Muse – Mercy

Mammutiksi kasvanut pieni brittiläinen rokkibändi nimeltä Muse julkaisi seitsemännen täyspitkän albuminsa Drones viikko, pari takaperin. Kahden aiemman levyn kokeellisen elektron linjat vavahtelevat, ja uudet kipaleet kumartavat tutulle kitara-basso-rummut-kombolle – pääsemättä kuitenkaan koskaan siihen alkukantaiseen hurmokseen, mitä Devonin maakunnassa 1990-luvulla koettiin. Osassa raitoja mausteena on funkia, osassa tuttua maailmantuskaa, mutta kokonaisuus on valitettavan yllätyksetön. Kyseessä on konseptialbumi, jossa ihminen on kuhnuri, vain yksi monista, sodan keskellä. Apokalyptiset visiot eivät ole uutta bändille, joka jo toisesta pitkäsoitostaan lähtien on lyyrillisesti luottanut futurismiin, sodankäyntiin ja salaliittoteorioihin. Mutta ei peli menetetty ole. Aavistuksen pannukakkumaisen levyn sisältä löytyy sokeripaloja, jotka sulavat suussa. Parhaisiin vetoihin kuuluvat esimerkiki mahtaileva Mercy, jonka bridgen kitarariffi on Musea eeppisimmillään (kuuntele vaikka alta), sekä kymmenminuuttinen The Globalist.

Vaikka Origin of Symmetryn tai edes Black Holes and Revelationsin rakkaiden soundien perään on turha enää haikailla, en henkilökohtaisesti malta odottaa huomista keskiviikkoa ja Musen keikkaa Seinäjoen Provinssissa. Sillä musiikillisen taituruuden lisäksi kolmikolla Bellamy-Howard-Wolstenholme on eräs tärkeä ominaisuus – bändi on järjettömän kova livenä!

You know this small British band called Muse? Ever heard of them? Yep, me neither. The mammoth of a rock band just released their seventh studio album Drones a couple of weeks back. Long gone are experimental electronic nuggets, instead welcoming a familiar guitar-bass-drums combo – or at least that’s the aim. Unfortunately it doesn’t quite hit the target of a small town of Devon in the 1990’s, but remains way too predictable. The concept album is full of future warfare, a small human being in the midst of it and any other apocalyptic conceit there is. Not that conspiracy theories are anything new to this band.

Although in whole Drones might be a bit flat, it has its moments. One of them is the epic sing-a-long track Mercy (see above), another one is a ten-minute set of guitar whizzing called The Globalist. While yearning after alternative rock perfections like Origin of Symmetry or Black Holes and Revelations may be a complete waste of time, I personally cannot wait for tomorrow and seeing Muse live at Provinssi music festival in Seinäjoki. Because besides skilled musicians, the triplet Bellamy-Howard-Wolstenholme is ludicrously badass live!

2 kommenttia kirjoitukseen Muse – Mercy

  1. Elshey, hey kommentoi:

    Hyvin puit sanoiksi, samat fiilikset itsellä Musen suhteen. Bloggasin kanssa tästä joku aika sitten. Mulle Dronesilta iski eniten Revolt :)

    1. June June kommentoi:

      Kiitos! Täytyypä käydä tsekkaamassa kirjoituksesi. Revolt on itsellekin sellainen, että toivon kuulevani sen livenä – uskon sen toimivan kuin häkä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.