Since November – First Final Frontier

Vuonna 2017 Since November julkaisi ensimmäisen singlensä Star System (johon Brando Louhivaara visualisoi upean videon). Perjantaina päivänvalon näki toinen single First Final Frontier. Tällä välillä Tomi Mäkilän (The Crash, Magenta Skycode) sooloprojektina alkanut kokoonpano on kasvanut duoksi perkussionisti Jukka-Pekka Flanderin kautta.

Alkuajatus uudesta kappaleesta oli sen eroavaisuus Star Systemistä hätkähdyttävällä surumielisyydellään. Mutta loppujen lopuksi ne eivät eroakaan niin paljoa toisistaan – molemmissa on haikeutta ja melankoliaa kauniiseen kaapuun käärittynä. First Final Frontier on kuitenkin edeltäjänsä vastakohtaisesti todellakin täynnä surua, jopa toivottomuuteen asti. Bändi itse kertoo biisistä seuraava: ”se käsittelee itsensä ymmärtämisen ja henkisen kasvun vaikeutta. Kun luulee löytäneensä kaiken, huomaa, että tutkittavaa on vielä tuntematon määrä.”

Paola Suhosen ohjaamalla videolla kuljetaan Central Parkissa ja Brooklyn Bridgen alla mustavalkoisen rätisevissä tunnelmissa, korostaen kaihoisaa fiilistä. Toivon, että jonain päivänä Since Novemberin kokopitkä löytää tiensä vinyylinä omaankin levyhyllyyni!

In 2017 Since November released its first single Star System, accompanied with Brando Louhivaara’s beautiful visualisations. On Friday the second single First Final Frontier saw daylight. The project which started as Tomi Mäkilä’s (The Crash, Magenta Skycode) solo thing has grown into a duo with the help of percussionist Jukka-Pekka Flander.

My first thoughts about the tune was how different it was from Star System. Although that’s not entirely true – both hold a sad undertone wrapped into beautiful surroundings. But First Final Frontier is so full of melancholy it hurts and becomes almost hopeless. The band says the song tells a tale about understanding oneself and the difficulty of growing up spiritually. The moment when you think you’ve got it all figured out and realize, that there’s still so much unknown to go through.

With the video by Paola Suhonen crackling in black and white all around New York City, wistful feelings are assured. I hope that one day there will be a full-length Since November vinyl album decorating my shelf!

Ei kommentteja

Lanai – Follow the Sun

Leppoisana perjantaibiisinä Lanain tuore debyyttisingle, olkaa hyvät!

 A mellow Friday ahead, and what a better tune to soundtrack it all than Lanai’s fresh debut single!

Ei kommentteja

Sunday Sounds

Sunnuntain kunniaksi muutama ihastuttava uusi biisi tältä viikolta:



Here are some new favorite songs of mine, released this week!

Ei kommentteja

Lanai @ Tuba

Joulukuussa pääsin todistamaan, kun paikallinen duo Lanai veti lämmittelykeikan Tubassa ennen Topi Sahan settiä. Aiemmin, ja ensimmäisen kerran, näin bändin viime kesänä Qstockissa, jolloin lämminhenkinen, ajoittain melankolinenkin folkiksi luonnehdittava sävel soljui bändin kera kauniina aurinkoisen kesäpäivän ylle. Klubiolosuhteisiin se sopii vielä paremmin. Lanai on yhtä kuin Tanja ja Petri, vaikka livenä voidaan nähdä kanssamuusikoita täydentämässä kokonaisuutta. Duon ensimmäinen single ilmestyy tulevana perjantaina, silloin kannattaa pysyä kuulolla!

Lanai_Tuba2018-5

Lanai_Tuba2018-3

Lanai_Tuba2018-10

Lanai_Tuba2018-4

Lanai_Tuba2018-6

Lanai_Tuba2018-16

Lanai_Tuba2018-1

In December I got to see Lanai again, when they warmed up at Tuba before Topi Saha. For the first time I saw the duo last summer at Qstock, where their warm yet melancholic folk wrapped the sunny summer day in its arms. At a club they sounded even better. Lanai is made of Tanja and Petri, though occasionally fellow musicians can be seen to bring the live composition up a notch. Lanai’s first single will be released this Friday, so stay tuned!

Avainsanat: , , ,
Ei kommentteja

Albums 2018 playlist

Viitaten edelliseen menneen vuoden musakoosteeseen, keräsimme mielestämme parhailta albumeilta jokaiselta yhden kipaleen soittikselle. Kuvaavaa on se, että monelta artistilta löytyy listalta kaksi biisiä – me molemmat olemme siis pitäneet kyseisiä levyjä yhtenä vuoden parhaista. Hauskaa on myös se, miten laaja otanta eri genrejä listalta löytyy. Paappa soimaan!

All the best albums we listed in our last post are now gathered into one playlist. Or more accurately, one song from each album. Funny how there are lots of artists and bands which have two songs on the list, as both Alice & I have thought those particular albums one of the best in 2018. There are also tracks from loads of different genres. Just hit play!

Ei kommentteja

2018 // 2019

On tullut aika pistää vuosi pakettiin, kääräistä nätti nauha ympärille ja sujautta paketti muistojen komeroon.

Sideways2018-160

Vuosi 2018 sisälsi musiikin osalta niin huippuhetkiä kuin vähän tylsempiäkin sattumuksia. Tylsät ensin: syksyn järjetön väsymys (joka selittyi lopulta ainakin osaksi kehon olemattomalla varastoraudalla) johti siihen, että usea keikka jäi uupuneen olon vuoksi väliin. Joskus näin. Huippuhetkiäkin sen sijaan mahtui, pääsinhän ruksimaan must see -artistien listalta APC’n yli peräti kahteen kertaan.

Kulunut vuosi oli pääosin kotimaista juhlaa. Vesta ja Ruusut julkaisivat uskomattomat debyyttinsä, ja Paperi T’n toinen albumi on niinikään yksi oman vuoteni huippuhetkistä. Bubbling under -lista olisi lähes loputon, mutta mainitaan nyt ainakin Editors. Silti Spotifyn koonnin mukaan vuoden kuunnelluin artistini oli Kent, mikä kertoo siitä, miten paljon bändiä on edelleen ikävä.

Näin paljon hyviä keikkoja eritoten festareilla. Kummallista kyllä, räppikeikat ovat saaneet vankkaa jalansijaa lempikeikkojeni seassa, sillä niiden viihdyttävyyteen voi yleensä luottaa lähes sataprosenttisesti. Top vitoseen ylsi tällä kertaa lähinnä D.R.E.A.M.G.I.R.L.S-kollektiivi, mutta myös esimerkiksi Paprun ja SOFAn keikat ovat olleet kovia. Livesettien osalta myös esimerkiksi K-X-P ansaitsee oman mainintansa. Näin heidät pitkästä aikaa kaksi kertaa viime kesänä, ja molemmat kerrat vetivät huumaannuttavaan transsiin. Festareista kolusin kaikki päivät Sidewaysissa, Bättre Folkissa, Qstockissa ja Flowssa. Lisäksi kävin Jyväskylässä Sataman Yössä rokkaamassa ikisuosikki Manicsien tahtiin.

 

Albumit TOP10 (alphabetically)
A Perfect Circle – Eat The Elephant
Beach House – 7
Ivory Woods – All the World Is Yours (EP)
Manic Street Preachers – Resistance Is Futile
Mumford & Sons – Delta
Paperi T – Kaikki On Hyvin
Ruusut – Ruusut
Suede – The Blue Hour
Topi Saha – Lopunajan rakastavaiset
Vesta – Lohtulauseita

Keikat TOP5 (alphabetically)
A Perfect Circle @ Fryshuset, Stockholm
Disco Ensemble @ Hevimesta
D.R.E.A.M.G.I.R.L.S @ Flow Festival
Ruusut @ 45 Special
Topi Saha @ Tuba

Flow2018-150

ALICE //  Ihan teitä lukijoitakin säätääkseni (laiskuudellahan ei ole osuutta asiaan) en aio rustailla mitään pidempää sepustusta vaan alla olevat listaukset puhukoot puolestaan:

Albumit TOP10 (alphabetically)
A Perfect Circle – Eat The Elephant
Ben Howard – Noonday Dream
Florence + The Machine – High As Hope
Haley Heynderickx – I Need to Start a Garden
Ólafur Arnalds – re:member
Radical Face – Missing Film
Ruusut – Ruusut
Sarah Blasko – Depth of Field
Topi Saha – Lopunajan rakastavaiset
Vesta – Lohtulauseita

Keikat TOP10 (alphabetically)
A Perfect Circle @ Zitadelle, Berlin
Ben Howard @ Tempodrom, Berlin
Ezra Furman @ Sideways
Haley Heynderickx @ Privatclub, Berlin
Nick Cave & The Bad Seeds @ Pori Jazz
Nylon Beat @ Tammerfest
Patti Smith @ Flow Festival
Sarah Blasko @ Islington Assembly Hall, London
The National @ Sideways
Tik Tak @ Tammerfest

Qstock2018-247

Mitä sitten odottaa vuonna 2019? Uusia albumeita on luvassa ainakin sellaisilta vanhoilta lemppareilta kuin Ladytron, White Lies ja Weezer, joskin kaikkiin julkaisuihin täytyy suhtautua pienellä varauksella – sieltä voi tulla mitä vaan. The Twilight Sad, Mercury Rev, Yann Tiersen, Chromatics, Broken Bells, The Cure, Lanai ja Tool ovat niinikään bändejä ja artisteja, joilta voi odottaa kiinnostavaa uutta musiikkia alkavana vuonna. Varovaisesti toivon myös, että Placebo julkaisisi jotain uutta vuonna 2019. Eniten ehkä silti odotan Ylva Harun debyyttiä (Alice haluaa lisätä tähän omalta osaltaan M:n toisen albumin!)

Festareista kiinnostavat ehdottomasti ainakin Sideways (Suede!) ja Flow (The Cure!), sekä vakkarit Qstock ja Bättre Folk. Käytännössä siis ne samat, joilla vierailin tänäkin vuonna. Katsotaan, vetääkö musiikkitarjonta puoleensa myös muualle päin Suomea. Niin moni festivaaleilla usein nähty artisti jäi tauolle tai lopetti kokonaan tänä vuonna, että ensi kesän artistikattaukset oikeasti kiinnostavat moneltakin kantilta. Varmaa on se, että Ville Valo & Agents löytyy monelta lavalta, ja kuuluu pienenä yllättäjänä myös omalle tsekkauslistalleni (kuten myös Alicen). Muista tulevista keikoista tärkeimpänä: näen vihdoin Death Cab For Cutien! Myös Alice In Chainsiin on lippu ostettuna, saa nähdä miten grungepapat jaksavat vetää.

Ylipäätään uudenvuodenlupaukseni on, että kuuntelen enemmän ja syvemmin uutta musiikkia. Toivottavasti vuodesta 2019 tulee musiikin osalta huikea taival!

IvoryWoods_Tuba2018-3

Year 2018 has been musically both exhilarating and a bit dull. Dull things first: I’ve been so terribly exhausted (partly due to low ferritin levels) that many lovely gigs have passed before my eyes with no energy to attend them. It really sucks big time. But on the other hand, I did see tons of great live sets at summer festivals and clubs. And got to listen to several splendid new albums with many of them coming from Finland. However, according to Spotify, my most listened artist this year was Kent. I still miss them so much it aches.

In 2019 the same can be somewhat expected: same familiar festivals mainly in Oulu and Helsinki (I’m especially waiting to see Suede and The Cure!), gigs and album releases from old favorites (seeing f.ex. Death Cab For Cutie and Alice In Chains). Time will tell, how well they are received and actually listened to during the upcoming 12 months and beyond. One thing I do know: I will try to make more time for music, for listening new artists and trying to get inside album thematics. Hopefully 2019 will be a magnificent music year!

Ei kommentteja