Kesän 2015 auringontäyteiset päivät ovat harvinaisia, mutta osuvat loistaviin saumoihin. Joensuun Ilosaarirockissa lämpö valui noroina pitkin selkää, janoisten jonot vesipisteille voittivat pituudellaan kaljatiskijonot sata-nolla, ja hyvä tuuli helli festarikävijöiden poskipäitä. Kesäloma-asioiden vuoksi olin paikalla ainoastaan lauantaina, vaikka sunnuntainakin olisi kiinnostavia nimiä riittänyt, ykkösenä 90-luvun ihmelapsi Tom Odell.

Mutta riittää niitä ihmelapsia kotimaassakin! Robinin kaltaisia ilmiöitä ei pienessä Suomessa nimittäin synny kovin usein. Volteilla, kovalla meiningillä ja kirkuvilla tytöillä varustettu keikka oli Robinin ensimmäinen Ilosaarirockissa ja näytti pomppivan usean parikymppisen kollinkin sydämeen. Kun 99% settilistasta on hittejä hutien sijaan, mitä muuta voi odottaa?

Paperi T’n fantastinen riimittely oli ehkä hivenen väärässä paikassa väärään aikaan, kun Rentolavaa kuumotettiin siniseltä taivaalta. Niinikään upealle Mirel Wagnerille ei keskittymiskyky täysin riittänyt, vaikka teltassa riisuttu haikeus noin periaatteessa pääsikin oikeuksiinsa (lukuun ottamatta viereseltä lavalta aivan liikaa akkarin päälle kaikuvaa Amorphista). Putro Parvella eli Samuli Putro kera Joensuun kaupunginorkesterin oli hienostunut yhdistelmä, joka toi kylmiä väreitä taatusti kaikille teltassa olijoille. Koska en ole Putron soolotuotannon aktiivikuuntelija, oli keikka itselleni parempi paperilla kuin käytännössä. Pariisin Kevät aloitti liveuransa samaisessa paikassa viisi vuotta sitten, ja juhli siis syntymäpäiviään – teltassa sekin. Kahden eri teltan ohjelmistosta voiton vei kuitenkin islantilainen Sólstafir, jonka black-metal-aikaiset, raskaat riffit eivät aivan täysin sykähdyttäneet, mutta ne kaikki sigurrósmaiset post-rock-ujellukset kyllä senkin edestä, ah! Mieletöntä.

Robinin lisäksi päälavan akteista tuli tsekattua Charli XCX, joka vaikutti hieman tympääntyneeltä koko lavalla olemiseen. Luovutinkin siis muutaman biisin jälkeen (siitäkin huolimatta, että täysin naispuolisista soittajista koostunut bändi nosti kuumuuskäyrän kattoon). Apocalyptica onneksi paikkasi aukkoa, ja oli juuri niin käsittämättömän tykki, kuin mitä pienessä päässäni odotinkin. Vaikka Apon tuotanto menee raskaudessaan lähelle omaa sietorajaani, liittyy bändiin yksi maaginen sana: sello. Anteeksi nyt vaan, mutta ihan sama mitä sillä soittimella soitetaan, sävelet pääsevät sydämeeni koputtamatta. Uusi vokalisti Franky Perez kirvoittaa käytyjen keskustelujen perusteella hieman vastalauseita. Toisaalta ei mikään mahdoton valinta, toisaalta monen pirtaan hieman liian jenkkityylinen pomppumetallivaikutteineen. No, ainakin jäbä osasi laulaa myös livenä, sen osoitti esimerkiksi keväällä julkaistulta uudelta pitkäsoitolta löytyvä ihastuttava Sea Song (You Waded Out).

Luulitte jo, että unohdin Placebon! Haha, en suinkaan, se bändeistä rakkain ansaitsee tilaa ympärilleen ihan oman postauksen muodossa. Sen sijaan näissä kuvissa fiittaa myös akkrekaattibändi Grannies Smoking Pipes, jonka saattoi tilata soittamaan festarialueella vaikka oman telttansa viereen. Nerokasta! Suosittelen tsekkaamaan lisää otoksia Flickrissä, sillä tätä postausta en viitsinyt kuormittaa kaikella sillä kuvamäärällä, mitä festareilta tuli (etenkin Apocalypticasta, hups). Ja muistattehan, että klikkaamalla kuvaa sen näkee suurempana mainitun kuvapalvelun sivuilla. :)

Kaiken kaikkiaan Ilosaarirock teki sen taas – viihtyisän ympäristön, jossa kaikilla oli varmasti hyvä olla. Vaikka vertailukohteeni on vuosi 2004, voin kertoa, että Joensuussa osataan. Ote ei ole liian vakavamielinen vaan rento, mutta silti – tai sen vuoksi – kaikki hoitui mutkittelematta liikoja. Kiitos siis kaikille vapaaehtoisille, järjestäjille ja ystäville! Illan päättyessä ilotulituksiin, jalat tekivät tuttuun tapaansa kuolemaa. En silti vaihtaisi päivää pois mihinkään.

The sunny days of summer 2015 are rare. Even so, when the sun DOES shine, it chooses its timing wisely – for example Ilosaarirock music festival in Joensuu. Although I attended only on the first day, I got to see a bunch of great gigs amongst the milder ones. Mirel Wagner and Paperi T are both brilliant artists, but maybe their slots or venues at the festival weren’t perfect for them. Other Finnish acts Samuli Putro (he performed with Joensuu’s city orchestra) and Pariisin Kevät sure had their audiences wrapped around their fingers, but I thought they were mainly just ok. I’m not a huge fan of either, although I respect them as musicians. From all the gigs seen in tents I liked – no, loved – Sólstafir best. The Icelandic post-rockers sailed right into my heart with almost every song (not particularly with the old, more doom-metallish ones, I might add). Excellent!

From the four gigs I saw on the main stage only one was a bit dull. That one was Charli XCX, who I thought had more of an attitude than musical skills, and I didn’t bother to watch but only a few songs. The Finnish teenage sensation Robin, who started my whole festival experience this time, was ridiculously good. I mean, the guy’s not even of age and he still gathers a huge crowd with his perky show – and it’s not just the good looks and being a daydream target for all girls under thirty fifteen, but he really can sing bloody well, too. Probably second on my list is Apocalyptica. I’ve seen the three cellists and a drummer combination a couple of times before, and the concert at Helsinki’s new music hall a couple of years back can’t be beaten by anything, but boy were they as good as ever! I approve very much. The new vocalist Franky Perez may divide opinions, but yes, he too can really sing – as proven with the relatively new track Sea Song (You Waded Out).

And yes, you might have guessed it, the perfect way to end the evening was of course with Placebo. But since they are the music love of my life, they deserve a blog post of their own. So that’s coming up later! Now I’ll just say my thank you’s to everyone who worked hard to make this beautiful festival happen again this year. If you’re ever to visit Finland’s music festivals, I can highly recommend Ilosaarirock!

P.S. There are pictures also from Grannies Smoking Pipes, whom you could invite to play anywhere – right next to your tent, for example. Genious! Also, remember, that clicking the picture you can see it bigger on Flickr’s site. And yes, there are LOADS of more photos at my Flickr Ilosaarirock 2015 album, please check it out! :)