Oulun Musiikkivideofestareiden Pumpeligaalassa palkittiin viime viikolla kotimaisen musiikin visualisointeja. Pääpotin eli kultapumpelin sai viedä kotiin ohjaaja Ezra Gould Mikko Joensuun videosta Warning Sign. Aivan oikeaan osoitteeseen kyllä tämä pysti meni! Kylmät väreet juoksevat selkää pitkin, kun videota katsoo.

Lauantaina kävin kuuntelemassa keskustelua kotimaisen musiikkivideon tulevaisuudesta. Pääasiallinen paino oli av-tuotannon tukemisessa Musiikin Edistämissäätiön toimesta (joka muuten saa rahoituksensa pääasiallisesti yksityisiltä tahoilta, ei valtiolta). Tänäkin vuonna musiikkivideoita ja -dokumentteja tuetaan noin 300 000 eurolla + erikoisavustukset päälle. Mutta miksi musiikkivideoita edes tehdään? Ei ainakaan MTV’tä, Jyrkiä tai vastaavia varten, sillä Music Televisionin kulta-aika musiikkikanavana on jo kauan sitten kuopattu. Musiikkiala monen muun tavoin on tänä päivänä pirstaloitunut pieniin osiin, kun somessa pyörivät videot unohdetaan kahdessa sekunnissa – jos niitä edes jaksetaan katsoa loppuun. Streaming-aikakaudella musiikkivideot kuitenkin edustavat sinkkubiisejä, joita harvoin varsinaisesti enää julkaistaan. Ne antavat lähtökohdan bändeille, joista kukaan ei muuten koskaan kuulisi, jäädä edes yhden ihmisen mieleen vaikkapa tällaisten festareiden kautta. Lisäksi taide on aina taidetta, ja tunteella tehtyjä visualisointeja on ilo katsoa. Eri asia on, kehittyykö videomaailma Snapchatin lailla lyhyen ajan iloksi, joka häviää vuorokauden sisällä – vai hypätäänkö pois oravanpyörästä ja käännetään kelkka takaisin kohti pysyvyyttä?

Kun 15 vuotta sitten television videolistojen valitsijoina toimivat rokkipoliisit vastasivat tämän päivän radion soittolistojen kasaajia, kaipasi moni yksilöllistä valintamahdollisuutta. Nyt, kun valintamahdollisuuksia on YouTuben ja Vevon kautta enemmän kuin pieni ihminen tarvitsisi, haikaillaan kuratoitujen ohjelmien pariin. Joillekin ne toimivat, joillekin eivät. Se, mitä eniten itse kaipaan ja mikä OMVF:ssa toteutuukin, on videoiden katsominen sieltä, minne ne kuuluvatkin – isolta screeniltä. Kuin elokuvat, mutta muutaman minuutin mittaiset. Sillä sitähän ne ovat, elokuvia, taidetta, jonkun tulkinta musiikista ja tapahtumista.

Festareilla tsekattuihin erikoisnäytöksiin palaan vielä myöhemmin, joten stay tuned.

Oulu Music Video Festival, held last weekend, annually awards Finnish music videos in a few different categories. The most wanted, kultapumpeli (golden pumpeli) went to director Ezra Gould for Mikko Joensuu’s video Warning Sign. The video is perfect in all it’s simplicity, so the pumpeli went into the right address imho.

At the festival I listened to a conversation panel about the future of music videos. Although the discussion was focused on how to apply for financial assistance in making music videos and documentaries, also videos’ status in a modern world was pondered. Will music videos get even more fragmented and disposable, like videos in Snapchat? Will curated TV programs make a comeback? Will TV itself make a comeback? Are music videos the singles of today’s streaming emphasized music world? Who needs music videos anyway?

Lots of hard questions, no straight answers. But one thing is sure – music videos should be seen from the big screen, just like at OMVF. The feeling is totally different compared to watching a vid from YouTube on your small laptop. Because videos are like movies, art, someone’s caption of a mood and song.

A couple of more OMVF things coming up later, so stay tuned!