimpia, eikä myöskään tuottanut pettymystä. En osaa edes pukea sanoiksi sitä tunnetta, mikä keikalla vallitsi. Eteeristä, keskittynyttä, ei kuitenkaan liian surumielistä. Näin lahjakkaita tyyppejä ei tule vastaan joka nurkan takaa! Toinen illan odotetuimmista oli Massive Attack & Young Fathers – tai ainakin ensimmäinen, sillä yhteisvetojen lisäksi jälkimmäisen parin biisin pituinen oma setti keskellä keikkaa jätti vähän kylmäksi. Massive Attackia kuuntelin paljon vuosituhannen vaihteessa Mezzaninen jälkimainingeissa. Keikka alkoi melkoisella tykityksellä ja valoshow’lla, ja taustascreenillä pyöri koko setin ajan tekstejä ja kuvia ajankohtaisista maailmanpolitiikan epäkohdista. Mainitun 1990-luvun lopun vuoksi sellaiset kipaleet kuin Angel ja Inertia Creeps saivat suurimmat tunnemyrskyt aikaan.

Illan päätti Jamie xx, jota odotin sitäkin kovasti. Missään ei kuitenkaan oltu kerrottu, että kyseessä oli DJ-keikka, ja vaikka sekin oli nannaa sekä itselleni että epäilemättä myös tanssivalle yleisömerelle, olin odottanut vähän toisenlaista lähestymistapaa. Oh well, Loud Places soi heti alkuunsa, joten loppukeikka jäi väsymyksessä sitten kesken.

Flow2016-56

Flow2016-58

Flow2016-59

Flow2016-61

Flow2016-63

Flow2016-69

Flow2016-84

Flow2016-78

Flow2016-66

Flow2016-70

Flow2016-83

Flow2016-76

Flow2016-73

Flow2016-88

Flow2016-89

Flow2016-94

Flow2016-91

Flow2016-95

Flow2016-97

Flow2016-101

Flow2016-104

Flow2016-100

Flow2016-107

Flow2016-103

Flow2016-111

The past year has been a bit hard with both day and night jobs draining more energy than they should. Thus the over 2000 Flow Festival 2016 pictures have felt like an uncrossable mountain. But maybe being slow is for the better this time – the festival season will start in a couple of weeks so what a better time to get in the mood?

My Friday at Flow Festival consisted of lots of great acts I was anticipating. Firstly, after getting a glimpse of Jaakko Eino Kalevi, Laura Mvula on the main stage delivered the first tunes of the last festival of my summer 2016. Elias Gould was on roll at the Zalando Factory, with energy and talent enough to brighten up the space on his own. Otherwise I didn’t really see any small bands at least on Friday – there were so many big must-sees. For example one grand old master called Iggy Pop (watched him from far back).

Mikko Joensuu was one of the ones I wanted desperately see and he didn’t let me down. The ethereal, focused, melancholic but not at all sad gig gave me goosebumps. Such talent! This really stuck to my mind and heart. Also Massive Attack & Young Fathers was high on my to see list, or mainly the first mentioned, as I listened to the band a lot somewhere after Mezzanine. The gig had variations from kick-ass lighting and beats to more sensitive tracks like Angel. Last but not least I headed towards the Red Tent to see Jamie xx. Unfortunately his gig was more of a DJ set than an actual gig of his own producing, so after hearing Loud Places I just decided to head home, being all tired. After all, this was only the first day…

Ei kommentteja

TBT: Glasvegas, 2011

Aiemmin tällä viikolla, juuri kömmittyäni illalla peiton alle ja suljettua silmäni, keksin ihan yhtäccii, että nyt pitää kuunnella Glasvegasin It’s My Own Cheating Heart That Makes Me Cry. Idea pälkähti päähän odottamatta, enhän ollut kuunnellut skottibändiä vähään aikaan, vaikka mainittu kappale kuuluukin maailman parhaimpien joukkoon (ja vaikka se aksentti vetääkin allekirjoittaneelta jalat alta).

Glasvegasin näin vuonna 2011 livenä Circuksessa, kun arvoisa KanssaRosvo Lauri voitti keikalle liput. Rahatilanne oli tuolloin vähän sellainen, että tapahtuma olisi ilman tätä interventiota jäänyt minulta väliin. Muistini mukaan leijuin pilvissä aika monta viikkoa setin jälkeen. Eli todella onnekasta!

Out of something very sudden, just when I had gotten myself under blankets and drifting to dreamland the other night, came an urge to listen to Glasvegas’ It’s My Own Cheating Heart That Makes Me Cry. Don’t know where it came from, I haven’t listened to the band for some time (although that song is one of the best ones ever – and I’m not going to even start about the accent sweeping my legs off).

I’ve seen the Scottish band live once in Helsinki, 2011. The story goes that fellow Rosvo Lauri won tickets to the gig and otherwise I would’ve just had to pass it because of financial reasons. Afterwards I was in heaven for weeks. So, lucky Lauri and definitely lucky me!

Ei kommentteja

M – Lampi

M julkaisi tänään kolmannen sinkkunsa, joka kantaa nimeä Lampi. Se on aivan mahtava, kuten kaksi edeltäjäänsäkin. Uusimman sinkun tarina juontaa takaisin solisti Minjan lapsuuteen:

”Ollessani pieni, eräs tyttö yritti hukuttautua lampeen discopaikan edessä Kuhmossa”

Artistinimen M takaa löytyy kappaleet sanoittava ja säveltävä Minja Koski  sekä ne tuottava ja ohjelmoiva Miikka Ahlman. Muina muusikkoina toimivat Jussi-Pekka Parviainen ja Simo Saukkola. M:n ensimmäinen pitkäsoitto näkee päivävalon vielä tämän vuoden syyskuussa Solina Recordsin hoivissa. Kaikki M:n kappaleet ovat olleet niin hiukeita, että odotukset debyyttialbumia kohtaan ovat pilvissä. Sami Sänpäkkilä on vastannut alla olevan Lammen mustavalkoisen musiikkivideon kuvauksesta ja ohjauksesta. Keikalla Minjan ja pojat voi nähdä tänä kesänä seuraavasti:

21.6.2017 Nosturi, Helsinki
8.7.2017 Rock House Kulma, Kajaani
14.-15.7.2017 Uusi Tampere, Kuivaamo, Tampere
18.7.2017 Siltanen, Helsinki
4.-5.8.2017 Kaupungin äänet -festivaali, Lahti

Today M released their third single called Lampi. It’s just as awesome as the two previous ones. M consist of Minja Koski (songwriter & composer), Miikka Alhman (producer) and musicians Jussi-Pekka Parviainen and Simo Saukkola. This latest single tells the tale of a girl who tried to drown herself in a lake when Minja was little. The balck-and-white music video is shot and directed by Sami Sänpäkkilä.

M’s debut album will be released this September by Solina Records and I just can’t wait for it! I wish I’ll get to see M live this summer, above is a list of gigs. 

Ei kommentteja