A Perfect Circle – Disillusioned

Voi kuinka rakastan tätä A Perfect Circlen pari päivää sitten julkaisemaa uutta kappaletta!  Disillusioned on sanomaltaan vahva, mutta musiikillisesti ajoittain hyvin herkkä, hauras ja kaunis kappale. Tämän myötä odotukset kesän keikkaa kohtaan ovat jo nyt äärimmäisen suuret.

Oh how I love this new song by A Perfect Circle, released a couple of days ago! Disillusioned has a very strong message but musically it’s mostly very delicate and beautiful. I’m already sooooo looking forward to seeing the band live this summer.

Ei kommentteja

2017 // 2018

A&J on viettänyt tahatonta joululomaa, syönyt itsensä ähkyyn ja luvannut aloittaa uuden, paremman elämän vuoden 2018 kunniaksi. As if.

Joskus näinä aikoina olemme koonneet menneen vuoden biisejä, levyjä, keikkoja, järjestykseen listoiksi ja fiilistelleet jälkikäteen silmät tuikkien. Tänä vuonna emme taas(kaan) saaneet listoja aikaan, mutta jotain pientä paluuta menneeseen 12 kuukauteen voisi harjoittaa.

Qstock2017-148

Millainen oli vuosi 2017? Se alkoi erään faktan pikkuhiljaisella porautumisella tajuntaan. Nimittäin sen, että Kent on sukeltanut haudan lepoon. Ei enää Dom andraa, ei Den döda vinkelniä eikä varsinkaan enää 747’aa. Olimme Alicen kanssa paikalla Kentin viimeisellä Suomen keikalla Vaasassa. Keikan lopuksi itkimme, halasimme Martinia, sopersin kyyneleiden seasta tack för allt. Syksyllä katsoin vihdoin Vi är inte längre där -dokumentin ja vollotin kuin pikkulapsi. Jostain syystä tämä kaiho ei hälvene, liekö koskaan.

Kaihoisa oli myös olo kahden Placebon taivaallisen setin jälkeen. Ja rakkauskaupunki Lontoon jälkeen. Ei ollut helppo vuoden aloitus.

Sitten vielä eräskin paljon rakastettu bändi The National julkaisi vuoden lopulla levyn, josta ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa, että se olisi viiden tähden levy. Viiden tähden raitoja löytyy, kyllä, mutta High Violetin tasolle pumppu tuskin koskaan enää pääsee.

Qstock2017-194

Vuoden aikana tapahtui kuitenkin positiivisiakin asioita: tuli SKAM, täydellinen jumiutuminen norjalaiseen tv-sarjaan ja omituinen fiksaatio norjalaiseen räppiin. Syntyi myös soittolista sarjan henkeen. Muita mainittavia, katsottuja sarjoja, joiden fiilisten pohjalta voisi tehdä playlistin jos parikin: Stranger Things, Game of Thrones, Dark.

Festarikesä oli kylmä ja vähäluminen, mutta keikkojen täytteinen. Näin ensi kertaa useita bändejä ja artisteja ja koin hetkiä, joista päällimmäisinä mieleen jäivät Provinssissa sukat jaloista rokannut The Killers, Hailuoto ja Bättre Folkin aina upea tunnelma, jonka tämänvuotiseen aurinkoon Iisa ja Reino Nordin sopivat kuin nenä päähän, Qstockin 15. juhlavuosi, jossa pääsin kuvaamaan sekä legendaarisia rokkistaroja että pienempiä kokoonpanoja (Ivory Woodsia lavalta käsin, kiitos vielä!), uuden Varjofestivaalin sade yhdistettynä glitteriin ja upeaan Vestaan, Flowssa esiintynyt mie-le-tön London Grammar, se lauantain legendaarinen ukkosmyrsky sekä The xx’n visut ja biisit.

Qstock2017-297

Mitä sitten vuonna 2018?

Bucket listista ruksitaan yli ainakin A Perfect Circlen keikka Tukholmassa. Mahdollisesti bändin näkee myös Sidewaysissa, kuten The Nationalinkin – jahka kesän muut suunnitelmat varmistuvat. Festareista kiinnostelee tuttuun tapaan ainakin Qstock ja Flow Festival, myös Provinssi ja Anatuden viimeinen livesetti hetkeen. Bättre Folkin ainutlaatuinen tunnelma niinikään kutsuu, isommista festareista Turkuun ja Joensuuhun täytyisi meikäläistä houkutella melkoisilla artisteilla, jotta jaksaisin Oulusta asti lähteä. Kaipaisin edelleen, vuodesta toiseen, sitä Death Cab For Cutieta. Josko tänä vuonna, Flow?

Kiitos 2017, ole vielä parempi 2018!

 

Qstock2017-353

If you follow the Finnish text – the links and the names in either cursive or bold – you’ll get a pretty good idea about my year of music 2017. Even though the sadness after Kent finishing their career and leaving two beautiful Placebo gigs behind before the year started, 2017 has been successful. The National released a semi-good album – a small disappointment yes, but there are some five star tracks among there. I got hooked on SKAM alongside Norwegian rap and made a playlist to go along with it. (Got hooked or re-hooked on a few other series as well, maybe we’ll see a Stranger Things or Dark playlist in A&J at some point.) Saw a bunch of lovely gigs and had lovely experiences at the five different festivals which I attended during the summer.

So what will 2018 bring? At least I’ll get to cross out A Perfect Circle from my bucket list – maybe even twice, if I’ll see them (besides Stockholm) in Helsinki too. As well as The National. From festivals I will definitely be attending Qstock and Flow Festival, maybe Provinssi and Bättre Folk and what else. From all the bands in the World, this year, like EVERY year, I’d loooove to see Death Cab For Cutie on a festival’s list of performing artists. Maybe finally in 2018, Flow?

Thank you 2017, please be even better 2018!

Ei kommentteja

Satellite Stories – Chameleon

Piristystä maanantaiaamuunne, murut! Nimittäin Satellite Storiesin tuoreen Chameleon-singlen kera. Entistä tanssittavampaan suuntaan on menty, mutta minusta on ihanaa, miten Esan laulun tunnistaa niin selkeästi minkä tahansa biitin takaa. En tiedä montaakaan biisiä, joiden jo heti ensikuulemalta olisi näin vaikeaa antaa soida vaan, istuen itse rauhallisesti. Jalat liikkuvat tahdissa väkisinkin!

Uutta levyähän on pukkaamassa sitten ensi vuoden puolella, jes.

Some new Satellite Stories to brighten up your Monday! With Chameleon the band has travelled to an even more dancier beat than previously, and I love the fact that Esa’s singing can be so easily recognized behind almost anything. I don’t know many tunes which are as difficult as this to listen to sitting still, especially right from the first time you hit play! My feet basically just move on theirselves.

A new album is set to be released in 2018.

Ei kommentteja

HB Bri!

Blogissa on ollut hiljaista, koska työ- ja joulukiireet (miksi aina on jotain kiirettä, eikä koskaan aikaa blogata?!), mutta tulin vain toivottamaan yhtä asiaa:

Happy Birthday Brian Molko!

 

Avainsanat:
Ei kommentteja

Dallas Kalevala @ 45 Special

Kuukausi takaperin nelivitosessa oli pitkästä aikaa keikka, joka a) kiinnosti ja b) jonne pääsin paikalle. Dallas Kalevala ja Kauriinmetsästäjät rokkasivat pienellä lavalla, ja kuten turhan usein, porukkaa olisi saanut olla enemmänkin paikalla. Mutta yleisön määrästä viis, bändit ottivat esiintymisestä kaiken ilon irti.

En ollut aiemmin nähnyt Dallas Kalevalaa livenä, sillä viime kesän festareilla päällekkäiset buukkaukset aiheuttivat bändin missaamisen. Bändi on yhtä kuin Ville Malja ja Jussi Matikainen, sekä livekokoonpanosta mukaan tarttunut Suomen kuumin naisbasisti, Wrecking Queensista ja useiden artistien livebändeistä tuttu Maria Rantanen. Malla on paitsi huippubasisti ja muutenkin girl crush -ainesta, niin myöskin kateuden puuskia aiheuttavan mintunvihreän basson omistaja.

Takaisin liveen. Nimittäin olisihan se pitänyt vanhana Lapko-fanina tietää, että Maljan energia ei ole vuosien saatossa kadonnut mihinkään, vaan roiskuu yhtä terhakkaana ympäri lavaa ja välillä vähän lavan ulkopuolellakin. Livemeininki yltyi välillä muutenkin yllättävän hektiseksi tai jopa raskaaksi, mutta muuten yhtymäkohtia Lapkoon (joka on määrittelemättömän mittaisella tauolla) tai Tuvaluun (Matikaisen bändi) ei kovin montaa ole. Eritoten tähän mennessä ilmestyneillä sinkuilla Dallas Kalevala on vahvasti elektronista, kuitenkaan rock- ja pop-elementtejä unohtamatta. Kiinni tässä ajassa siis, mutta omalla twistillään. Bändi, jonka livemenoa suosittelen kaikille, ja jonka esikoislevyä jään odottamaan! Muutama lisäkuva Flickrissä.

DallasKalevala-5

DallasKalevala-2

DallasKalevala-7

DallasKalevala-3

DallasKalevala-9

DallasKalevala-14

DallasKalevala-23

DallasKalevala-21

DallasKalevala-25

DallasKalevala-18

DallasKalevala-12

DallasKalevala-19

DallasKalevala-22

DallasKalevala-11

DallasKalevala-6

 

A month ago, after a long time, there was a gig at 45 Special that was both interesting and which I could actually attend. Finnish Dallas Kalevala and Kauriinmetsästäjät rocked out on the small stage of a Northern club. And though as usual there should’ve been a bigger crowd present, that didn’t stop the artists from enjoying and giving it all.

I hadn’t seen Dallas Kalevala live before due to schedule issues on last summer’s festivals. The band (singer and guitarist Ville Malja, drummer Jussi Matikainen and bassist Maria Rantanen) was superb on stage. Although as an old Lapko fan I should’ve really known that Malja’s energy hadn’t gone anywhere, but was spreading its tentacles all over the small club. The band was more rock on stage than on record, but otherwise there really aren’t many similarities compared to previous bands and projects Lapko, Tuvalu or Wrecking Queens. Especially on the few released singles, Dallas Kalevala is more about electronic elements with a hint of pop and rock. Very today, that is.

Here’s a band whose live gigs I can recommend pretty much to anyone, and whose debut album will surely be on my wait list! A few more pictures at Flickr.

Ei kommentteja

Sarah Blasko – Phantom

Ihanaa, uusi sinkku upeaääniseltä aussittarelta Sarah Blaskolta! Viime viikolla julkaistu tanssittava biisi Phamtom on ensimmäinen raita naisen ensi vuoden helmikuussa julkaistavalta uudelta levyltä Depth of Field, ja se kuulostaa aivan hemmetin hyvältä! Sinisävyinen, epätarkka ja utuinen musiikkivideo viehättää visuaalisesti ainakin minun silmääni. Musiikkivideo on McIean Stephensonin ohjaama, Owen Norlingin tuottama, Natalie Van den Dungenin editoima ja Matt Fezzin värittämä. Tässä muuten on yksi artisti, jonka haluaisin ehdottomasti nähdä livenä vielä jonain päivänä.

Oh yes, a new single from the lovely Aussie Sarah Blasko! Phantom was released last week and it’s the first track of her upcoming album Depth of Field. The album will be released next year in February. I love the song and the accompanying music video, directed by McIean Stephenson, produced by Owen Norling, edited by Natalie Van den Dungen and coloured by Matt Fezz.  The blue-tinted, blurry and hazy video is really stunning in my eyes. Sarah Blasko is one of those artists I’d really love to see perform live some day.

Ei kommentteja