Kohti Qstockia

Viikonloppuna Oulun valloittava Qstock on myyty kuudetta kertaa loppuun, ja se tekee samalla oman yleisöennätyksensä – kahden päivän aikana Raatiin ja Kuusisaareen odotetaan yhteensä peräti 35 000 festarikävijää. Minkälainen on ohjelma tänä vuonna, ja mitä sieltä kannattaa poimia?

Päälavalla toki tapahtuu vaikka mitä – tällä kertaa molempien iltojen pääesiintyjät edustavat poppia edellisvuosien nostalgiametallin sijaan, ja illan viimeisinä esiintyjinä suurimmalla lavalla nähdään perjantaina useita hittejä tehtaillut Hurts, lauantaina uransa kuudenneksi viimeisen keikkansa heittävä Cheek. Main stagen omilla sloteillaan haltuun ottavat myös esimerkiksi pop-prinsessa Lily Allen, bileet pystyyn pistävä JVG, sekä ainakin jollain tasolla nostalgiannälkäisille suunnatut The Rasmus ja Bad Religion (vanha Rasmus-faniklubilainen tässä hei!). Lisää menneisiin vuosiin paluuta on luvassa myös muualla, kun lauteille nousee Neon 2. Myös Don Johnson Big Band uppoaa tähän kategoriaan – bändin livekunto tuli erittäin tutuksi muutamia vuosia sitten, ja voin kertoa, että se on k o v a. Jos tanssijalkaa vipattaa, kannattaa suunnata Rytmirantaan lauantai-iltana!

Mikäli olet enemmän rock- tai metalli-ihmisiä, löytyy sinulle festareilta niin konkareita kuten esmes Von Hertzen Brothers, CMX ja Michael Monroe, sekä pieniä, aloittelevia pumppuja, paikallisia ja muualta (tsekkaa ainakin Kooma-lava!). Kotimaisista kenties tärkeimmät, joita et halua missata, ovat tänä vuonna odotetut albumit julkaisseet (ja ne odotukset kirkkaasti täyttäneet) Paperi T ja Vesta. Molempien setit tulevat kertomaan tarinaa juuri tästä ajasta, tunteista ja niiden keskellä selviämisestä. Molempien keikat on sijoitettu telttaan, mikä on loistava veto.

Entä mitä muuta?

 

01 Skott

Ruotsalainen muusikko Skott ihastutti viime vuonna Flow’ssa, ja ihastuttaa tänäkin vuonna lauantain alkuillasta Sirkusteltassa. Aiemmin vain singlejä julkaissut artisti pukkasi tänä vuonna ulos Stay Off My Mind EP’n, joka tarjoilee lisää maistiaisia siitä, minkälainen modernin popin mikstuuri nainen on.

 

02 K-X-P / Cyril Awakens / Art Effects

Elektronista musiikkia kaipaaville on tarjolla nannaa. Kokeileva K-X-P tarjoaa perjantaina kokonaisvaltaisen tummanpuhuvan elämyksen, ja heti perään on luvassa lisää pohjoista melankoliaa klubibiiteillä juuri debyyttialbuminsa julkaisseen Cyril Awakensin tapaan. Lauantaina taas Art Effects valtaa Oulu-lavan, ja tanssijalan voi jo kuvitella polkevan Owl City -henkisen synailun tahtiin.

 

03 SOFA / SANA

Peräkkäin lauantaina esiintyvät SOFA ja SANA edustavat perinteisestä, liian usein misogynistisestä, rap-maailmasta poikkeavia nuoria naisia. SOFAn duo räppää avoimen feministisesti, kun taas oululainen SANA liikkuu pop-vaikutteineen kenties enemmän valtavirran mukana. Kaikki kolme mimmiä ovat taatusti piristysruiskeita festaritarjonnassa, suosittelen tsekkaamaan!

 

04 LANAI / Ida Paul & Kalle Lindroth

Akustista tunnelmointa singer-songwritereiden tahdissa on luvassa lauantaina jo aikaisin päivällä, joten vaikka krapula kolkuttaisikin takaraivossa, kannattaa suunnata festarialueelle, avata virkistävä juoma ja vaikka chillata varjossa. Päivän avaa duo Ida ja Kalle, joiden debyyttialbumi on saavuttanut suosiota ympäri maata ja keikat ovat järjestään loppuunmyytyjä. Heidät nähtiin myös viime vuonna Qstockissa. Toinen upeaääninen duo on Tanja Torvikosken ja Petri Kuuselan muodostama LANAI (saari Havaijilla, FYI), jonka keikkaa Oulu-lavalla ei missään nimessä kannata missata.

 

05 Satellite Stories / Disco Ensemble

Kaksi musiikkiuraansa lopettelevaa bändiä, jotka kannattaa käydä katsomassa livenä nyt, kun se vielä on mahdollista. Kumpikaan tuskin kaipaa enempiä esittelyjä ainakaan tämän blogin lukijoille. Molempia on tullut kuunneltua paljon, ja molempien keikoilla energiat nousevat kattoon. Jätetään siis jäähyväiset hyvillä mielin, hien säestämänä.

 

This year’s Qstock festival has again lots to offer from the big stars at main stage to regular Finnish musicians, nostalgic trips, modern new music and smaller local acts. Check my tips above for what to see this weekend! There will be expected 35 000 festival-goers to enter the area during Friday and Saturday, which is the most the festival has seen yet. And for the sixth year in row the festival is sold out. See you there!

Ei kommentteja

Bättre Folk 2018

BättreFolk2018-5

Kun festarit ovat saarella keskellä merta (no ok, Perämerellä 10 kilometriä rannikosta), vilkuillaan edeltävinä päivinä normaalia ahkerammin sääennusteita. Sataako? Paistaako? Tuuleeko? Viime vuonna kelit olivat harvinaisen upeat, eikä tänä vuona jääty niistä kovinkaan kauas, vaikka pohjoistuuli 10m/s loikin eritoten perjantaina todellisen tarpeen lapasille, pipoille ja muille villakerroksille keskellä kirkkainta kesää.

Kuten olen kehunut ennenkin, Bättre Folkin parasta antia on uniikki miljöö. Toki musiikki ja kirjailijakattus myös, mutta kyseisiä esiintyjiä voi vuoden mittaan yleensä nähdä muuallakin – saaristolaista festariympäristöä ei. Tänä vuonna Hailuodon Marjaniemeen myytiin lippuja enemmän kuin koskaan, n. 5000 lippua koko viikonlopulle. Kotimaisiin suuriin rockfestareihin verrattuna määrä on vain pölyhiukkasia, mutta ihmismassoilta säästyminen on vain plussaa. Loppuunmyyty viikonloppu tarjosi siis festarin yleisöennätyksen.

Artistien osalta oma saaliini jäi hieman laihaksi, sillä päätin panostaa ainoastaan niihin, jotka todella halusin nähdä. Käytännössä tämä tarkoitti kahta muusikkoa ja yhtä kirjailijaa. Tästä kirjailijasta Kissani Jugoslavian takaa, eli Pajtim Statovcista, missasin toki alun, mutta ehdin kuulla osan lopusta. Koska alku jäi pois, en ihan saanut kiinni, mistä teoksesta hänen lukemansa ote oli ja mihin se liittyi. Nautin silti sanoista ja kielikuvista. Perjantain keikoista odotetuin oli Vesta, jonka keikka oli paras naiselta näkemäni. Soundit toimivat, fiilis oli lämmin ja yleisö täysillä messissä. Kaiken lisäksi selvisi, että tyyppi on arkkari! (Arkkitehtiopiskelija, that is.) Meillä on siis muutakin yhteistä, kuin kilpacheerleading! Hauska sattuma. Tämä oli väärää toisen käden tietoa, sorry! Kilpacheerleading-menneisyys tosin ilmeisesti pitää paikkansa. #vestantalot Illan niin sanottu pääartisti eli Pariisin Kevät jäi laihaksi. Setti oli about (vai täsmälleen?) sama, kuin pari viikkoa aiemmin Sidewaysissa näkemäni, ja koostui suurimmaksi osaksi juuri niistä kappaleista, jotka eivät ole itselle millään tasolla merkityksellisiä. Ei se mitään, muu yleisö tuntui kuitenkin tykkäävän.

Yöksi lähdimme bussilla kotiin, vain tullaksemme seuraavana aamuna bussilla takaisin – tänä vuonna tilausajojen aikatauluja oli taas hieman rukattu viime vuotisesta, ja ne sopivat meille hyvin. Toki saaressa mielellään viettäisi koko lähes yöttömän yön, mutta majoitukset ovat kiven alla ja/tai hinnat pilvissä, mikäli et satu olemaan hyvissä väleissä kaverin kaverin kanssa, joka nyt sattuu omistamaan mökin Hailuodosta (tai halua majoittua teltassa). Bussilla liikkumisessa on toisaalta myös se etu, että linja-autoilla on etuajo-oikeus mantereen ja saaren väliä kulkevaan lauttaan. Mikäli kuljet omalla autolla, saatat joutua jonottamaan lauttaan pääsyä useita tunteja.

BättreFolk2018-3

BättreFolk2018-2

BättreFolk2018-4

BättreFolk2018-14

BättreFolk2018-10

BättreFolk2018-30

BättreFolk2018-19

BättreFolk2018-16

BättreFolk2018-26

BättreFolk2018-28

BättreFolk2018-27

BättreFolk2018-13

BättreFolk2018-12

BättreFolk2018-33

BättreFolk2018-35

BättreFolk2018-44

BättreFolk2018-43

BättreFolk2018-38

BättreFolk2018-45

BättreFolk2018-47

BättreFolk2018-48

BättreFolk2018-52

BättreFolk2018-50

BättreFolk2018-56

BättreFolk2018-58

Lauantaina sään purevuus oli jo edellistä päivää maltillisempi. Aurinko helli ja suosi chillausta rannalla, alueella tuli vastaan hyväntuulisia tuttuja ja tuntemattomia. Otimme rauhassa päivän, emme säntäillet turhaan. Tutkimme Lauri Ahtisen aluetaidetta ja tutustuimme eilistä enemmän ruoka- ja juomatarjontaan. Viime vuonna tarjoiluteltat oli asemoitu molemmin puolin pitkämäistä aluetta kahden lavan välillä. Tänä vuonna kojut valtasivat vain yhden puolen. Tavallaan pidin viime vuotisesta enemmän, mutta uusi järjestely salli kuitenkin loistavasti läpimenoliikenteen ruokailualueen toiselta reunalta – viime vuonna läpikulku oli ajoittain mahdotonta. Ruokapuolelta testasin fish ’n’ chips -lautasen paikallisella turskalla (vai oliko se jotain muuta kalaa) sekä Kujalan tilan hampurilaisen. Molemmat aivan hyviä, eivät gourmet-annoksia, mutta festariruuaksi oikein maukkaita. Join myös festarin erikoisuuden, paikallisen Hailuodon panimon mustikkaoluen, joka oli Berliner Weisse lorauksella mustikkasiirappia. Jälleen kerran ateriatarjonnassa oli panostettu paikallisuuteen. Myös pieni tuotemyyntikoju alueelta löytyi, mutta valitettavasti sen sijainti oli sen verran syrjässä, että sinne ei kovin vahingossa kukaan oletettavasti eksynyt.

Perjantain esiintyjistä oikeastaan ainoastaan Pyhimys oli se, jonka halusin nähdä. Bussimatkojen vuoksi toki missasimme molempien päivien ensimmäiset aktit, mutta se ei ollut maailmanloppu. Pyhimyksen setti sisälsi huippuhetkiä ja ei-niin-huippuja hetkiä, eli tuotantoa tuntemattomalle hieman epätasainen kokonaisuus. Välissä myös Yona kävi fiittaamassa lavalla – Vesta olisi käynyt lavalla varmasti myös, ellei olisi jo aiemmin suunnannut toisaalle seuraavalle keikalle. Myöhemmin samana iltana esiintyivät myös Yona, jota kuuntelin sivukorvalla kaukaa (ei niin innosta), sekä Kerkko Koskinen, joka, noh, kuulosti omaan korvaan aika kamalalta, ja jaksoin tsekata puoli biisiä ennen kotimatkalle lähtöä.

Vaikka Flow’ta on kehuttu yhdeksi Euroopan parhaista festareista, ja se varmasti vetääkin muista(kin) maista tulevaa yleisöä, suosittelen ihan omanlaistansa tunnelmaa hakeville ehdottomasti Bättre Folkia. Samanlaista ei vaan ole muualla! Festari tuskin tulee yleisömäärältään tästä juurikaan enää kasvamaan, joten liputhan kannattaa tietenkin hankkia ensi vuonna ajoissa…

BättreFolk2018-64

BättreFolk2018-63

BättreFolk2018-67

BättreFolk2018-69

BättreFolk2018-65

BättreFolk2018-76

BättreFolk2018-78

BättreFolk2018-80

BättreFolk2018-83

BättreFolk2018-82

BättreFolk2018-85

BättreFolk2018-89

BättreFolk2018-96

BättreFolk2018-105

BättreFolk2018-108

BättreFolk2018-102

BättreFolk2018-94

BättreFolk2018-110

BättreFolk2018-111

BättreFolk2018-109

BättreFolk2018-115

BättreFolk2018-118

BättreFolk2018-119

BättreFolk2018-133

BättreFolk2018-132

BättreFolk2018-125

BättreFolk2018-134

BättreFolk2018-139

BättreFolk2018-140

When a music festival is located in an island in the middle of a Nordic sea (ok, in Bothnian Bay merely 10km away from the main coast but anyway), weather has a big influence on how to dress. Even when the sun is shining, the chilly sea breeze will probably be so cold that you need layers and layers of wool and a beanie. That’s exactly what happened this year at Bättre Folk. Luckily the sun DID shine despite the coolness and the weather was almost as nice as last year!

Like I’ve said before, the ultimately best part of the festival is the milieu. Hailuoto island has it’s own unique and intimate islander feeling. Surely the musicians and novelists in the program are interesting, but they can be seen at different venues throughout the year – the atmosphere is something that just can’t be copied. This year Bättre Folk hit its record with 5000 festival-goers during the weekend. Compared to big festivals this is nothing, but that’s part of the enchantment of the happening. No huge crowds that wreck your nerves.

Artist-wise I tried to chill a lot and saw fully only the two I was most interested in – Vesta, who threw the best gig I’ve seen from her and Pyhimys, whose gig was a tad uneven but good nevertheless. Headliners of both evenings didn’t really make me forget to breathe, Pariisin Kevät was kinda lame and Kerkko Koskinen was just plain awful. Yona isn’t on my top list either, though she’s a great performer. Of the novelists I heard the ending of Pajtim Statovci’s (writer of My Cat Yugoslavia) speech, but as I missed the beginning, I didn’t really know what was the text from and about what he was reading to the audience. I enjoyed the words and metaphors nevertheless.

We travelled to Hailuoto with bus (tickets were bought beforehand) on both days and came home to spend the night in between. Surely staying at the island itself would’ve been nice, but the prices are sky-high – that’s if you even get a room anywhere from the fully booked Marjaniemi (or anywhere nearby). Tent is always an option, sure, except not really for me… Food and beverages were mainly local, I tested fish ’n’ chips and a local burger. For drinks I had Hailuodon Panimo’s Berliner Weisse with a hint of blueberry syrup – it was pretty good! Food was very edible too. There’s usually some art too in the area, to cheer up the parts which necessarily don’t otherwise look that good, and often artist Lauri Ahtinen has something to do with it.

Overall the experience was as nice as always. Flow Festival might’ve been said to be one of Europe’s best festivals, but if you’re looking for something small and unique – head to Bättre Folk. This is probably as big as the festival will ever get, so remember to get your tix early next year…

2 kommenttia

Provinssi 2018: Lauantai

Provinssi_2018-193

Nyt täytyy sanoa, että tämä viime viikot paahtanut helle on saanut aivoni sellaiseen sulaneeseen tilaan, että katsotaan millaisen festariraportin kykenen Provinssin viimeisestä päivästä kirjoittamaan. Etenkin, kun asunnossa on lähes +30 astetta lämmintä. Sen muistan, että aurinkoista oli Provinssissa lauantainakin. Lauantai alkoi omalta osaltani muiden päivien tavoin Woodland Stagelta, jonka nuori Isac Elliot otti taitavin elkein haltuunsa. Porukkaa ei vielä tuolloin ollut alueella kovinkaan paljon, mutta huomattava joukko tosifaneja oli kuitenkin paikalla. Isacin lopetellessa keikkaa kiiruhdin päälavalle tsekkaamaan Reino Nordinin keikan. Tykkään herran musiikista, vaikka henkilökohtaisesti olen herrasta persoonana vähän toista mieltä. Kahden edellisen päivän ja tuon lauantain kahden ensimmäisen keikan jälkeen olin jo niin väsynyt, että päätin skipata monen monta kertaa nähdyt Pariisin Kevään ja Egotripin, ja kävelin takaisin asunnolle pienille päiväunille!

Provinssi_2018-183

Provinssi_2018-177

Provinssi_2018-176

Provinssi_2018-179

Provinssi_2018-190

Provinssi_2018-184

Provinssi_2018-195

Provinssi_2018-200

Provinssi_2018-199

Provinssi_2018-196

Provinssi_2018-6

Päiväunien virkistämänä palasin alueelle juuri sopivasti Vestan keikkaa katsomaan. Siitä sitten jatkuikin uuvuttava useiden keikkojen putki: Biffy Clyro – Paperi T – Detalji –  M  – Antti Tuisku. Päiväunet tulivat siis todellakin tarpeeseen. Lauantain parhaimmiksi keikoiksi osoittautuivat kolme viimeistä eli Detalji, M ja Antti Tuisku. Detalji tosin oli mielestäni aivan väärällä lavalla ja väärään kellonaikaan (ulkoilmalava, päivävalo), mutta onnistui silti olemaan mahtava! Naisen musiikki vaatisi kaverikseen ehdottomasti pimeän sisätilan, jotta se toimisi parhaiten. Täytyy päästä katsomaan joskus sellaista keikkaa! Suosikkini M oli ihana kuten aina. Olen tainnut nähdä Minjan ja pojat jo ainakin viisi kertaa. Antti Tuiskun viimeinen keikka ennen määrittelemättömän pitkää taukoa oli upeaa katsottavaa. Loistava päätös loistavalle festarille!Tämänvuotisen festarin kävijämäärä oli muuten 76 000 henkilöä, ja se on Provinssin / Provinssirockin koko historian toiseksi suurin määrä.

Provinssi_2018-221

Provinssi_2018-223

Provinssi_2018-224

Provinssi_2018-225

Provinssi_2018-220

Provinssi_2018-222

Provinssi_2018-227

Provinssi_2018-226

Provinssi_2018-243

Provinssi_2018-237

Provinssi_2018-244

Provinssi_2018-231

Provinssi_2018-2

Provinssi_2018-232

Provinssi_2018-206

Provinssi_2018-204

Provinssi_2018-202

Provinssi_2018-215

Provinssi_2018-209

Provinssi_2018-208

Provinssi_2018-212

Provinssi_2018-217

Provinssi_2018-254

Provinssi_2018-253

Provinssi_2018-250

Provinssi_2018-5

Provinssi_2018-248

Provinssi_2018-4

Provinssi_2018-258

Provinssi_2018-261

Provinssi_2018-269

Provinssi_2018-268

Provinssi_2018-266

Provinssi_2018-283

Provinssi_2018-276

Provinssi_2018-275

Provinssi_2018-286

Oh lord we’ve been having this heat wave in Finland for weeks now. My brain’s a non-working slow mess so let’s see what kind of post I can write about the last day of this year’s Provinssi. I started my Saturday from Woodland Stage with  Isac Elliot. There wasn’t a huge amount of audience yet but a considerable amount of fans anyhow. Next in line was Reino Nordin. I do like his music even though I’m not that into his personality. I was so exhausted by the two previous festival days and these two gigs that I decided to skip Pariisin Kevät and Egotrippi because I’ve seen them many times and instead went back home for a nap!

That nap really was a good idea because the rest of the Saturday was running from gig to gig: Vesta  Biffy Clyro – Paperi T – Detalji –  M  – Antti Tuisku. The best three gigs turned out to be those latter ones. In my opinion Detalji was on a completely wrong stage at the wrong time (outdoor stage and daylight) as her music is perfect for dark indoor spaces.  She was great nonetheless. I have to see her in a darker setting sometime! My favorite M was  lovely as always. I think I’ve seen Minja and the guys at least five times already. Antti Tuisku’s last gig before an indefinite hiatus was awesome to look at. A stellar ending to a great festival! This year  76 000 people attended the festival, and that’s actually the second biggest record of the festival’s entire history. Well done!

Ei kommentteja

Festival madness

Huh, kesän puoliväli on virallisesti ohitettu! Festarimielessä tämä tarkoittaa, että jäljellä on enää muutama viikonloppu, jonne Alice & June – molemmat tai toinen meistä – osallistuu. Muistakaahan siis laittaa A&J seurantaan Instagramin puolella, sillä päivitämme storiesiin festivaalifiiliksiä (ainakin lähes) reaaliajassa. Raportteja toki sitten pidemmän kaavan mukaan ilmestyy blogin puolella heti, kun ehdimme koneidemme ääreen kirjoittamaan mielipiteitämme keikoista ja festarijärjestelyistä sekä editoimaan kuvia (tietäjät tietää – editoiminen ei ole mikään pikkunakki). Tähän mennessä raportoitu on Sideways (osat 1, 2 ja 3) sekä Provinssi (osat 1 ja 2, kolmas tulossa). Bättre Folk on työstön alla, ja kuluneena viikonloppuna Alice on ollut sekä Pori Jazzeilla että Tammerfesteillä.

Mitä loppukesään sitten mahtuu? Viikon päästä juhlitaan Qstockia, ja siitä parin viikon päästä meidän kesämme päätösfestaria, usean vuoden ajan vakkareihin kuulunutta Flow Festivalia. Väliin mahtui vielä hetki sitten kesän kenties kiinnostavin anti – Varjofestivaali, jossa June kävi viime vuonna. Tänä vuonna festari siirrettiin keskustakortteleihin ja lineup oli jopa kovempi kuin viimeksi, niminään esim. Ruusut, Pykäri, Litku Klemetti ja Mikko Joensuu. Valitettavasti aiemmin tällä viikolla festari ilmoitti peruvansa koko tapahtuman taloudellisiin syihin perustuen. Uutinen tuli yllätyksenä ja todella suurena harmina monelle! Ehkä tämä kuitenkin opettaa ostamaan haluamalleen keikalle lipun ennakkoon, jotta voidaan varmistua myös pienten tapahtumien toteutumisesta. Toki tässä kohtaa olisi toivonut festarin taustatiimiltä pientä pelisilmää siinä, että se olisi varoittanut etukäteen peruuntumisvaarasta, jolloin halukkaat olisivat todennäköisemmin juosseet lippuluukulle. Viime vuodesta oppineena mainontaan oli tänä vuonna panostettu enemmän, mutta näemmä se ei riittänyt. Ehkä se oman lähipiirin kupla ei olekaan niin suuri kuin luulee, eikä urbaaneista pikkufestivaaleista kiinnostuneita löydy Oulusta tai lähiseudulta tarpeeksi (aiheesta esim. Kalevassa). Todella surkeaa.

Kesää (ja helteitä) on kuitenkin vielä jäljellä, joten nautitaanhan niistä seteistä, joita joka tapauksessa on luvassa! Qstockista ja Flowsta tulossa tärppilistat lähiaikoina.

Sideways2018-119

Phew, we’ve already passed the halfway of Finnish summer! Yikes. Thus we have already passed most of our 2018 festivals as well. There’s only a couple of ones left which Alice & June (either one or both of us) will attend. Remember to follow our Instagram account, as we’ll be posting stuff live (or almost live) from different festivals on the IG Stories section. Longer reports with tons of photos will of course appear on the blog as usual, as soon as we have time to get our fingers typing and mindset to editing pics (knowers know – most of the time editing isn’t just a piece of cake). What we’ve already gone through is Sideways (parts 1, 2 and 3) and Provinssi (parts 1 and 2 with third on its way). Bättre Folk is under construction and during this very weekend Alice has been at both Pori Jazz and Tammerfest.

So what’s still to be expected? Next week it’s Qstock time and a couple of weeks from that the one happening which closes the festival season for us, Flow Festival. There was supposed to be Varjofestivaali in the middle – a small Northern festival with huge upcoming Finnish names. June attended Varjo last year, and this year with a move from Tukikohta to the city centre it really was the one to be looked for the most. Unfortunately earlier this week the festival announced they would have to cancel due to financial reasons. This came as a surprise, and not a good one! Many were disappointed. But perhaps this’ll teach folks to actually BUY A TICKET BEFOREHAND to make sure the gigs they want to go to actually see daylight. Of course at this point we would’ve wanted to see a bit more tactics from the festival’s production team with a hint of probable cancellation prior to actually cancelling. Oh well. Maybe our own cultural bubbles just aren’t big enough and there just aren’t enough people interested from a small urban festival in a city like Oulu. So lame.

Anyway, the summer and its heatwaves aren’t over yet, so let’s enjoy what’s left of it! If you’re interested in what to see at Qstock and/or Flow, remember to come back here soon.

Ei kommentteja

Florence / Patrick / DCFC

Festariraporttien lomaan hieman uusia kesäbiisejä! Niitä kun tuppaa näemmä ilmestymään ihan tuosta noin vaan, lähes huomaamatta.

Florence + The Machine julkaisi vastikään neljännen pitkäsoittonsa. Vielä levy tuntuu hieman hengettömältä verrattuna edellisiin – se ei yllätä, vaan jatkaa tutulla linjalla, mutta samantien tarttuvia melodioita ja tanssittavia kertsejä ei nouse esiin kuten aiemmin. Uusimpana singlenäkin julkaistu Big God on yksi niistä, jotka kutkuttavat samantien korvakarvoja. Introssa on Game Of Thrones -viboja ja lopussa zombie-ääntelyä, kun taas pääosin kipale on Florencelle harvinaisen hillitty. Kerroksellisuuttakin löytyy, mutta ei ylitsevuotavasti. Ja tuo Autumn de Vilden ohjaama video, sehän nyt on ihan jumalainen.

Pysytään tanssiteemassa. Patrick Watsonin uuden biisin Melody Noirin video on herran itsensä ohjaama yhdessä Brigitte Poupartin kanssa. Inspiraatiota on haettu vuoden 1964 I Am Cuba -elokuvan mustavalkoisesta surrealismista, ja vaikka värimaailma ja utuisuus ovat kylmiä, on tanssi kuubalaisen kuumaa. Biisinä Melody Noir ei ihan yllä edellisvuoden lopulla julkaistun Brokenin tasolle, vaan jää jollain tapaa välibiisiksi. Vaikka ehkä sen on tarkoituskin tuntua aavistuksen autiolta – onhan se rakkauslaulu, joka nimenomaan on omistettu ihmisen sisällä olevalle tyhjyydelle.

Sitten tanssista johonkin rauhallisempaan, esim. kävelyyn pitkin katuja. Ei, emme puhu The Verven Bittersweet Symphonysta emmekä Massive Attackin Unfinished Sympathysta, vaan Death Cab For Cutien Gold Rushista. Tulevaa levyä enteilevä biisi ei missään nimessä ole sitä parasta Death Cabia, joka tietysti on Transatlanticismin ja Plansin aikainen melankolisen shoegazingin Death Cab, mutta äärimmäisen tarttuva kipale on. Kun sen nimeä toistetaan tarpeeksi monta kertaa vajaan neljän minuutin aikana, pyörii se luupilla vielä kauan kaiuttimien hiljenemisen jälkeenkin. Ja kroppa heiluu tahdissa. Uusi lätty Thank You For Today näkee päivänvalon 17. elokuuta.

…Ja tässä kaikessahan parasta on, että yli kymmenen vuoden odotuksen jälkeen näen Deatch Cab For Cutien vihdoin livenä, kun menemme Alicen kanssa Tukholmaan helmikuussa. Muistatteko unelmakeikkoja-listaukseni? Kohta saan ruksata siitä jo neljännen bändin yli! Huhhuh!

Here’s three newish songs and videos for you to enjoy amongst all the festival buzz. Florence + The Machine’s new album isn’t in my disappointment quite as ecstatic and full of surprises as the previous ones, but maybe it just needs more rounds. In any case, Big God is a track that immediately catches one’s eyes and ears, and the vid made for it is just cherish. And speaking about dancing, we’ll get to Patrick Watson’s new single and it’s enigmatic black and white video tell the tale of a void inside you via a love song. Not quite as catchy as the previously released Broken, but gives a hint about what to expect in the future from this man.

Last but not least – Death Cab For Cutie. Surely, Gold Rush gets stuck in your head even though it’s not the best DCFC (which for me is the era of Trasatlanticism and Plans), it’s a lovely summery tune. The best part of all this? I’m finally getting to see the band live next February in Stockholm! Me + Alice both. It seems I’m on the verge of crossing out the fourth band from my ultimate dream gigs list, phewwww.

Ei kommentteja

Provinssi 2018: Perjantai

Provinssi_2018-163

Tämänvuotinen Provinssiperjantai alkoi aurinkoisissa tunnelmissa Woodland lavalla, jonka ensimmäinen esiintyjä oli ikisuosikkini Scandinavian Music Group. Ihana keikka, kuten aina. Erityisen ihanaa oli se hetki, kun bändi soitti kauneimman kappaleensa Lopulta olemme kuitenkin yksin.  SMG:n jälkeen fiilistelin Jenni Vartiaisen keikkaa päälavalla muutaman muun ihmisen kanssa. En ole koskaan varsinaisesti kuuntelemalla kuunnellut Vartiaista, mutta suurimman osan sinkkubiiseistä osaan kyllä ulkoa. Kauniin, vuotoisen äänensä lisäksi Jenni on äärimmäisen näyttävä nainen, mutta noita esiintymisasuja en henkilökohtaisesti ymmärrä..

Provinssi_2018-162

Provinssi_2018-160

Provinssi_2018-171

Provinssi_2018-170

Provinssi_2018-168

Provinssi_2018-166

Provinssi_2018-15

Provinssi_2018-172

Provinssi_2018-173

Provinssi_2018-149

Provinssi_2018-150

Provinssi_2018-151

Provinssi_2018-154

Provinssi_2018-153

Provinssi_2018-135

Ruokatauon jälkeen oli luvassa Antti Tuisku, joka heitti perjantaina erityisen akustisen keikan Amphitheatre-lavalla, jonne jonotti useita satoja, ellei jopa tuhansia ihmisiä. Suuri määrä halukkaita jäi valitettavasti porttien ulkopuolelle Amphitheatren tullessa ääriään myöten täyteen. Intiimillä ja rauhallisella keikalla kuultiin paljon lauluja, joita Tuisku ei ole esittänyt pitkiin aikoihin. Todellinen yllätys koettiin, kun lavalle nousi kahden biisin (Yksinäinen, Tähtiotsa) ajaksi Paula Vesala. Aivan paras yllätys!

Tuon keikan jälkeen heittäydyin enemmän festaritunnelmiin kavereiden kanssa eikä kamera eksynyt käsiin enää juurikaan. Itse en Abreusta erityisemmin pidä, mutta kaverit halusivat mennä hetkeksi keikkaa katsomaan, joten yhden kuvan naisesta nappasin. Hyvä meno näytti keikalla olevan, sitä ei käy kiistäminen, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.  Disco Ensemblea kuuntelimme anniskelualueen suojista. Lavalle en todellakaan nähnyt, joten samaisesta syystä kuviakaan ei ole. Maija Vilkkumaan keikan katsoimme lähes kokonaisuudessaan, mutta aivan sieltä teltan takaosasta.  Jestas mikä meno keikalla kuulkaa oli, huh huh! Mahtavaa. Vilkkumaan keikan jälkeen päälavalle nousi teiniaikojen yksi suosikkini eli The Offspring. Voi sitä nostalgiaa! The Offspringin hikisen keikan jälkeen olikin aika suunnata nukkumaan, sillä ketään meistä ei Cheek jaksanut kiinnostaa.

Provinssi_2018-136

Provinssi_2018-131

Provinssi_2018-132

Provinssi_2018-138

Provinssi_2018-139

Provinssi_2018-141

Provinssi_2018-144

Provinssi_2018-145

Provinssi_2018-130

Provinssi_2018-156

Provinssi_2018-159

Provinssi_2018-102

Provinssi_2018-105

Provinssi_2018-107

Provinssi_2018-104

Provinssi_2018-112

Provinssi_2018-121

Provinssi_2018-128

Provinssi_2018-108

Provinssi_2018-114

Provinssi_2018-109

Provinssi_2018-110

My Provinssi-Friday  started with Scandinavian Music Group and Jenni Vartiainen. Then it was time to have a little food break before Antti Tuisku’s special acoustic gig. Hundreds or perhaps thousands of people queued to get into the Amphitheatre stage but a huge amount of people didn’t get in as the capacity of that stage was limited. The gig was really peaceful and intimate. A huge surprise was when Vesala joined Tuisku for a couple of songs (Yksinäinen, Tähtiotsa). That was so awesome!

After Tuisku’s gig I pretty much changed from photographing mode into full-on festival mode and didn’t really shoot much for the rest of the evening. I hung out with friends and we checked out Abreu’s and Disco Ensemble’s gigs for a little while. Maija Vilkkumaa’s gig was such a great one, the crowd was so into it. Last but not least was a teenage favorite of mine: The Offspring. Oh, the nostalgia!

2 kommenttia