Mihin hurahti kuukausi? Työvuoriin ja loskassa tarpomiseen ehkä. Olen käynyt keikoilla, joille en ole otttanut kameraa mukaan. Olen jättänyt keikkoja väliin, koska jalat eivät ole kantaneet ja päässä on humissut. Olen kuunnellut vanhoja levyjä ja uusia levyjä ja kaikkea siltä väliltä.

Lanain debyytti muun muassa ilmestyi parisen viikkoa sitten. Levyn nimeä kantava Ship’s Bell -kiertue starttasi tällä viikolla Jyväskylästä ja matkaa ympäri Suomea alkukevään ajan. Albumi on täynnä kaihoisia melodioita, jotka kaikuvat muistoja merten takaa. Osa kappaleista suuntautuu toki pohjoiseen havumetsäänkin, mutta päällimmäisenä tunteena ovat tuulessa keinuvat palmujen lehvästöt ja niiden vastapainona jäätyneet järvet ja joet. Muistoja löytyy kaikkialta, minne laiva on matkannut.

Biiseissä on usvaa ja kuulautta, ja sitten jotain kolmatta ainesosaa, johon en aivan saa tartuttua. Ehkä se on taito? Lahjakkuus? Debyyteille harvinaisella tavalla kappaleet nimittäin kuulostavat valmiilta. Myös tuotanto toimii, sillä tässä tapauksessa valmis ei ole synonyymi sliipatulle. Lopputulos ei myöskään kuulosta varsinaisesti rosoiselta tai kotikutoiselta, vaan lämpimältä ja helposti lähestyttävältä. Ensimmäisenä singlenä julkaistu Follow the Sun on ehdottomasti albumin kepeintä ja popeinta antia. Päähän superhelposti soimaan jäävä kipale antaa toivoa kesäpäivistä, että sellaisia kaiken tämän pimeyden jälkeen vielä tulee. Loppulevy antautuu enemmän melankolialle, ja käytännössä tässä taloudessa on testattu, ettei se varsinaisesti sovi ainakaan pitkille automatkoille, jos tavoitteena on pysyä hereillä ja virkeänä. En sano, että levy olisi unelias – mutta jotain erilaisten tunteiden värittämää rauhaa siinä on. Yhdeksi lemppareistani on noussut loppua kohti kasvava June, 1941.

Jos Lanain tulevat keikat osuvat omaan koti- tai lähikaupunkiisi, suosittelen hankkiutumaan paikalle!

20.3. Suistoklubi, Hämeenlinna
21.3. Tenho Restobar, Helsinki
22.3. Kahvila Runo, Tampere
22.3. O’connell’s Irish Bar, Tampere
23.3. Bar Ö, Turku
26.3. Kinokulma, Oulainen
28.3. Raahen Teatteri, Raahe
29.3. Tuba Food & Lounge, Oulu
30.3. Ali-Jarvan Pirtti, Piippola
1.4. Calle-talo, Pyhä

How did a month go by already? Pheeeew.

One thing that’s happened during our unintentional blog break is Lanai’s debut album. Or rather the releasing of a long-awaited record and after that a small tour over Finland. To me, Ship’s Bell carries memories of peaceful palm beaches, frozen lakes and rivers and even our native Northern forests. Wherever the ship has sailed and stopped, that’s where the memories are from.

The songs are misty and clear, with a third ingredient I can’t quite get a grasp on. Talent, maybe? As far as debuts go, they rarely sound as ready as this one. And by ready I don’t mean sleek or plastic, but neither rustic or home-made. It’s warm and easily approached, with the first single Follow the Sun being the most popish and melodic of them all. It really gets stuck in your head (which isn’t a bad thing). The rest of the album is more prone to melancholy and as far as our small household goes, it’s not really ideal for long drives when you need to stay awake and alert. Not saying it’s sleepy either, but there’s peace and calmness in it all. One of my faves is June, 1941, which grows nicely towards the end.

If you have a chance to see Lanai live, I recommend!