Soittolistaviikko: Inspiration behind Ship’s Bell

Vuoden 2019 soittolistaviikon vieraileva kuratoija on oululainen folk-duo Lanai, joka on tässäkin blogissa useaan kertaan vilahtanut. Lanain alkuvuodesta julkaistu debyytti Ship’s Bell sopii tällaiseen sumuiseen, hivenen verkkaiseen sunnuntaihin kuin nenä päähän. Tämänpäivänen soittis koostuu kuitenkin niistä muiden kirjoittamista biiseistä, jotka ovat toimineet innoituksen lähteinä tuota omaa levyä tehdessä.

”Tälle soittolistalle olemme keränneet kappaleita ja artisteja, jotka ovat inspiroineet meitä Ship’s Bell -levyn teon aikana. Koetimme valita soittolistalle sellaisia biisejä, joihin ollaan aina palattu vuosienkin jälkeen ja joissa silti on jotain sellaista alkuvoimaa, joka inspiroi, ottaa mukaansa ja välittää jotain erityistä. Ollaan usein saatu näiden kappaleiden myötä muistutus siitä, että mikä vain on mahdollista eikä luovassa työssä ole sääntöjä. Meillä liittyy molemmilla myös musiikkiin tunne-assosiaatio joistain elämäntapahtumista, mitkä on tapahtuneet samaan aikaan kun joku kappale on kolahtanut. Valittiin yhdessä listalle myös sellaisia lauluja, jotka yhdistää meidän tietä.”

 

Inspiration behind Ship’s Bell

 

Our guest curator on playlist week 2019 is Lanai, an English-singing folk duo hailing from Oulu Finland (It’s very possible you’ve bumped into this talented couple on this blog before). Their debut Ship’s Bell was released earlier this year and it fits perfectly on these kind of misty, slow Sundays. Today’s playlist on the other hand consists of tunes that have inspired the process of making Ship’s Bell.

Ei kommentteja

Soittolistaviikko: Nick Cave ABC

Valitsin suosikkikappaleitani Nick Cavelta vastaamaan jokaista kirjainta aakkosissa, ja kyhäsin kokoon soittolistan.

NICK CAVE ABC

A – As I Sat Sadly By Her Side
B – Bright Horses
C – Cannibal’s Hymn
D – Do You Love Me?
E – Easy Money
F – Fifteen Feet of Pure White Snow
G – Girl In Amber
H – Henry Lee
– Into My Arms
J – Jubilee Street
K – Kings
L – Love Letter
M – Magneto
N – Night of the Lotus Eaters
O – O Children
P – Push the Sky Away
Q – Queenie’s Suite
R – Red Right Hand
S – Stagger Lee
T – Tupelo
U – Up Jumped the Devil
V – Vincent Di Maio
W – We Came Along This Road
X – (There is no song beginning with X, so instead let’s go
        with the letter W again: Where the Wild Roses Grow)
Y – Your Funeral My Trial
Z – Zed

I chose my favorite Nick Cave song with every letter of the alphabet – from A to Z – and here’s a playlist consisting all of them.

Ei kommentteja

Soittolistaviikko: This is Halloween (Ed.7)

On jälleen jokasyksyisen soittolistaviikon aika. Halloween vaanii jo aivan nurkan takana ja sen juhlinta saatetaan aloittaa monin paikoin jo tänä viikonloppuna. Jos halajat Halloweeniin sopivaa musiikkia niin tässä olisi reilu KYMMENEN TUNTIA sellaista! Tämä synkkä Halloween-soittolista on ehdottomasti massiivisin koskaan kokoamani soittolista. Se saa joka vuosi muutaman lisäyksen, ja tämän vuoden lisäykset näkee tradition mukaan alla olevasta biisilistasta lihavoituina.

THIS IS HALLOWEEN (ED.7)

Chelsea Wolfe – Primal/Carnal / Dead Man’s Bones – Intro / M.Ward – More Rain / Lauren O’Connell – House of the Rising Sun / Dead Man’s Bones – Buried in Water / Tommy Lindgren – Luurankomarssi/ Marissa Nadler – Loner / Memory House – In the Woods / Karina – Uni / Dead Man’s Bones – Lose Your Soul / Arcade Fire – My Body is a Cage / Hozier – Arsonist’s Lullaby / Widowspeak – Ghost Boy / Other Lives – Take Us Alive / Lana Del Ray – Gods & Monsters / Soley – Halloween / The Dead Weather – So Far From Your Weapon / Dead Man’s Bones – Dead Man’s Bones / Mark Lanegan Band – The Gravedigger’s Song / Melissa Auf der Maur – Meet Me on the Dark Side / Vast – I am a Vampire / Karen Elson – Season of the Witch / The Black Keys – I Got Mine / Dead Man’s Bones – In the Room Where You Sleep / The Black Keys – Howlin’ For You / Teitur – Hitchiker / Karen Elson – The Ghost Who Walks / Timber Timbre – Magic Arrow / Gemma Ray – Baby Goes Bad / Chris Isaak – Baby Did A Bad Bad Thing / Widowspeak – Wicked Game / Anna Calvi – The Wall / Eleanoora Rosenholm – Kopiokissa / Rasputina – Transylvanian Concubine / Wendy Melvoin & Lisa Coleman – The Carnivàle Main Title Theme / Patrick Wolf – Kriegspiel / M – Kaarina / Scream Theme Song / Grinderman – When My Love Comes Down / PJ Harvey – Man-Size / Patrick Wolf – The Childcatcher / American Horror Story Project – American Horror Story Theme / Chelsea Wolfe – Deep Talks / Nine Inch Nails – Ripe (With Decay) / Marilyn Manson – This is Halloween / Laika – Black Cat Bone / Elysian Fields – Red Riding Hood / Nick Cave & The Bad Seeds – Night of the Lotus Eaters / Anna von Hausswolff – The Mysterious Vanishing of Electra / The Kills – Murdermile / Jamie N Commons – Karma (Hardline) / Elysian Fields – Set the Grass On Fire / London Music Works – The Walking Dead Theme Tune / Chelsea Wolfe – Feral Love / PJ Harvey – My Beautiful Leah / Timber Timbre – Sincerely, Future Pollution / Patrick Wolf – Ghost Song / Patrick Wolf – Prelude / Anna Calvi – Wolf Like Me / Dead Man’s Bones – Werewolf Heart / Mark Lanegan & Duke Garwood – Skeletal History / Nine Inch Nails – The Wretched / Pere Ubu – Road To Utah / The Dead Weather – Bone House / Mourning Ritual feat. Peter Dreiman – Bad Moon Rising / The Howls – Hey Lady / QOTSA – Burn the Witch / The Kills – Last Day of Magic / Siouxie and the Banshees – Spellbound / Vast – Pretty When You Cry / Joseph Arthur – I Wanna Get U Alone / CCAdcock & The Lafayette Marquis – Bleed 2 Feed / The Kills – The Search for Cherry Red /  Mark Lanegan & Duke Garwood – Metamphetamine Blues / Eels – Fresh Blood / QOTSA – Goin’ Out West / PJ Harvey – I Think I’m A Mother / Marilyn Manson – I Put A Spell On You / Our Lady Peace – Tomorrow Never Knows / M – Sillat / Soap & Skin – Me and the Devil / Rasputina – Coraline / Max Richter – Berlin by Overnight / Christophe Beck – Kralik’s House (BTVS) / Elysian Fields – Fright Night / Eleanoora Rosenholm – Maailmanloppu / Sigur Rós – Kveikur /  Dominik Hauser – Teen Wolf -theme / Abel Korzeniowsky – Demimonde (Penny Dreadful theme) / American Horror Story Project – Suite No. 2 in D Minor Bwv 1008: Sarabande  / Peter Gundry – Forever She Waits / Darling Violetta – Angel Main Theme / Sleepy Hollow Theme Song / Mark Lanegan – Nocturne / The Black Angels – Science Killer / She Wants Revenge – Tear You Apart / Kyle Dixon & Michael Stein – Stranger Things / Moonface – Faraway Lightning /  Nick Cave & The Bad Seeds – We Real Cool / The Black Angles – Young Men Dead / Timber Timbre – Trouble Comes Knocking / Gabriel Bruce – Sleep Paralysis/ Jace Everett – Rise Up / The Cave Singers – Faze Wave / Antero Lindgren – Mother / Bror Gunnar Jansson – Dead Cold Hands / Kristin Hersh – When The Levee Breaks / Black Rebel Motorcycle Club – Bad Things / Tori Amos – Raining Blood / Austra – The Villain / Angel Olsen – Impasse / Zola Jesus – Run Me Out / Snow Ghosts – The Hunted / Chelsea Wolfe – The Color of Blood / The Cure – Siamese Twins / Massive Attack – Butterfly Caught / John Carpenter – Halloween Theme / Fever Ray – If I Had A Heart / Zola Jesus – Trust Me / Family Band – Children / Tommy Lindgren Metropolis – Haamut / Emiliana Torrini – Gun / Roman Remains – Killing Moon / Mark Lanegan Band – Bleeding Muddy Water / Jamie N Commons – Lead Me Home / Johnny Cash – God’s Gonna Cut You Down / Jamie N Commons – Glory / Fink – Warm Shadow / PJ Harvey – Catherine / Promise And The Monster – Sand / Matthew Sweet – Dark Secret / Mirah – Special Death / Karina -Alku / Crystal Castles – Child I Will Hurt You / Chelsea Wolfe – Simple Death / Lanterns on the Lake – Stepping Down / Grouper – Poison Tree / Still Corners – Demons / Angel Olsen – Pops / Chelsea Wolfe – Hypnos / Grouper – Being Her Shadow / Mogwai – Ghost Nets / Nathan Barr – More Than You Can Imagine / Angelo Badalamenti – Mulholland Drive Main Title Theme / The Vampire Diaries Theme Song / John Carpenter – Laurie’s Theme / Elliot – Make Love To Me / Timber Timbre – Swamp Magic / Helen Money – Blood & Bone / Florence + The Machine – Seven Devils / Danny Elfman – More The End? / Tim Burton’s Corpse Bride OST – Casting A Spell / Abel Korzeniowsky – Right Behind You / Jeff Beal – Lodz And Management Plot / Melissa Auf der Maur – The Hunt / Anna von Hauswolff – No Body / Ulver – Lyckantropen Theme 2 / Monolake – Ghosts / Mark Lanegan & Duke Garwood – Thank You / Nine Inch Nails – This Isn’t the Place / Patrick Wolf – Ignis Fatuus / Eleanoora Rosenholm – Puutarhakatu 36 / Library Tapes – Abandoned Houses Hiding in Shadows / Nick Cave & The Bad Seeds – Magneto / Goldmund – Mound Builders / Ulver – We Are The Dead / Christophe Beck – Suite from ”Restless” (Willow’s Nightmare) / Robert J. Kral – The End of the World / Chelsea Wolfe – The Storm

It’s that time of the year again: for our playlist week and for Halloween as well. If you are still looking for some appropriate music for Halloween here is over TEN HOURS of it. This Halloween-playlist – the seventh edition already – is the longest playlist I’ve ever composed. Each year it gets a few new additions and this years added songs can be seen in bold in the above list.  

Ei kommentteja

Syyssäveliä

Heihoi! Samalla kun Alice on riennoissa ympäri Eurooppaa, meiksi yrittää selvitellä päätään työkaaoksen jälkimainingeissa, festareita kaiholla muistellen. Viime kesän suurimmat setit eli Sideways, Qstock ja Flow Festival ovat omalta osaltani käsitelty, ja postaukset tietty löytyvät täältä blogistakin. Sen sijaan neljä pienempää tapahtumaa kuvineen on vielä osittain työn alla: Bättre Folk, In The Park, Koiteli Elää ja Ostarifestari.

Yllä olevasta voimme päätellä, että kävin seitsemillä festareilla tänä kesänä. Siis useammalla kuin koskaan kolmen kuukauden sisällä. Huh.

Mutta syksy on tullut. Se tarkoittaa ainakin perinteistä soittolistaviikkoa tämän kuun lopussa, synkempiä säveliä ja klubien kuluttamista aina, kun Pohjanmaan leveyksille mielenkiintoisia akteja sattuu. Instagramia päivitetään blogia ahkerammin, kannattaa muistaa seurata.

Syksy on meille molemmille aina jopa muuta vuotta enemmän singer-songwritereiden aikaa. Viikon-parin sisään onkin niiltä tiimoilta julkaistu meitä hemmotellen kaksi upeaa levyä ja yksi levyä enteilevä sinkku. Nick Cave & The Bad Seedsin Ghosteen, Antti Aution Pihalla tuulee taas ja Stinakon Kun viimein saavuit kannattaa lisätä kuunteluun, jos ei ole jo! Viimeiseksi mainitun debyytti ilmestyy 1.11.

 

 

Hello there! Whist Alice is wandering somewhere around Europe, I’m trying to roam out of the chaos called work, reminiscing past festival moments. The biggest ones – Sideways, Qstock and Flow Festival – have already been recounted in the blog, but still some smaller events are waiting to get their voice out: Bättre Folk, In The Park, Koiteli Elää & Ostarifestari. That means I attended a total seven music festivals this summer. That’s a personal record.

But it’s autumn now. That means darker tones, our traditional playlist week later on this month and cramming into clubs whenever there are intreresting acts at these Ostrobothnian latitudes. We update Instagram more frequently than the blog, so remember to follow us there.

In our world, autumn has always been a time for singer-songwriters. During the past week or two we’ve been hugely spoilt by new releases fitting this genre. So if Nick Cave & The Bad Seeds’ album Ghosteen, Antti Autio’s album Pihalla tuulee taas and Stinako’s single Kun viimein saavuit (anticipating a debut solo album released on the 1st of November) aren’t on your agenda yet, I highly recommend!

Ei kommentteja

Flow 2019: Sunnuntai

Tämän vuoden Flow Festival -sunnuntai käynnistyi osaltani kenties vielä hitaammin kuin lauantai. Kolmannen päivän väsymys yhdistettynä iltapäivän vesisateeseen ei varsinaisesti kutsunut festaroimaan, ja kaikki ns. pakolliset esiintyjät ajoittuivat muutenkin iltaan. Fiilis oli muuten kuitenkin hyvä, ja ystäviäkin oli saapumassa alueelle, joten yksin ei tarvinnut koko päivää palloilla.

Modeselektor oli lopulta lukkarissani päivän ensimmäinen akti (vaikka näinkin sitä ennen vilauksen myös Chisua). Berliiniläisklubin suomalaiseen festivaalitelttaan tuonut duo houkutteli paikalle kivasti populaa, vaikka kunnon reiveistä jäätiinkin harmittavan kauas. Transsiin pääsyä mikään ei kuitenkaan estänyt. Päällekkäin saksalaisten elektromestareiden kanssa esiintyi Mitski, amerikkalais-japanilainen indierokkari, jonka keikasta kuulin jäljestäpäin pelkkää ylistystä. Missaaminen siis harmittaa vietävästi! Mutta toivottavasti pääsen näkemään hänet livenä jossain toisaalla, joku toinen kerta. Seuraavaksi oman slottinsa valtasikin Father John Misty, ihanan sarkastista läppää heittävä, aurinkolasien taakse piiloutuva, J. Tillman -nimellä aiemmin esiintynyt Fleet Foxes -rumpali. Tästäkin keikasta kuulin hyvää, joskin nämä sanat tulivat enimmäkseen fanien suusta. Itse ei keikkaa seurannut alkua pidemmälle. Olen Father John Mistyn kerran livenä nähnyt Tavastialla (kuviakin löytyy jostain arkistosta, hoksasin juuri, etten ole niitä koskaan missään julkaissut), ja pidin keikasta todella paljon! En kuitenkaan halunnut pilata sitä mieletöntä muistoa, joka vuosien takaisesta intiimistä ja hauskasta meiningistä jäi. Festarien päälavalla kun ei vain millään olisi voitu päästä samaan fiilikseen.

Sittemmin teltassa Tove Lo hullaannutti yleisöä seksuaalisuudella ja päihteillä lääkitsemisellä kyllästetyillä hiteillään, tanssien ympäriinsä sinisessä tukassaan ja kimaltavissa sukkahousuissaan. Jos olisin fani, olisin nauttinut sydämeni kyllyydestä hyvästä esiintymisestä ja Disco Titseistä.

 

Flow2019-334

Flow2019-336

Flow2019-337

Flow2019-341

Flow2019-342

Flow2019-338

Flow2019-343

Flow2019-357

Flow2019-350

Flow2019-354

Flow2019-347

Flow2019-353

Flow2019-351

Flow2019-355

Flow2019-356

Flow2019-364

Flow2019-362

Flow2019-368

Flow2019-375

Flow2019-366

Flow2019-367

Flow2019-383

Flow2019-381

Flow2019-385

Flow2019-379

 

Niinikään jos kulkisin enemmän tuoreen ja riimeihin painottuvan musiikin parissa, olisin Toven Lon jälkeen suunnannut ehdottomasti tieni Balloonille tsekkaamaan Flohion. Mutta koska sydämeni on ikuinen nostalgikko ja tummasävyisen indien suurin rakastaja, oli The Cure ainoa oikea valinta. Reilusti kolmannelle tunnille yltänyt setti oli hyvin rakennettu – suurimpia hittejä, paljon Disintegration-levyn raitoja, Lullaby, A Forest (tärkein!); varmaa, joskaan ei niin yllättävää, soittoa. Goottipopin lähettiläät kuulostivat iästään huolimatta lähes samalta kuin vuosikymmeniä vanhoilla (!) levyillään. Mieltä lämmitti, kun näki Robert Smithin hymyilevän useasti peikkotukassaan, halailevan kitaraansa kuin lastaan. Oletin, että herra olisi jotenkin etäisempi, coolimpi, jopa masentuneempi. Lyriikat voivat johtaa harhaan, sillä lavalla vastassa oli onnellisen oloinen nallekarhumies. Tai ehkä se olikin se harha.

Curen jälkeen leijuin pilvissä ja olisin voinut jäädä sinne, mutta oli suunnattava vielä yhdelle viimeiselle keikalle. Historia toisti itseään, kun James Blaken elektroniset, minimalistiset ja samaan aikaan moniulotteiset, äänivallit valloittivat teltan Flow-sunnuntaina. En pudonnut maahan, hyppäsin vain toisenlaiselle pilvelle. Koko yleisö oli yhtä hurmosta, ja vaikka debyyttilevyn biisien setistä pois jättäminen kirpaisi, se tuntui vain hetken. Blake ei tee itsestään numeroa eikä elehdi kuin rokkikukko, vaan nöyränä istuutuu koskettimien taakse ja vähissä välispiikeissäkin rakentaa lauseensa tärkeistä asioista. Ja soittaa ja laulaa meille mieletöntä musiikkiaan.

Kuten ensimmäisen päivän raportissa jo totesin, oli Flow minulle tänä vuonna paria edellistä parempi. Syksyisessä ankeudessa voin vain haaveissa palata noihin päiviin, jotka ajan kultaamissa muistoissa tuntuvat superihanilta. Flowssa ollaan vuosien aikana nähty melkoisia maailmanluokan artisteja aina Björkistä Kanye Westiin, joten jännityksellä odotan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan!

 

Päiväni pähkinänä:

  • Rakkain kappale: A Forest by The Cure
  • Eniten harmittanut skippaus: Mitski tai Flohio
  • Pahin virhe: syödä ahneuksissaan liikaa

 

Muista klikata kuvat isommiksi, ja lisää kuvia Flickrissä tietty!

 

Flow2019-387

Flow2019-388

Flow2019-389

Flow2019-390

Flow2019-391

Flow2019-397

Flow2019-395

Flow2019-392

Flow2019-411

Flow2019-405

Flow2019-432

Flow2019-408

Flow2019-401

Flow2019-418

Flow2019-421

Flow2019-434

Flow2019-429

Flow2019-412

Flow2019-439

Flow2019-441

Flow2019-446

Flow2019-450

Flow2019-449

Flow2019-443

Flow2019-453

 

This year my Flow Festival Sunday began even slower than Saturday. Tiredness and rainshowers didn’t exactly lift my energies up, even though I was in a good mood. Eventually Modeselektor was my first gig of the day (although I did see a glimpse from Chisu prior to). I loved how the duo brought Berlin club vibes into the Finnish festival scenery, even though a true dance rave was nowhere to be seen. But the crowd was in a trance anyway. Seeing Modeselektor unfortunately meant I didn’t see Mitski who was playing at the same time, but hopefully I’ll get to see her play live in the future, somewhere. Father John Misty was entertaining on Main stage soon after, with his indie tunes and sarcastic jokes. Too bad I’ve seen the lad some years prior at Tavastia, and yes he was brilliant, but I didn’t want to break that memory so I only checked a few first songs. Because let’s face it, you can never reach the same intimacy on a big festival stage than at a small club. From Tove Lo I also watched just the first tunes. If I were a fan, I would’ve been highly entertained and by the least danced my ass off to her big hits, but I had somewhere else to go to. Sure, that somewhere could’ve been the Balloon stage where Flohio was starting her set.

…But instead, as a great lover of dark indie music, and a nostalgic too, there’s no way I would’ve skipped seeing and old favourite, The Cure. The almost two-and-a-half-hour set was built up pretty wisely with hit songs in between smaller ones, lots of tunes from Disintegration, Lullaby, A Forest (the most meaningful Cure song!), and sure playing. The ambassadors of goth pop sounded pretty much the same as on their decades old (!) albums. What made me truly melt were the smiles of Robert Smith, the vocalist in his messy hair and red lips, and his way of cuddling his guitar as if it were a child of his. Depressed lyrics make the impression that their writer is, well, depressed, and distant of some sort. But instead on stage was a teddy bear full of warmth.

Afterwards I was flying in the clouds, but had to focus on the last gig of the evening: James Blake. History was repeating itself when those minimalistic yet complicated electronic masses of sound conquered the tent. The crowd was in ecstasy. The disappointment of leaving out debut album’s tracks from the set didn’t get me down very long, because in whole the gig was so full of love. Mr. Blake isn’t a rock god, he doesn’t make a fuss about himself, just sits humbly behind his keyboard and plays these unbelievable songs.

Like in Friday’s report I already said, Flow Festival was really good to me this year. Too bad that during these dismal, dark days I can only dream about the summer festival days in my memories. During the past years Flow’s had the honour to treat us with tons of big international stars, everything from Björk to Kanye West. So I’m really excited what next year will bring!

My day in a nutshell:

  • Dearest song: A Forest by The Cure
  • Missed-out gigs I feel sad about: Mitski and Flohio
  • Biggest regret: eating too much

 

Remember to click on the pics to see them better + check out more snaps at Flickr!

Ei kommentteja

Flow 2019: Lauantai

Miten haastavaa joskus onkaan selviytyä alkusyksyn päivistä, jotka ovat kauniita mutta myös raskaita. Kun haluaisi palata huolettomiin kesäpäiviin, niihin, kun ainoa asia mistä piti selvitä oli aikataulujen noudattaminen jotta ehtisi haluamalleen keikalle. Onneksi on valokuvat, joiden avulla palata menneeseen.

 

Flow2019-127

Flow2019-129

Flow2019-128

 

Flow Festivalin lauantaista on kuukausi aikaa. Se tosin tuntuu ihan mahdottoman paljon pidemmältä ajalta. Sen jälkeen on toki tapahtunutkin musiikkirintamalla vaikka ja mitä, joista jutellaan myöhemmin, mutta ensin kurkistus Suvilahden pyörteisiin. Lauantai oli täynnä toinen toisiaan upeampia keikkoja ja paria yksittäistä keikkaa lukuun ottamatta tämän vuoden Flown paras päivä. Samaan aikaan lauantai oli ainoa päivä, jolloin pieni ihmisangsti nosti päätään. Mutta iltapäivällä siitä ei onneksi ollut vielä tietoa. Balloonin ja Pekko Käpin & K:H:H:L’n kautta suuntasin telttaan katsomaan SOFAa, joka ei koskaan petä. SonSonin ja FanFanin energia on jotain käsittämätöntä ja niin kaukana omista jaksamisleveleistäni, että keikkaa katsoessa hengästyttää – ja silti siitä nauttii täysillä. Parempaa menoa saa hakea! Feminismin puolesta räppäävät mimmit eivät ole vielä julkaisseet kokonaista albumia, mutta materiaalin määrästä se ei ainakaan jää kiinni. Lavalla vierailivat niin Ringa Manner kuin F. SOFAn jälkeen pääsin vihdoin jonottamatta sisään Pink Spacen pyörteisiin, jonka jälkeen taide jatkui yhdellä festareiden odotetuimmista, eli Swan/Koistinen-duon ainutlaatuisella keikalla yhdessä heidän EP’nsä jousisovitukset tehneen Owen Pallettin kanssa. Keikka koostui niin yhteisistä kappaleista kuin kummankin omasta materiaalista. Punaisella puvustuksella korostettiin teatraalisuutta, ja setti oli yksityiskohtia myöten hiottu kokonaisuus – ei mikään festarikeikka muiden joukossa. Jälkeenpäin jossain keikka-arviossa vilautettiin termiä pateettinen. Sellainen tunne oli kuitenkin kaukana teltasta, jossa toki suru ja epätoivo olivat läsnä, mutta yhdessä toivon ja ilon ja musiikkiin kohdistuvat rakkauden kanssa.  Pallett soitti vain yhden oman biisinsä, E is for Estranged, jonka myötä oli ihana palata vuosien takaiseen Flow-keikkaan. Kaiken kaikkiaan hypnoottinen kokemus, joka oli 45 minuutin kestollaan yksinkertaisesti liian lyhyt.

Seinabo Sey on noussut Suomessakin pikkulavoilta päälavalle, ja sai yleisön notkumaan letkeiden rytmien tahtiin auringon paistaessa pilvien lomitse. Päälava päiväsaikaan on kuitenkin aina petollinen, kun suhteesta esiintyjän ja yleisön välillä on mahdoton saada intiimiä. Loppuiltojen suuret, tanssittavat keikat ovat asia erikseen. Hyvin Seinabo Sey tuntui silti vetävän, sekä iloa että taitoa kun riitti. Hyvä mielihän tästä tuli! Agendalla oli seuraavaksi jälleen telttaan meno, kun Ruusut oli vuorossa. Koko Lapin Kulta Red Arena oli täpösen täynnä joraavia ihmisiä, eikä ihme – jo ennen yhdenkään biisi ilmestymistä popin superyhtyeeksi tituleerattu Ruusut tietää miten tehdä tarttuvia elektrosävytteisiä pop-kipaleita. Sen olen kuitenkin huomannut, että vaikka bändi ansaitsee suuret lavat ja yleisöäkin niille riittää, pienemmät mestat toimivat silti minulle paremmin. Puikkelehdin siis ulos teltasta, kun en saanut sitä otetta, minkä olisin halunnut. Toki useamman kerran bändin nähneenä mitään erityisiä yllätyksiä setti ei olisi voinut antaakaan.

 

Flow2019-139

Flow2019-143

Flow2019-149

Flow2019-147

Flow2019-161

Flow2019-159

Flow2019-166

Flow2019-167

Flow2019-170

Flow2019-172

Flow2019-173

Flow2019-176

Flow2019-178

Flow2019-182

Flow2019-187

Flow2019-191

Flow2019-197

Flow2019-196

Flow2019-211

Flow2019-200

Flow2019-203

Flow2019-221

Flow2019-226

Flow2019-227

Flow2019-131

Flow2019-228

Flow2019-233

Flow2019-246

Flow2019-232

Flow2019-234

Flow2019-239

Flow2019-258

Flow2019-256

Flow2019-255

Flow2019-249

Flow2019-260

Flow2019-266

Flow2019-268

Flow2019-269

 

Kaikesta huolimatta yllättämään pääsi Jesse Markin. Sekä itse esiintyjä mielettömällä äänellään ja läsnäolollaan, että yleisö, joka täytti pallolavan jokaisen kolkan ja bailasi mukana. Olipa mieletöntä! Toki Markinilla on pitkän linjan esiintymiskokemus, mutta soolobiisien vetäminen on verrattain uutta. Bändi täydensi vokaaleja ja kaikille jäi taatusti onnellinen olo. Lisäpisteet vaaleanpunaisista yksityiskohdista, joita jokaiselta muusikolta löytyi, oli se sitten kissasukat (!) tai syntikan piuhat.

Illan todellakin kruunasi Tame Impala. Aussibändi on oikeastaan yhtä kuin sen luoja Kevin Parker, jonka tunnistettava laulu nostaa muutenkin tarttuvan psykedeelisen indien seuraavalle tasolle. Skippasin pitissä kuvaamisen, sillä ajattelin, että staattisesti valaistulla korokkeella soittavia musikantteja ei ehkä ole maailman mielenkiintoisinta kuvata. Lisäksi sain vinkin konfettisateesta, joten sekä kuvaamisen että fiiliksen lisäksi jääminen yleisön sekaan ystävän kanssa oli paras päätös. Konfetilta ei todellakaan vältytty, vaan sitä sateli jopa kolmeen otteeseen keikan aikana, laservalojen rytmittäessä nauttivaa yleisöä. Niin upeaa! Parkerillekin annan suuresti lisäpisteitä siitä, että hänellä oli päällään The Smashing Pumpkinsin Siamese Dream -aikainen kiertuepaita. Kyllä vanhan pumpparifanin sydämessä läikähti.

Upeaa tuntui olevan myös illan viimeisen setin aikana, kun ruotsalaispoppari Robyn valloitti punaisen teltan. Jälleen kerran paikka oli äärilaitojaan myöten täynnä, siis niin tuutattu, että kun kuvaamaankaan ei päässyt ennen kuudetta biisiä, menetin hermoni ja päätin lopulta skipata keikan. (Tämän siitä saa, kun on kuvailemassa selvinpäin ja muut – noh, eivät ole.) Kaikesta päätellen illan päätös oli kuitenkin hurmiollinen. Tanssin määrää ei voinut rajata, yhteislaulu raikui kortteleiden päähän ja moni sai taatusti rahoilleen vastinetta. Itselleni onnea oli päästä majapaikkaan viidessä minuutissa ja painua peiton alle.

 

Päiväni pähkinänä:

  • Suurimmat sydämentykytykset: Swan/Koistinen/Pallett
  • Hurmoksellisin yleisö: Jesse Markin
  • Parhaita hetkiä: Tame Impalan aikana
  • Katsoisin mielelläni toisenlaisissa olosuhteissa: Robyn

 

Lisää kuvia tietty Flickrissä! (+ klikkailehan nämäkin postauksen kuvat isommiksi)

 

Flow2019-251

Flow2019-275

Flow2019-279

Flow2019-278

Flow2019-285

Flow2019-294

Flow2019-290

Flow2019-295

Flow2019-297

Flow2019-300

Flow2019-302

Flow2019-299

Flow2019-303

Flow2019-311

Flow2019-316

Flow2019-307

Flow2019-312

Flow2019-305

Flow2019-320

Flow2019-322

Flow2019-325

Flow2019-331

Flow2019-329

Flow2019-327

Flow2019-333

Flow2019-330

 

How come it feels so hard to live through the first days of autumn although they’re oh so beautiful? You just want to go back to those summer days when your biggest problem was how to survive to all the gigs you want to see. Luckily there are photographs of all those moments. My Flow Festival Saturday was probably the best of this year’s festival, due to all those brilliant live sets I saw. Yet Saturday was the only day I skipped a gig ’cause of a minor angst towards people. Oh well. In the afternoon there was no knowledge of anything that sort, so after hopping by at the balloon and Pekko Käppi & K:H:H:L I went to the tent to see SOFA. This feminist duo of hugely energised rappers sort of takes your breath away with all the hopping around the stage. Seriously, where does that energy come from? A totally different set but ever so beautiful was Swan/Koistinen duo with Owen Pallett, who’s arranged strings on their EP. The gig was hugely artistic and aesthetic with focus on the music, of course, but also on the details. Red dresses accompanied songs which were from the EP and from both singers’ own material. Pallett played only one of his own tracks, E is for Estranged, but that single tune brought me straight back to a gig all those years ago. Sure feelings altered from sadness to hope, but nothing made me want to leave. The only bad thing about the set was that its 45-minute durance was way too short.

Next up: Seinabo Sey (playing at daytime on the main stage is always a bit tricky, but she seemed to manage pretty well, with all that talent), Ruusut (didn’t watch that long, I’ve seen them tons of times and somehow a big tent full of people didn’t match my mood at that time) and Jesse Markin. The latter threw me by surprise even though I sort of knew what to expect. But the singer and the band and the crowd were all so very much present, enjoying themselves and having a good time, that there was no way anyone could’ve had a frown on their face. Marvellous!

The highlight of the evening though, after all the brilliant gigs, was Tame Impala. This Aussie band is technically the vocalist, Kevin Parker, whose unique voice lifts the catching melodies onto the next level. I didn’t get into the pit ’cause photographing static musicians isn’t the best thing ever and because I heard there was going to be confetti. So enjoying the gig amidst the audience with a friend and a camera was the best decision at that point. And confetti did we get! Alongside with laser beams and Parker wearing a Smashing Pumpkins’ Siamese Dream era tour t-shirt. So much goodness fitted onto Flow main stage, phew.

Swedish pop sensation Robyn was the final call for the evening. This is were I lost my nerves with just too many people crammed into one space, drunk, and me tired, that I left the place after a couple of songs. The gig itself was a cherry on top of a good festival for many, I’d assume, with all the dancing and singing and partying echoing over several blocks. Just this time not for me and I called it a day.

My day in a nutshell:

  • Biggest heartbeats: Swan/Koistinen/Pallett
  • Most euphoric crowd: Jesse Markin
  • Best moments: during Tame Impala
  • Would see in a different environment: Robyn

More pics at Flickr, of course! (+ remember to click these int he post bigger too)

Ei kommentteja