Sideways 2019: Lauantai

Sueden jälkeen en odottanut Sideways-lauantaita juurikaan. Koin jopa, että päivä on itselleni tietyssä mielessä turha, odotetuista pienistä keikoista huolimatta – olinhan jo nähnyt sen suurimman. Loppujen lopuksihan kävi niin, että Sidewaysin kolmantena ja viimeisenä päivänä a) näin eniten keikkoja kaikista päivistä, b) siitä huolimatta myös missasin eniten keikkoja kaikista päivistä ja c) jostain syystä keikkojen osalta päivästäni tuli hyvin rap/hiphop-painotteinen. Kaikkea sitä sattuu!

Lauantai alkoi hektiseltä kuulostavasta agendasta huolimatta rennosti, syöden Valion uutuusjädejä auringonpaisteessa Stephen Malkmus & The Jicksin soidessa taustalla. Malkmusin omintakeinen laulanta ei ole ihan meikäläistä varten, mutta setti parani kokoajan ja loppu oli oikein mukiinmenevä. Yleinen oletus tuntui olevan, että keikka toimi jonkinlaisena herättelynä ja ensi vuonna sitten Pavement nähdään Suomessa. Lämpö helli, ja ainakin kaukaa fiilisteltynä Olavi Uusivirta kiteytti kesän kuumuuden yhteen keikkaan (tsekatkaapa vaikka tämä Riikka Vaahteran kuva!). Koska päiväni ei ollut mitenkään vahvasti ennalta määritetty, kävin tsekkaamassa Sahara-lavalla rokanneet Vuoret, joiden biiseistä osa iski kovastikin, osa ei, ja suuntasin sen jälkeen jälleen yläkertaan parahiksi Cledosiin. Toistan itseäni, mutta minut (ja tämän blogin) tuntevat tietävät, että rap ei varsinaisesti kuulu suosikkigenreihimme. Mielenkiinnolla silti odotin yhtä Spotifyn striimatuimmista kotimaisista artisteista. Yleisö viihtyi, lattialta löytyi pitti ja musa piti otteessaan minutkin. Siis aivan jees!

Cledosin jälkeen oli tarkoitus suunnata Black Boxiin kuuntelemaan ysärilapsia Rosa Waltonia ja Jenny Hollingworthia eli Let’s Eat Grandmata ja heidän monisyistä poppiaan, ja sen jälkeen ihanaa Color Doloria. Lopulta hommassa kävikin niin, että nuoret ja epäreilun lahjakaat brittiteinit veivät huomioni kokonaan, enkä koskaan päässyt Sahara-lavalle asti – paitsi sitten, kun Color Dolor oli juuri lopettanut settinsä. Huoh. Joskus näin. Let’s Eat Grandma oli siis todella viihdyttävä ja vangitseva, enkä todellakaan millään malttanut lähteä pois.

 

Sideways2019-217

Sideways2019-215

Sideways2019-214

Sideways2019-216

Sideways2019-218

Sideways2019-227

Sideways2019-223

Sideways2019-222

Sideways2019-219

Sideways2019-229

Sideways2019-232

Sideways2019-233

Sideways2019-238

Sideways2019-239

Sideways2019-231

Sideways2019-236

Sideways2019-246

Sideways2019-243

Sideways2019-245

Sideways2019-248

Sideways2019-252

Sideways2019-255

Sideways2019-267

Sideways2019-273

Sideways2019-278

Sideways2019-276

Sideways2019-280

Sideways2019-281

Sideways2019-284

Sideways2019-272

Sideways2019-266

 

Takaisin hoppailun pariin. Danny Brown kirvoitti räppikädet jos toisetkin, itse tyydyin jammailemaan kauempaa, sillä halusin olla ajoissa D.R.E.A.M.G.I.R.L.Sissa. DJ-kaksikon ja räppäreiden kollektiivi osui ja upposi juuri niin kovaa kuin viime vuonnakin. Kun F ja Sofa olivat jo aiemmin löytäneet tiensä sydämeeni, osui sinne tällä kertaa kovimmin Yeboyah. Mimmi tuntui saaneen lisää itseluottamusta, mikä näkyi suoraan lavapreesensissä. Väliin hieman Hot Chipiä päälavalla (en katsonut keikkaa loppuun, mutta olisi ilmeisesti kannattanut – lopussa bändi veti Beastie Boysin Sabotagen!), ripaus Ghost Worldia ja sitten illan päätös hip hop ja R+B -meininkeihin IBEn säestämänä. Kanssakatsojat eivät voineet lakata ihmettelemästä sitä, miten joku voi olla niin fresh, ja toki itse musiikissakin on autotuneinensa tietynlainen raikkaus, vaikka sinänsä voidaankin luokitella tyyliltään varsin trendikkääksi. Silti sopivan rentoa ja kepeää oman viikonloppuni päätökseksi.

Sideways on kaiken kaikkiaan huippu festari: omalaisensa ja tarpeeksi pieni. Täynnä mielenkiintoisia artisteja, muttei kuitenkaan niin loputtomasti, että sekoaisi yrittäessään päättää mille lavalle menisi (ihan vähän vaan). Sellainen, jolta voi illan päätteeksi parhaimmillaan kävellä majapaikkaan nukkumaan. Jossa ei ahdistu ihmismäärästä tai liiallisessa kännissä örveltäjistä. Jossa sade ei muuta lavan edustaa mutavelliksi.

Kiitos Sideways 2019! Toivottavasti nähdään taas ensi vuonna.

 

Päiväni pähkinänä:

  • Koukuttavin: Let’s Eat Grandma
  • Odotusten vastaisesti meiningillään yllättänyt: Cledos
  • Olisi kannattanut käydä katsomassa lähempää: Olavi Uusivirta
  • Ei sytyttänyt kuten odotin: Hot Chip
  • Eniten surettanut missaus: Color Dolor

 

Lisää kuvia Flickrissä. Muista klikata myös postauksen kuvat suuremmiksi, niin näet ne paremmalla laadulla. :)

 

Sideways2019-287

Sideways2019-291

Sideways2019-292

Sideways2019-293

Sideways2019-294

Sideways2019-289

Sideways2019-298

Sideways2019-301

Sideways2019-305

Sideways2019-312

Sideways2019-303

Sideways2019-310

Sideways2019-314

Sideways2019-317

Sideways2019-318

Sideways2019-323

Sideways2019-320

Sideways2019-327

Sideways2019-331

Sideways2019-336

Sideways2019-337

Sideways2019-344

Sideways2019-346

Sideways2019-351

Sideways2019-349

Sideways2019-353

Sideways2019-359

Sideways2019-364

Sideways2019-362

Sideways2019-373

Sideways2019-366

Sideways2019-375

Sideways2019-371

Sideways2019-378

Sideways2019-379

Sideways2019-374

Sideways2019-381

Sideways2019-382

Sideways2019-386

Sideways2019-389

Sideways2019-393

Sideways2019-402

Sideways2019-391

Sideways2019-400

Sideways2019-384

 

After seeing a perfect gig from Suede I really didn’t expect much from Sideways’ Saturday. In fact, I kind of thought despite some gigs the day would be a bit of a waste. Instead, I ended up seeing more gigs than on the other days, and still having to miss more gigs than on the other days, and maybe strangest of them all: seeing a lot more rap/hip hop gigs than on the other days. So not complaining!

Little did I know about a hectic schedule that was lying ahead of me, when my day began with sitting peacefully eating some Valio newbie ice cream and listening to Stephen Malkmus & The Jicks. I’m not really into Malkmus’ unique style of singing, but the set got better and better towards the end. People seemed to assume that this was sort of a wakening and next year we’d see Pavement live in Finland. The day was warm and Olavi Uusivirta encapsulated it all into one, sweaty summer gig – or at least that’s what I think I saw from the far back. I was kind of drifting from gig to gig that day and ended up at Sahara stage to see Finnish indie rock band Vuoret. I really liked some of the tunes, some not so much. So out of curiosity I headed upstairs to see Cledos, one of Finland’s most streamed artists. Hip hop was all over the place, there was a pit in the audience and everyone seemed to enjoy themselves. The energy got me, too, and I had a better time than I expected.

After Cledos I got myself into the Black Box to see teen prodigies Rosa Walton and Jenny Hollingworth aka Let’s Eat Grandma. I think it’s totally unfair that those gals are so freaking young, talented and cool. The set was mesmerising, and although I was supposed to watch only half of it and then go see Color Dolor, I got so stuck into the feeling and didn’t want to leave. Result: didn’t see Color Dolor, which bummed me a lot. But I guess it was worth it.

Back to hip hop with Danny Brown (watched a couple of songs far away) and afterwards D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. The collective with two DJs and a dozen rappers was as good as last year at Flow Festival. The hype and power of feminism was overwhelming, just as it should be! When last year I fell in love with F, and before that Sofa, this time Yeboyah was the queen of them all. She obviously had claimed some self-confidence which showed positively on stage. Rock, I mean rap, on ladies! My day continued with Hot Chip, which I eventually didn’t see all through (should’ve really, since they played Beastie BoysSabotage in the end!), and a bit of Ghost World, before heading to Upstairs stage again to see IBE. My friends couldn’t stop being amazed how someone can be so fresh, and surely the autotuned tracks have a sort of briskness to them (event though the music style is a bit on the trendy side). Relaxed and light, a good ending to my weekend.

Sideways is all-in-all a lovely festival: unique and small enough. Full of interesting artists, but not so much that you’d lose your mind trying to figure out which stage to head to next (just a little bit). One from which you might just walk to your accommodation. One where you don’t get anxious of the tens of thousands of people and especially those who’ve drank a couple too much and are acting like morons. One where even though it rains, the front of the main stage won’t turn into a mudslide.

Thanks again Sideways 2019! Hope to see you next year.

My day in a nutshell:

  • Most addictive: Let’s Eat Grandma
  • Quite good against expectations: Cledos
  • Shoul’ve seen up close: Olavi Uusivirta
  • Not as sparkling as expected: Hot Chip
  • Saddest missing: Color Dolor

More pics at Flickr! And please click all pics here larger to see them in better quality. :)

Ei kommentteja

Sideways 2019: Perjantai

 

Koska festarikausi ei koskaan mene sopivassa synkassa päivätöiden kiireiden kanssa, ja kuvien editointi ei suju kädenkäänteessä (ollapa ihminen, jolle riittäisi vähän sinnepäin), saadaan festariraportteja ulos vähän liiankin verkkaiseen tahtiin. Mutta tässä ollaan.

Tämän vuoden Sideways-perjantaina alkoi todellinen aikataulupäällekkäisyyksien rumba, mikä valitettavasti tarkoitti useiden upeiden keikkojen missaamista. Myös hitaasti käynnistynyt aamu iltapäivä venytti lähtöä sen verran, että päivän aikaisimmat keikat jäivät välistä. Ensimmäisenä pääsin kuitenkin tsekkaamaan ihanan Snail Mailin. Fiilistelin indierockia kaukaa, mutta silti intensiivisesti – tähän täytyisi tutustua myöhemmin paremmin, pääsihän debyyttilevykin Pitchforkin viime vuoden levyt TOP5 -listalle. Seuraavaksi Upstairsissa oli luvassa henkevä Jessica Pratt. Pienillä ja yksinkertaisilla elementeillä omia maailmojaan luova artisti loi kaiken ylle jonkinlaisen kuplan, jonne olisi voinut jäädä päiväkausiksi. Bilefiilistä se ei totisesti luonut, mutta välillä on hyvä ihan vaan pysähtyä kuuntelemaan. Pian Jessica Prattin jälkeen yläkerran valloitti Georgia. Perkussionistina kannuksensa hankkinut britti otti muutama vuosi sitten haltuunsa myös laulamisen ja julkaisi debyyttisoololevynsä 2015. Mikä onni meille, sillä keikka oli upea! Tanssittavia ja hieman rauhallisempia rytmejä yhdistelevä setti oli täynnä iloa ja pirskahtelevuutta, artisti itse vaikutti aidosti onnelliselta. Tätä ei Marie Kondokaan haluaisi heittää pois.

Toisaalla Chisu valloitti päälavaa, ja Romeo + Juliet, immersiivisen teatterin etkoesitys-salabileet, pisti parastaan ysäriteknon tahtiin. Sirkustaiteilijat esittelivät akrobatiataitojaan ympäri aluetta. Viimevuotiseen tapaan Sideways Arcade veti porukkaa niin, että vapaata flipperiä oli vaikea löytää. Alueelta löytyi myös kirjallisuutta ja keskusteluja, eli jos porttien sisäpuolella joku tylsistyi, oli se ihan hänen oma vikansa. Sen sijaan ruuan kanssa minulla oli koko festareiden ajan pientä ongelmaa, siis sitä samaa, mikä on jatkunut jo muutaman vuoden – kun ennen oli haastavaa löytää gluteenitonta kasvisruokaa (+kala), nykyään on haastavaa löytää gluteenitonta kasvisruokaa ilman korianteria. Puuh.

 

Sideways2019-131

Sideways2019-132

Sideways2019-125

Sideways2019-134

Sideways2019-126

Sideways2019-129

Sideways2019-135

Sideways2019-141

Sideways2019-140

Sideways2019-144

Sideways2019-146

Sideways2019-150

Sideways2019-152

Sideways2019-153

Sideways2019-143

Sideways2019-155

Sideways2019-157

Sideways2019-158

Sideways2019-138

Sideways2019-136

 

Aurora-lavalla en festareiden aikana kovin montaa livesettiä ehtinyt nähdä, mutta Empress Of oli yksi niistä. Lorely Rodriguez yhdistelee eri genrejä elektrosta R+B’hen ja indiepoppiin, lisäten omia mausteitaan soppaan. Keikka oli täynnä kesäaurinkoa ja mansikkamargaritoja, muttei ehkä jaksanut kantaa ihan täysillä loppuun asti. Tai sitten keskittymiskykyni oli hieman hakoteillä, olihan seuraavaksi odotettavissa se päällimmäinen syy, miksi Sidewaysiin lähdin – Suede.

Aina vanhoja suosikkeja nähdessään – eritoten ensi kertaa – sydämessä asuu pelko, että mitä jos se ei toimi. Jos tyypit ovat leipiintyneitä, jos ikä on vienyt energian terävimmän kärjen ja lauluäänikin on jo kauan sitten menetetty. Täytyy sanoa, että Sueden kohdalla kaikki pelko sydämen särkymisestä oli turhaa. Keikka alkoi intromaisesti uusimman albumin ensimmäisellä raidalla. Pikkuhiljaa energia hiipi lavalle, ja pankki räjähti viimeistään We Are The Pigsin ja So Youngin kohdalla. Toki suurimmat hitit kuten Trash ja Beautiful Ones kirvoittivat ne kaikista vahvimmat yhteislaulut yleisöstä. Brett Anderson on todellinen showmies, joka otti yleisön haltuun ottamalla fyysistä kontaktia eturivin kanssa ja olemalla emotionaalisesti täysin läsnä hetkessä. The Wild Onesin Brett veti soolona akkarin kanssa. Omista supersuosikeistani kuulin Filmstarin ja Animal Nitraten, Stay Togetheria valitettavasti en. Silti, odotukseni lunastettiin ja enemmänkin. Superihana lopetus illalle!

 

Päiväni pähkinänä:

  • Parasparasparas: Suede
  • Pirtein setti: Georgia
  • Haluan nähdä uudelleen eri olosuhteissa: Empress Of
  • Uteliaisuutta herättävin: immersiivisen teatterin salabileet
  • Mikä harmitti: ei oikeastaan mikään (väsyneet jalat ehkä vähän)

 

Lisää kuvia Flickrissä. Suosittelen klikkaamaan kuvat auki sinne nähdäkseen ne paremmalla laadulla. :)

 

Sideways2019-165

Sideways2019-164

Sideways2019-163

Sideways2019-172

Sideways2019-171

Sideways2019-173

Sideways2019-174

Sideways2019-175

Sideways2019-177

Sideways2019-179

Sideways2019-195

Sideways2019-186

Sideways2019-196

Sideways2019-207

Sideways2019-213

Sideways2019-180

Sideways2019-193

Sideways2019-183

Sideways2019-205

 

Somehow the festival season never matches with the to-do fuss at day job, so editing photos and writing festival reports sadly come second (or third, after getting some sleep). But, here we are.

Sideways Friday begun with trying to organise a decent schedule – gigs on top of each other meant missing some of them, and sleeping late meant skipping at least the first few. I got to the area to see Snail Mail though – an indie rock band with great tunes. I watched them far away but with great intensity. This one I need to dig up later and listen to it with thought! Upstairs stage held some different vibes with lovely Jessica Pratt. The minimalistic lo-fi and indie folk sound drew a bubble over everything and I could’ve stayed there all day. Not a party in sight, but sometimes one needs to just stand still and listen. Besides, the party was laying ahead – Georgia, a percussionist turned solo artist put up a set so full of joy and sparkling, that even Marie Kondo herself would’ve approved. This British woman seemed so authentic and happy and energetic that it all was caught feverishly by the audience. Sooo nice!

On the main stage Chisu was entertaining the summery audience. If music on the six different stages wasn’t enough, there were loads of other things to do as well: conversation panels and interviews, literature, modern circus acrobats doing their thing and Romeo + Juliet secret party by an immersive theatre group (with 90’s techno hits playing). And one shouldn’t forget Sideways Arcade, which like last year, was a huge success and free flippers were hard to find. Sadly food was a bit tough for me. Or it has been for a couple of years now actually. In the early days it was very hard to find gluten-free vegetarian food (+fish) at festivals. Nowadays it’s hard to find gluten-free vegetarian food without cilantro/coriander. Uh-oh.

One of the few artists I saw up close on the Aurora stage was Empress Of. Lorely Rodriguez put up some summery R+B and electro and indie pop and whatelse vibes and made people dance happily. I enjoyed the gig, but it didn’t really come through that perfect towards the end. Or maybe I was lacking focus at that point – the purpose of my whole Sideways 2019 festival was about to begin soon.

You know that feeling when you see an old favourite – maybe for the first time ever – and you fear for your heart that it’s not gonna be what you expect. Like, what if the musicians are just old and out of energy and out of the vocals they had twenty years before and what if everything is just gonna be a huge flop? Luckily with Suede all that fear of a heartbreak was in total vain. The set began with the first track of the latest album, sort of like a slow intro to something upcoming. Soon after the energy started creeping up and go into its full magnitude a couple of songs later. Oldies, newbies, bit hits like Trash and Beautiful Ones and the crowd singing in a single voice. Brett Anderson is truly a show man! His mind wasn’t wandering, he was fully there in that moment and even took physical contact with some of the first rows in the audience. The Wild Ones was sang solo by him, acoustically, and I heard some of my own faves like Filmstar and Animal Nitrate (but not Stay Together, sadly).  What a lovely ending to an evening!

My day in a nutshell:

  • Best of the best: Suede
  • Gig with most sparkles and energy: Georgia
  • Want o see again at a different venue: Empress Of
  • Most curious about: Romeo + Juliet secret party
  • What annoyed most: Nothing really (except maybe tired feet)

More pics at Flickr! I recommend clicking all pics to see them in better size & quality.

Ei kommentteja

Kohti Provinssia

Provinssi starttaa ihan muutaman päivän päästä! Tein odotushuumassani soittolistan, johon kasasin niitä artisteja/bändejä, jotka haluaisin nähdä Provinssissa tänä vuonna, ja minkä biisin erityisesti haluaisin kuulla livenä (yritin välttää samoja biisejä kuin Festarikesä 2019 -soittiksella). Kiinnostavia keikkoja on niin paljon, että hyvin todennäköisesti en jaksa aivan kaikilla heilua, mutta yritys on kova! Eniten odotan nuoruusvuosien suosikkini Limp Bizkitin keikkaa. Kyllä, luit oikein. Alla olevaa biisikolmikkoa on soitettu Bizkitin edellisillä keikoilla lähes poikkeuksetta ja omien hittien lisäksi bändi on vetänyt myös paljon covereita, kuten Princen Purple Rain, Nirvanan Smells Like Teen Spirit ja Green Dayn Brain Stew. 



KOHTI PROVINSSIA 2019

Provinssi is only days away! I made a playlist of the artists and bands I’d like to see live this year, with one song I’d especially like to hear. There are so many interesting gigs that I probably won’t make it to all of them but I’m gonna try my best. My most awaited gig is actually Limp Bizkit, I was a big fan of them growing up. In almost all of their recent concerts they’ve played those three songs embedded above (Nookie, Break Stuff, Take A Look Around) and I’m really waiting to hear them. They’ve also played lots of covers such as Purple Rain by Prince and Smells Like Teen Spirit by Nirvana. 

Ei kommentteja

Sideways 2019: Torstai

Tämän vuoden Sideways festival ei olisi voinut osua parempaan saumaan ainakaan säiden kannalta – lähes koko Suomea helli helle, asfaltin hohkatessa ajoittain jopa liian kovasti. Onneksi viimevuotiseen tapaan festarialue oli yhtä kuin Nordis, jossa osa lavoista sijaitsi jäähallin uumenissa. Upstairsissa ei lämmöstä ollut puutetta, mutta viilentymään pääsi Black Boxissa sekä luistelun harjoitushallina normaalisti toimivalla Basement-lavalla. Aavistuksen outo ratkaisu sen sijaan on ollut siirtää viikonloppu perjantai-sunnuntai-akselilta torstaista lauantaihin jatkuvaksi tapahtumaksi. Kenties syynä ovat alueen läheiset asukkaat tai aikataulusäädöt, ja toisaalta itsekin kaukaa matkustavana arvostan sitä, ettei maanantaiaamuna tarvitse koomaisena yrittää selviytyä festaripaikkakunnalta toiselle puolelle Suomea päiväksi töihin.

Päästyäni torstaina alueelle ja siellä hetken palloiltuani ryntäsin Upstairsiin kuuntelemaan itselleni uutta tuttavuutta Lac Belotia (älkää kysykö, miten olen missannut esim. EMMA-ehdokkuuden). Vakuutuin ja vaikutuin. Siitäkin huolimatta, että ehkä jonkinlainen lämpö loisti poissaolollaan, tai ehkä välispiikittömyys kuului vaan asiaan. Jään seuraamaan ja näen toivottavasti poppoon tulevaisuudessa uudestaan. Yläkerrasta pakenin aurinkoa suoraan Basementiin, jossa aloitteli Gazelle Twin. Synkän ja kokeellisen elektron edustaja järjesti performanssin ja tumman tunnelman, jossa pääpaino oli siellä kokeellisen puolella – minua eniten sytyttäviä vanhempia biisejä ei niinkään kuulunut. Päälavalla Kurt Vile & The Violators olikin jo aloittelemassa rokkaustansa.

 

Sideways2019-12

Sideways2019-14

Sideways2019-1

Sideways2019-3

Sideways2019-4

Sideways2019-8

Sideways2019-10

Sideways2019-11

Sideways2019-17

Sideways2019-18

Sideways2019-19

Sideways2019-21

Sideways2019-25

Sideways2019-28

Sideways2019-27

Sideways2019-32

Sideways2019-30

Sideways2019-39

Sideways2019-40

Sideways2019-46

Sideways2019-41

Sideways2019-49

Sideways2019-51

Sideways2019-57

Sideways2019-58

Sideways2019-54

Sideways2019-59

 

Kurtin ja kumppaneiden jälkeen jäähallin Black Box tarjoili yhtä illan odotetuimmista, Kate Tempestiä. Brittiläinen riimittelijä, sanataituri ja -taitelija toimi hyvin myös livenä. Show-elementtiä ei ollut suurta ympyrälavastetta lukuun ottamatta, vaan minimalismi ja visuaalisuuden simppeliys olivat avainsanoja. Musiikillinen ulosanti oli sitäkin vahvempaa. Tykkäsin! Loppuilta meni vähän kikkaillessa lavalta toiselle, enkä enää muista, kävinkö lopulta edes vilkaisemassa Tomberlinia ja Forest Swordsia vai en. Grammy-ehdokkuuksia urallaan kahminut räppilegenda Nas pisti bileet pystyyn, Eleanoora Rosenholm ihastutti omintakeisuudellaan ja Low – no, kaikki omat tuttuni löytyivät eturivistä, mikä kertoo jo jotain.

Alueen monipuolisesta oheistoiminnasta lisää seuraavissa rapsoissa, mutta mainittakoon nyt ainakin julistetaidenäyttely (julkat olivat ostettavissa) ja Vallilan hattarapiste).

 

Päiväni pähkinänä:

  • Suurin odotusten lunastus: Kate Tempest
  • Paras fiilistely: Low
  • Positiivisin yllättäjä: Lac Belot
  • Ikävin asia: kuumuus/hapenpuute
  • Lempparihetki: saapuminen aurinkoiselle festarialueelle

 

Kakkososa seuraa jossain vaiheessa perästä. Sitä ennen lisää kuvia Flickrissä. Suosittelen myös klikkaamaan nämä postauksen kuvat suuremmiksi (avautuvat Flickrissä), sillä WordPress pakkaa kuvia aavistuksen mössöksi ulkoisesta linkistä huolimatta.

 

Sideways2019-61

Sideways2019-62

Sideways2019-65

Sideways2019-68

Sideways2019-73

Sideways2019-75

Sideways2019-76

Sideways2019-77

Sideways2019-79

Sideways2019-81

Sideways2019-82

Sideways2019-84

Sideways2019-85

Sideways2019-88

Sideways2019-89

Sideways2019-94

Sideways2019-96

Sideways2019-93

Sideways2019-95

Sideways2019-98

Sideways2019-102

Sideways2019-107

Sideways2019-110

Sideways2019-120

Sideways2019-115

Sideways2019-117

Sideways2019-121

Sideways2019-122

 

This year’s Sideways festival couldn’t have asked for a better weather for the weekend – almost all of Finland was bathing in a heatwave, almost too much so as the asphalt was radiating all the heat back. Like last year, this year’s venue was at Nordis (Helsinki old ice hall) with stages both inside and outside. For example inside the hall itself Upstairs stage tended to get a bit hot whereas the Basement stage was a good place to cool down a bit. A bit weird was the decision to change the festival from a Fri-Sun happening to a Thu-Sat one. I guess there are reasons for that, and I didn’t really mind the fact that I could travel six hours back home on a Sunday rather than on Monday morning with a whole work day on top of the travel.

After getting to the venue on Thursday I roamed around a bit and then headed to Upstairs stage to listen to Lac Belot, a newbie to me, but one I’m happy to see again in the future. Maybe some warmth from the gig was missing, but I liked the tiny coldness of it all, if you can call it that. At Basement stage electro queen Gazelle Twin was already starting to warm up. The gig (or at least the first half of it) was maybe a bit too experimental for me – I like the older, dancable songs more. After GT Kurt Vile & The Violators were already beginning their rock show on the main stage.

My most anticipated for the evening was Kate Tempest, a british rapper you might say (basically a word wizard). Her surroundings were kept simple as was her appearance too – no need for extravaganza and glittery stage elements, when your words hit hard and true. She really reclaimed expectations! The rest of the evening was hopping from one stage to another and I can’t even remember whether I saw Tomberlin and Forest Swords which originally were on my list. In any case rap legend Nas put up a party, Eleanoora Rosenholm was unique and lovely and Low – well, all my friends at the gig were in the front row, which already tells something.

There were lots of different activities around the venue and more of those in the future, but here in the pics are seen f.ex. a poster art gallery (posters were for sale) and Vallila’s cotton candy spot.

My day in a nutshell:

  • True or over my expectations: Kate Tempest
  • Best lo-fi: Low
  • Most (positively) surprising: Lac Belot
  • Not-so-nice: hotness/lack of oxygen
  • Fave moment: arriving at the festival area

Stay tuned for part two. More pics at Flickr of course. I also recommend clicking on the pics to see them larger + in better format.

 

Ei kommentteja

Rammstein

Rammsteinin Europe Stadium Tour rantautuu Suomeen jopa kahdeksi illaksi, kun saksalaismuusikot nousevat Tampereen Ratinan Stadionille perjantaina 9.8. ja lauantaina 10.8.2019. Lauantain keikka myytiin loppuun kymmenessä minuutissa (32 000 lippua), mutta perjantain lisäkeikalle saa vielä lippuja ainakin permannolle ja D-katsomoon. Tuohon perjantain lisäkeikkaankin myytiin ensimmäisen tunnin aikana yli 20 000 lippua. Rammsteinin stadionspektaakkeli on maailman tämän hetken kallein konserttituotanto ja lippujen hintakin on sitä luokkaa (99-119 euroa). Jäin aluksi ilman lippua, mutta lisäkeikan varmistuttua nappasin lipun tuolle perjantaina keikalle! Otan mukaan rakkaan pikkuveljeni ja yhden parhaimmista ja pitkäaikaisimmista ystävistäni. En malta odottaa, että pääsen kunnolla hyppimään, tanssimaan ja riehumaan Rammsteinin tahtiin.

Rammsteinin uusi, tänä vuonna julkaistu levy RAMMSTEIN on parasta Rammsteinia pitkään aikaan. Aivan kaikki biisit eivät ainakaan vielä miellytä, mutta muutama kuulostaa helvetin hyvältä. Albumin kaksi ensimmäistä sinkkua – Deutschland ja Radio – ovat mielestäni levyn parhaimmistoa ja niiden musiikkivideot ovat visuaalisesti aivan mielettömän upeat (joskin tuttuun tapaan vähän häiritsevät).


Rammstein’s Europe Stadium Tour comes to Finland for two nights this August (9.-10.8.2019). The first gig sold out in minutes (32 000 tickets) and we lucky ducks got a bonus night! There’s still a few tickets for the Friday gig, although over 20 000 tickets were sold in the first hour. I got a ticket for the bonus gig. This Stadium Tour is the most expensive concert production in the world at the time so it’ll surely be amazing. 

The new album RAMMSTEIN, released earlier this year, is the best Rammstein I’ve heard in a loooong time. I don’t like all the songs but the first two singles, ”Deutschland” and ”Radio” , are the best of the album in my opinion and the music videos are visually absolutely stunning (although disturbing as well)!

Ei kommentteja

Kohti Sidewaysia

Kolmipäiväinen Sideways starttaa tänään. Lavalla nähdään jo aiemmin manitsemamme britti-ihanuus Suede, elektropopin suuruus Hot Chip sekä lukuisia indiepumppuja, kuten Teosto-palkinnon saanut Color Dolor ja rokkaava Vuoret.

Mitä muuta kannattaisi lisätä listalle? Ainakin nämä mimmit (tai naisoletetut – kaikki sukupuolet ja sukupuolettomat ovat toki mielestämme yhtä ok), jotka pomppasivat musiikkitarjonnasta kirkkaasti esiin. Näillä näkymin heti tämänpäiväisestä tulee tiukka.

 

Kate Tempest

Sanataidetta brittiaksentilla, rankkoja aiheita aina katujen kovasta meiningistä globaaleihin ongelmiin. Torstaina Black Tentissä.

Tomberlin

Sarah Beth Tomberlinin folkia, niin kauniin hauraana kuin vai voi olla, Owen Pallettin tuottamana. Torstaina Sahara-lavalla.

Jessica Pratt

Minimalistisen folkin valtijattarella on omintakeinen soundi, yhtäaikaa moderni ja menneisiin kurkottava. Älä missaa! Perjantaina Upstairsissa.

Gazelle Twin

Toinen ääripää, naamioon verhoutunut Elizabeth Bernholz yhtyeineen, vetää mukaansa synkän elektron maailmaan Peachesin ja Fever Rayn kaltaisten kanssa. Torstaina Basementissa.

Empress Of

Elektrossa pysytään, mutta mennään kohti poppia ja sen eri alalajeja. Kollaboraatioiden ja yhteistyön nykykuningatar vetänee energisen setin. Perjantaina Aurora-lavalla.

Georgia

Edelleen elektropoppia, hitusilla grime-vaikutteita, ja taatulla tanssittavuudella. M.I.A.’n ja Robynin jalanjäljissä kulkeva nimi kannattaa laittaa korvan taakse, mikäli ei siellä vielä ole.

Let’s Eat Grandma

Rosa Waltonin ja Jenny Hollingworthin pop-sekamelskaa on vaikea pukea sanoiksi. Sillä ei ole tiukkoja raameja, mutta silti se pysyy kuosissa sinkoilematta liian kauas avaruuteen. Lauantaina Black Boxissa.

D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.

Viime vuonna yhdeksi Flown parhaista noussut räppikollektiivi on jotain, mitä et halua jättää väliin! Lauantaina Aurora-lavalla. Kokoonpanoon kuuluva Yeboyah nähdään myös omalla soolokeikalla perjantaina.

 

Sideways day one of three is TODAY. What to see? Besides the obvious britpop crush Suede, electro legend Hot Chip and lovely indie acts Color Dolor and Vuoret? Check the ones listed above – somehow they all are fierce females (or assumed female  – we’re deffo accepting all non-binary genders as well).

Ei kommentteja