Kohti Varjofestivaalia

Oulussa on uusi festivaali, Varjofestivaali. Kyseessä on Tukikohdassa nyt ensimmäistä kertaa järjestettävä urbaani festari, joka tuo tuttujen ja nousevien artistien kombon Suvilahden pölyisiltä asfalttikentiltä pituuspiiriä ylöspäin pohjoiseen. Luvassa on myös katutaidetta, -tanssia, ruokaa tottakai sekä reiviteltta. Isommasta päästä nimiä esiintymässä ovat mm. Yona, Stig ja Samuli Putro, mutta suosittelen tsekkaamaan viikonloppuna esim. alla mainitut. See you there!

 

Kauriinmetsästäjät (LA klo 16)

Vesta (LA klo 18)

Elias Gould (PE klo 16)

Risto (LA klo 17)

Sini Sabotage (PE klo 19.30)

 

There’s a new festival in town. Varjofestivaali (”shadow festival”) is located in Tukikohta , Oulu and like said, being organized for the first time. The festival brings both old acquaintances and rising stars out from Suvilahti and straight up North. Besides music there’s gonna be food, dance, art and a rave tent. Alongside with names like Yona, Stig and Samuli Putro, here are a few of my tips for the weekend!

Ei kommentteja

Tammerfest 2017: lauantai

Tammerfest_2017-122

Tammerfestien viimeisenä päivänä lauantaina oli vihdoin se päivä, kun Richard Ashcroft esiintyi. Sitä ennen ehdin kuitenkin vielä katsastaa parin suomalaisen livekunnon. JVG:n näin tämän kesän festareilla jo toistamiseen, ja täytyy sanoa, että Provinssin keikka vei tästä Tammerfestin vedosta voiton. Oikein hyvä oli silti Tammerfestinkin keikka! Vierailijoina lavalla nähtiin Elias Gouldin lisäksi  Reino Nordin. Bongasin muuten Reinon ennen keikkaa backstagen aidan takaa huutelemassa ”Täällä mä oon..” Muutama fanikin huomasi sen, ja kävi nappaamassa selfien Reinon kanssa. Reino huuteli naureskellen minulle salakuvaamisesta ja kyseli päätyvätkö kuvat Seiskaan. Vastasin, että ehkä jopa kasiin, sillä huono läppä vaatii yhtä huonon vastauksen. Otsikoksi voitaisiin laittaa: ”Reino Nordin kerjäsi epätoivoisesti huomiota Tammerfesteillä” :D Mutta nyt takaisin varsinaiseen keikkaan. Pientä yleisöä tapitti kuulosuojaimineen aivan lavan edustalla runsaasti, järkkäreiden hellässä huomassa tietenkin. Jare huomioi pieniä faneja keikan aikana useasti ja VilleGallekin kävi moikkaamassa heitä.
Tammerfest_2017-120
Tammerfest_2017-124
Tammerfest_2017-115
Tammerfest_2017-118
Tammerfest_2017-119
Tammerfest_2017-117
Tammerfest_2017-125
Tammerfest_2017-126
Tammerfest_2017-129
Tammerfest_2017-128
Tammerfest_2017-127
Tammerfest_2017-131
Mikael Gabrielin keikalla taisi olla koko Tammerfestien fanaattisin yleisö – ainakin omiin silmiini. En ollut nähnyt Miklua vielä koskaan keikalla ennen Tammerfestin esiintymistä. Oikein hyvältä näytti ja kuulosti! Lavalla vieraili myös PastoriPike. Keikan aikana yleisöstä nostettiin lavalle yksi fani. Neidon päällä olevalla Aito G -paidalla oli kuulemma vaikutusta päätökseen. Seurasi hymyilyttävää meininkiä ja Miklu huomioi fania erittäin mukavasti. Parasta antia keikassa oli omasta mielestä viimeisenä soitettu Pauhaava sydän. Se oli Vain Elämää -sarjassa se biisi, joka Miklun coveroimana totaalisesti kolahti, ja johdatti kuuntelemaan herran omaakin tuotantoa. Miklun keikan jälkeen häippäsin hetkeksi alueelta ystävien seuraan puistoon hengailemaan.
Tammerfest_2017-134
Tammerfest_2017-130
Tammerfest_2017-137
Tammerfest_2017-135
Tammerfest_2017-143
Tammerfest_2017-136
Tammerfest_2017-138
Tammerfest_2017-67
Tammerfest_2017-62
Tammerfest_2017-60
Tammerfest_2017-63
Tammerfest_2017-95
Tammerfest_2017-64
Tammerfest_2017-65
Tammerfest_2017-66
Tammerfest_2017-113
Tammerfest_2017-114
Tammerfest_2017-150
Eppu Normaali soitti ennen Richard Ashcroftia, ja Eppu Normaalin lopetettua alueelta lähti pois satoja ellei jopa tuhansia ihmisiä. Ennen Ashcroftin keikkaa pinevässä illassa ei lavan edustalla ollut enää kovinkaan paljon ihmisiä. Loppuunmyyntyyn päivään nähden paikka oli jo puolityhjä. Ajattelin tässä vaiheessa, että sietäisivät nuo festarikävijät hävetä, kun lähtivät paikalta juuri ennen brittilegendan esiintymistä! Richard Ashcroft oli nimittäin juuri se syy, miksi lähdin Tammerfesteille. No, aivan oma oli häviönsä, sillä keikka oli aivan loistava! Se vähäisempi yleisö oli sydänjuuriaan myötä messissä, ja hurmos välittyi varmasti myös lavalle asti. Saatiinpa herra Ashcroftilta myös pari harvinaista hymyä! Keikka loppui aivan liian lyhyeen, olisin voinut helposti kuunnella vaikka kolme tuntia putkeen. Keikalla kuultiin Ashcroftin soolotuotannon lisäksi paljon The Verven tuotantoa (lihavoituna alla olevassa settilistassa). Olin koko keikan niin onnellisessa tilassa, että hymyni ulottui varmasti korvasta korvaan. Kolmanneksi viimeisenä soitettu The Drugs Don’t Work aiheutti onnentäyteisen kyyneltulvan. Enkä ollut ainut onnesta kyynelehtivä keikan aikana. Richard Ashcroft oli ihan täydellinen päätös mahtavalle Tammerfestille, kiitos!
Tammerfest_2017-146
Tammerfest_2017-151
Tammerfest_2017-148
Tammerfest_2017-147
Tammerfest_2017-144
Out of My Body
Sonnet 
This Is How It Feels
Space and Time
Break the Night With Colour
Music Is Power
Velvet Morning
Lucky Man
The Drug’s Don’t Work
Hold On
Bittersweet Symphony
Tammerfest_2017-145
Tammerfest_2017-153
Tammerfest_2017-154
Tammerfest_2017-155
Tammerfest_2017-156
Tammerfest_2017-160
Tammerfest_2017-158
Tammerfest_2017-165
Saturday was the last day of Tammerfest and finally the day of Richard Ashcroft’s performance. Before him and his band I watched a couple of Finnish acts. I saw JVG for the second time this summer and I have to say that their Provinssi-gig was better. This gig was also great, don’t get me wrong. There were a lot of young fans at the gig, sitting beside the stage and Jare & VilleGalle payed attention to them a few times during the gig. Elias Gould and Reino Nordin payed a visit to the stage during the gig. I actually spotted Reino Nordin before the gig peeking behind the fence of at the back stage area. A few fans noticed him too and rushed to take selfies with him. 

I had really been looking forward to seeing Mikael Gabriel live for the first time, and he did not let me down. The audience seemed to be the most fanatic at his gig which was very good. I especially liked the fact that he picked a fan from the audience to come onto the stage for a song. Her Aito G -shirt (PastoriPike) made the difference because PastoriPike actually payed a visit during Gabriel’s gig.  The best moment musically for me was the last song Pauhaava sydän. It’s a cover Gabriel did on a Finnish tv show, and that’s actually the song that warmed me up to his music in the first place.

Eppu Normaali played after Mikael Gabriel and before Richard Ashcroft, who was the reason I went to Tammerfest in the first place. After Eppu Normaali’s gig hundreds if not thousands of people left the festival area. Shame on them, I thought. The area was half empty when Ashcroft played but it didn’t matter because the audience was really into the gig, and I think it was really apparent to Richard & the band as well. We even got a few rare smiles out of Richard! I love love loved the gig and was all smiles the entire time! They played a mixture of his solo songs and old gems by The Verve (highlighted in the above setlist). The Drugs Don’t Work was the song that brought about a real flood of happy tears. And I was not the only one. Richard Ashcroft was the perfect ending to a great festival, thank you!

1 kommentti

RIP BWR

Pari päivää sitten Big Wave Riders julkaisi Instagramissa kuvan hashtagilla #lastbigwave. Häsästä ei voi tulla kovin montaa erilaista ajatusta päähän, ja olin jo aikeissa kysyä Solitin Nick Trianilta, että mitä tämä kaikki tarkoittaa, kunnes bändi julkaisi uudelleen – yhdeksäskymmenesyhdeksäs ja siten bändin viimeinen keikka on soitettu. On aika lähteä ratsastamaan toisenlaisilla aalloilla.

Suruhan siinä puseroon tuli! Harmikseni en ole muutamaan vuoteen osunut samaan aikaan samaan kaupunkiin niin, että olisin nähnyt bändin livenä, mutta Helsinki-vuosinani nähtyjä keikkoja muistelen erityisellä lämmöllä. Niihin liittyi aina paitsi jalan naputtamaan laittavat biisit, hyvä indierokkimeininki. Toivon kaikkea hyvää bändiläisille – ja jään innolla odottamaan, minkälaisia musiikillisia tuotoksia tulevaisuudessa mahdollisesti kuullaan.

(Kuvat vanhoja keikkafotoja, lisää Flickrissä.)

BWR01.13

BWR03.04

BWR03.27

BWR01.03

BWR02.28

BWR01.12

A couple of days ago Big Wave Riders posted a picture on Instagram with the hashtag #lastbigwave. Now there aren’t many different things that come to mind from that kind of hashtag and just as I was about to ask Soliti’s Nick Triani about what the heck this all means, BWR posted another pic – the 99th and thus the band’s last gig was over. It was time to go ride different waves from now on.

Can’t say I wasn’t sad about the news! Even though to my disappointment I haven’t been able to attend their gigs in the recent years living here up North, I think warmly of the live stuff I did see back in my Helsinki days. They were always packed with both fine tunes and good old indie rock feeling. I wish all the best to the guys on the band – and I will definitely stay curious about what kind of musical outputs we’ll be hearing from them in the future.

(Photos taken from those Helsinki gigs years ago, more at Flickr.)

Avainsanat: , ,
Ei kommentteja

Tammerfest 2017: perjantai

Tammerfest_2017-63

Tammerfestin Ratinanniemen perjantain ensimmäinen esiintyjä oli Pariisin Kevät. En pitänyt aikoinaan Pariisin Kevään musiikista juurikaan, koska en sietänyt Arto Tuunelan ääntä. Bändin uusimmalta levyltä kuitenkin yllättäen kolahti muutama biisi todella kovaa, joten päätin mennä katsomaan keikan. Onneksi lempparini Tiputa sun aseet ja Pilvissä soitettiin! Tykkäsin bändin livemeiningistä, ja voi miten upea musta takki Tuunelalla oli! Kuin merman-versio Sannin Provinssi-keikan takista. Alun perin olin ajatellut katsovani  Pariisin Kevään jälkeen Roope Salminen & Koirien keikan, mutta jätin sen tällä kertaa väliin, ja karkasin pariksi tunniksi Koskikeskukseen.
Tammerfest_2017-77
Tammerfest_2017-72
Tammerfest_2017-66
Tammerfest_2017-64
Tammerfest_2017-76
Tammerfest_2017-62
Tammerfest_2017-68
Tammerfest_2017-75
Tammerfest_2017-60
Tammerfest_2017-58
Tammerfest_2017-85
Palasin Ratinaan vähän ennen kuutta, koska lavalle nousi Vesala. Näin naisen nyt kolmannen kerran livenä. Keikat ovat aina olleet hyviä, mutta eivät ole nousseet mitenkään mahtaviksi. Keikalla kuultiin jo tutuksi tulleiden biisien ohella myös julkaisematonta materiaalia. Tummanpuhuva Niin sä päästät mut menemään on aivan helvetin hyvä biisi, ja menee kyllä henkilökohtaisesti Vesalan tuotannosta sinne viiden parhaimman kappaleen joukkoon (Tavallinen nainen, Ei pystyny hengittää, Sinuun minä jään, Muitaki ihmisii). Erilaisen keikasta niihin muihin näkemiini teki se, että lavalla vieraili Eppu Normaalista tuttu kitaristi Juha Torvinen. Vesalan keikan jälkeen suunnistin moneksi tunniksi kaupungille ja otin siinä pienen välikuolemankin veljeni kämpillä, missä majoituin.
Tammerfest_2017-83
Tammerfest_2017-88
Tammerfest_2017-82
Tammerfest_2017-91
Tammerfest_2017-92
Tammerfest_2017-94
Tammerfest_2017-80
Tammerfest_2017-101
Illan viimeisenä esiintyjänä oli Antti Tuisku, joten Ratinanniemeen oli tietenkin pakko palata. Oli sinne palannut – tai siellä koko ajan ollut – muutama muukin ihminen. Antti ryhmineen veti kyllä taas sellaisen shown että huh huh. Päivän paras, siitä ei ole epäilystäkään!
Tammerfest_2017-102
Tammerfest_2017-108
Tammerfest_2017-103
Tammerfest_2017-100
Tammerfest_2017-107
Tammerfest_2017-106
Tammerfest_2017-105
Tammerfest_2017-111
Friday in Tammerfest’s Ratinanniemi started with Pariisin Kevät. I didn’t like the band’s music for years mainly because singer Arto Tuunela’s voice was somewhat irritating to me. But their latest album has a few songs that really won me over so I went to see them live. The gig was good and they played my favorites Tiputa sun aseet and Pilvissä. And check out that awesome black jacket Tuunela was wearing! Like a merman-version of Sanni’s jacket at her Provinssi-gig. When the gig ended I went shopping for a bit. 

I came back to Ratinanniemi to see Vesala. This was the third time I’ve seen her live. Her gigs have always been good but nothing extra special. This gig was a bit different because Eppu Normaali’s guitarist Juha Torvinen featured on stage in a couple of songs – or was it just one.. anyway. In addition to songs from her debut album and a couple of covers she played a unreleased song called Niin sä päästät mut menemään. It’s so good that it has a place in a list of my TOP 5 Vesala songs alongside Tavallinen nainen, Ei pystyny hengittää, Sinuun minä jään, Muitaki ihmisii Antti Tuisku was the last to perform on Friday. What an awesome and entertaining gig it was. The best of the day, no doubt about it!

Ei kommentteja

Tammerfest 2017: torstai

Tammerfest_2017-11

Tammerfest 2017 alkoi omalta osaltani viime torstaina Sannin keikalla. Saapuessani alueelle sää oli hyvin lämmin ja aurinkoinen, mutta pientä sadetta ropisi taivaalta keikan aikana. Sannin setti oli sama kuin Provinssissa, joten vieläkään en saanut kuulla Kakara ku Caraa livenä. Sanni oli silti minun silmissä suvereenisti koko illan kuningatar. Pienempää yleisöä huomioitiin Tammerfesteillä ihanasti, sillä erittäin monella keikalla pientä yleisöä päästettiin nauttimaan keikasta aivan lavan eteen – kuulosuojaimet korvilla tietenkin. Sannin jälkeen Ratinan lavan otti haltuunsa Jenni Vartiainen, jonka näin vasta nyt ensimmäistä kertaa livenä. Pidän kyllä Jennin musiikista, mutta olen kuunnellut lähinnä niitä suurimpia hittejä. Sää vaihtui keikan aikana taas aurinkoisesta sateiseen ja oikein rankka vesisade alkoi keikan loppuvaiheessa.
Tammerfest_2017-8
Tammerfest_2017-9
Tammerfest_2017-3
Tammerfest_2017-6
Tammerfest_2017-14
Tammerfest_2017-19
Tammerfest_2017-12
Tammerfest_2017-2
Tammerfest_2017-16
Tammerfest_2017-22
Tammerfest_2017-37
Tammerfest_2017-33
Tammerfest_2017-34
Tammerfest_2017-29
Tammerfest_2017-36
Tammerfest_2017-31
Tammerfest_2017-21
Tammerfest_2017-26
Tammerfest_2017-38
Kiiruhdin Jenni Vartiaisen keikan loputtua sadeviittani suojissa O’Hara’siin, missä soittivat Neiet, Poniajelu sekä Dolls are Creepy. Neiet on kahden naisen – Minnan ja Minnan – muodostama duo, joka soittaa elektronista musiikkia suomeksi laulettuna. Tykästyin kovasti, ja minusta Neiet kuulosti aivan kuin Vesalan ja Eleanooran Rosenholmin risteytykseltä. Souncloudista pääsee kuuntelemaan paria biisiä. Duon vähäeleinen esiintyminen upotti sisään musiikkiin. Neietin jälkeen jatkettiin elektronisella musiikilla eikä laulukielikään vaihtunut, mutta esiintyminen muuttui vaihdikkaaksi ja välispiikeiltään humoristisen viihdyttäväksi. Oli siis vuorossa yhden miehen kolmen markan elektropopiksi kuvailtu Poniajelu. Ystäväni, mies Poniajelun takana, on tuottelias myös muiden projektiensa kanssa, joista uusimmasta on ihan pakko vinkata! Käykää kuuntelemassa lempeän kesäistä Isle of Youthia täällä, suosittelen. Kuulostaa äärimmäisen erilaiselta kuin Poniajelu, mutta pidän valtavasti molemmista. Kolmantena vuorossa oli vielä Dolls are Creepy.
Tammerfest_2017-39
Tammerfest_2017-48
Tammerfest_2017-50
Tammerfest_2017-44
Tammerfest_2017-46
Tammerfest_2017-56
Tammerfest_2017-54
I started my Tammerfest 2017 last Thursday by seeing Sanni. When I arrived at the main festival area the sun was shining and it was very warm. During Sanni’s gig it started to rain a bit and then it stopped for a while. Sanni’s setlist was the same as in Provinssi so I didn’t get to hear Kakara ku Cara live. But Sanni was still the queen of Thursday in my opinion. After Sanni it was time for Jenni Vartiainen to take the stage. It was actually the first time I’ve seen Jenni live. I like her music alright but I’ve only listened to the biggest hits so to say. The rain really started to pour down again at the end of the gig.  

I quickly rushed towards O’Hara’s where NeietPoniajelu and Dolls are Creepy were playing. Neiet was the first of the three to play and sounded to me like a cross between Vesala ja Eleanoora Rosenholm. In other words: very good. Their  performance was very scarce so I really got absorbed in the music. Poniajelu’s performance on the other hand was very energetic and hilarious I should say. My friend, the man behind Poniajelu, is very prolific and I absolutely have to mention his new project called Isle of Youth. Have a listen here! After Poniajelu there was still demand for more electronic music in the form of Dolls are Creepy. 

Ei kommentteja

Kohti Qstockia

Festarikesä senkun jatkuu! Tällä viikolla juhlitaan oululaisen Qstockin 15. juhlavuotta, ja festari myytiin tänä vuonna loppuun ennakkoon nopeammin kuin ikinä. Lukuina luvassa on 32000 kävijää kahdessa päivässä ja yli 60 esiintyjää kuudella lavalla. Lavojen nimet ovat entiset, vaikka tosiasiassa esimerkiksi Kuusisaaren paviljonkia eli Koomalavaa ei ole enää olemassakaan. Kartan mukaan alue on entinen, mutta vähän jännittää, miten juuri maisemoitu Kuusisaari on otettu festarin käyttöön ja miltä se nyt näyttää – ainakin puustoa on sieltä rankattu reilulla kädellä, joten viime vuosien riippumattometsät taitavat olla haave vain. Mutta tilalle on varmasti kehitetty jotain muuta hauskaa.

Meikäläisen voi sitten bongata ainakin seuraavilta keikoilta:

 

Stu Larsen (la 17.00, Koomalava)

Aussipoppari nosti hymyn huulille Provinssissa pari vuotta sitten, ja akkarin kanssa kiertävä heppu kannattaa ehdottomasti tsekata uudelleenkin! Suosittelen vahvasti.

 

Ivory Woods (la 18.00, Oulu-lava)

Oulu-lavan haltuun ottavat vahvasti britpop-henkiset rokkarit kannattaa nähdä livenä. Näin kerran keväällä (kuvat ovat vielä kovon syövereissä, sorry), näen mieluusti uudelleenkin. Harmittavasti menee päälle Miriam Bryantin kanssa, niisk, mutta elämä on valintoja. Joten jos rokkaavat pojat ei kiinnosta, mene tsekkaamaan Miriam. Minä toivottavasti näen hänet joku toinen kerta.

 

Bry (pe 19.00, Koomalava)

Vloggaajana alottaneen irlantilaisen popparin livekunto kiinnostaa, vaikka biiseistä en olekaan vielä aivan varma. Tämän on päällekkäin Apulannan ja Pete Parkkosen kanssa – Peten voin skipata, mutta Apiksen loistavia keikkoja on aina aika ajoin ikävä. Katsotaan, minne tie lopulta vie.

 

Marilyn Manson (pe 23.15, päälava)

Koskaan en ole erityisemmin Mansonista välittänyt, mutta hänellä on hetkensä, enkä ole koskaan nähnyt livenä. Voiko siis jättää välistä? Tuskinpa.

 

JVG (la 23.30, Rytmiranta)

Viikonloppuna esiintyy useita kotimaisia, joiden energisiä livevetoja odotan – Anatude, Sanni, Egotrippi, Pariisin Kevät. JVGn nostan listalle siksi, että heidän slottinsa lauantai-illan viimeisenä esiintyjänä Rytmirannalla ei vaan voi mennä pieleen!

 

This year’s Qstock festival was sold out in advance quicker than ever before. Oulu will be full of 32000 festival goers next weekend, with over 60 bands and artists playing on six different stages. Here are a few of my tips!

Ei kommentteja