MUSIIKKI, ERITYISESTI LIVEMUSIIKKI, ON TÄRKEIMPIÄ ASIOITA ELÄMÄSSÄNI. EN OLISI SELVINNYT ILMAN MUSIIKKIA.

 

Nyt on luvassa varmasti pisin postaus, jonka olen koskaan kirjoittanut. Se on täynnä muistoja ja tunnetta, sillä kyseessä on lista kolmestakymmenestäviidestä (piti rajata johonkin, lisää olisi löytynyt) kappaleesta, jotka ovat livenä tietyllä keikalla kuultuina jääneet mieleen ikuisiksi ajoiksi. Suurin osa kappaleista on omia henkilökohtaisia suosikkejani ja keikoilta, jotka kokonaisuudessaan ovat TOP 10 Kaikkien aikojen keikat -listallani. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös muutamia yllättäjiä. Kaikki listan kappaleet ovat livenä kuultuina salpauttaneet hengityksen ja tuntuneet pysäyttävän ajan. Niiden aikana on vuodatettu kyyneleitä sekä koettu kylmiä väreitä ja äärimmäisen vahvoja – niin positiivisia kuin negatiivisiakin – tunteita.

Olen linkittänyt päivämääriin postauksen keikasta, jos sellainen on löytynyt ja napannut postauksesta otteen kursiivilla. Voi hyvä luoja mitä ”laatua” nuo vanhat postaukset ovat.. Kovin hyvää laatua eivät myöskään ole kaikki kuvat ja linkittämäni videot, mutta voi kuulkaas mitä nostalgiaa niistä huokuu! Soittolistaan pääset käsiksi klikkaamalla alla olevaa otsikkoa:

I REMEMBER IT WELL

ANNA PUU – KAUNIS PÄIVÄ

2009, Provinssirock, Seinäjoki. Lämmin ja kirkas kesäpäivä, mutta sydänsuruisia kyyneleitä tummien aurinkolasien takana.

COLDPLAY – THE SCIENTIST

22.8.2009, Stockholms Stadium, Tukholma. Encoren aloitti se kaikkein rakkain kappale Coldplaylta, voi sitä tunnetta. Keikasta raportointi oli muuten ensimmäinen blogipostaukseni koskaan.

DAMIEN RICE – I REMEMBER / TRUSTY & TRUE / BLOWER’S DAUGHTER 

4.8.2015, Tempodrom, Berliini. Ei ihme, että keikalta päätyi tälle listalle kolme kappaletta, sillä kyseinen keikka singahti kaikkien aikojen parhaimpien keikkojen Top 3 -listalleni.

..Äärimmäisen onnellinen olin siitä, että Damien soitti yhden lempikappaleistani: I Remember. Ja millainen versio, voi herranjumala! Tästä ei lähemmäs täydellisyyttä enää päästä. 

Keikan täydellinen yllättäjä oli kappale Trusty & True, jonka Damien soitti käsiharmonilla. En ole levyllä kiinnittänyt kappaleeseen mitenkään erityistä huomiota, mutta livenä se onnistui olemaan lähes uskonnollinen kokemus, herkistäen minut minuutteja kestävään kyyneltulvaan, vapauttaen ja avaten syviä solmuja, edes hetkeksi. 

Muistan ikuisesti sen hetken, kun Damien seisoi melkein suoraan edessäsi ja alkoi laulaa Blower’s Daughteria. Vaikka tuhannet muut ihmiset lauloivat kyseistä kappaletta kaikkialla ympärilläni tunsin silti duetoivani yksin Damienin kanssa (Blower’s Daughter on se kappale, jota saatan joskus laulaa julkisesti kaverien bileissä, kun olen ottanut tarpeeksi rohkaisua). Se tunne oli niin erityinen, että hetkeksi pakahduin onnesta totaalisesti eikä ääni meinannut tulla ollenkaan ulos..

https://youtu.be/YT4Z_KAT3d0

DAMIEN RICE – ESKIMO

1.7.2017, Provinssi, Seinäjoki. Vierellä yksi parhaimmista ystävistä, jonka kanssa olen käynyt keikoilla kuitenkin suhteellisen harvoin.

..hetki, kun herra kertoi ensimmäisellä levyllä olevasta kappaleesta, jonka loppuun hän aikoinaan pyysi ystäväänsä suomentamaan muutaman rivin, ja kertoi odottaneensa kauan, että pääsisi laulamaan kyseisen kappaleen Suomessa. Berliinin keikalla Eskimoa ei kuultu, enkä jotenkin edes tajunnut odottaa sitä nytkään. Eskimon kuuleminen livenä oli sanoinkuvaamattoman upeaa ja herkisti kyyneliin. Koko Provinssin paras hetki, siitä ei ole epäilystäkään!

DON JOHNSON BIG BAND – ISLAND GIRL

17.6.2006, Provinssirock, Seinäjoki. Minulle omistettu biisi. Taisin minä siellä lavalla sen aikana Tommyn kanssa tanssahdellakin. Tämä oli aikaa ennen blogia, mutta onneksi silloin oli keikkavihot (kyllä, tein sellaisia), joista voi lukea tunnelmia:

.. HERRANJUMALA! Olinko mä jossain lavalla!? WTF!? Järkkäri sano mulle keikan jälkeen: ”You danced with him! You can never wash your clothes!”..

FLORENCE + THE MACHINE – RABBIT HEART (RAISE IT UP)

3.3.2010, Tavastia, Helsinki. Ensimmäinen kerta, kun näin Florencen livenä omalla keikalla.

FOALS – SPANISH SAHARA

28.3.2013, The Royal Albert Hall, Lontoo. Ei riittänyt, että olin melko synkässä paikassa omassa elämässäni vaan olin lisäksi juuri viisi päivää ennen keikkaa saanut kuulla yhden parhaimman ystäväni sairastavan rintasyöpää ja viettänyt viikonlopun hänen tukenaan. Biisin alkaessa hallin sinimustaa pimeyttä halkoivat valkoisena hohtavat valojuovat. Jo ensimmäiset soinnut salpauttivat hengityksen ja saivat kylmät väreet kulkemaan kropan läpi. Spanish Sahara on täysin kirkkaasti suosikkini bändin koko tuotannosta ja yksi ikimuistoisemmista livekappaleista koskaan. Kylmiä väreitä, kyyneleitä, surua, pelkoa, raivoa, uskoa ja tahdonvoimaa.

..Leave the horror here
Forget the horror here
Forget the horror here
Leave it all down here
It’s future rust and it’s future dust..
https://youtu.be/r56tjAGkD10

FOO FIGHTERS – BEST OF YOU

15.6.2008, Provinssirock, Seinäjoki. Olimme Junen kanssa odottaneet Foo Fightersia päälavan edessä koko päivän. Pääsimme siis eturiviin. Keikka oli yhtä biisiä vaille loppu ja Dave Grohl sanoi: ”Well I’ve got nothing else to say but.. I’ve got another confession to make..” . Niin alkoi hartaasti odottamani Best of You, jonka aikana pidimme Junen kanssa toisiamme käsistä kiinni. Pidimme kädet koko biisin ajan ylhäällä, hypimme ja lauloimme/huusimme viimeisillä voimillamme. Kyyneleet valuivat pitkin poskia ja jostain syystä muistan, että alkoi myös sataa. Liekö oikeasti satanut, mutta ainakin posket kastuivat niistä kyyneleistä.

KENT – VINTERNOLL2

2.2.2008, Teatria, Oulu. Yksi parhaimmista ystäväni – jonka kanssa minulla on musiikillisesti vain muutama yhteinen rakkaus – oli kylässä ja ohjelmassa oli Kentin keikka. Pääsimme eturiviin ja keikan loppupuolella päätimme huutaa täyttä kurkkua lempibiisimme nimeä ”Vinternoll2”. Sekunteja tämän jälkeen Jocke spiikkaa ”Vinternoll2”. Voi sitä riemua ja onnentunnetta! Ikimuistoinen hetki.

KENT – DEN SISTA SÅNGEN

29.10.2016, Vaasa Arena/Jäähalli, Vaasa. Yksi Kentin jäähyväiskiertueen Suomen keikoista ja itselleni viimeinen Kent-keikka ikinä. Se uskomattoman kaunis ja haikea hetki, kun meneillään on viimeinen biisi, taustalla mustavalkoisilla screeneillä lapsikuoro laulaa ”The stars are up / One fell down and flew away / Flew away”. Itkuhan siinä tuli ja värisevällä äänellä jatkoin laulamista samaan aikaan surullisena ja onnellisena:

Det här är sista gången, sista gången vi ses
Sista sången, sista sången jag ger dig
Sista gången, sista gången vi ses
Sista sången, sista sången jag ger dig

MARISSA NADLER – FIFTY FIVE FALLS

9.8.2014, Flow Festival, Helsinki. En ikimaailmassa odottanut suosikkikappalettani, jonka Marissa soitti keikan viimeisenä biisinä. Muistan, kuinka Marissa tuntui hehkuvan valojen alla punaisessa mekossaan samalla kun muu maailma näytti valjulta ja harmaalta.

NINE INCH NAILS – ERASER

10.4.2007, Jäähalli, Helsinki. Muistan elävästi pimeän ja savun täyttämän hallin katossa päälläni heiluneet, epätodellisen pelottavilta tuntuneet keltaiset valot. Tämän biisin aikana tuntui kuin olisi ollut jossain vaihtoehtoisessa todellisuudessa.

ÓLAFUR ARNALDS – 3055

19.7.2011, Queen Elisabeth Hall, Lontoo. Ensimmäinen kerta, kun näin Ólafurin livenä. Keikan päätösbiisi ja ehdoton, ehdoton suosikkini herran koko tuotannosta.

..Valot ja mustavalkoiset visuaaliset taustat lintuineen, sateineen, pilvineen ja merimaisemineen toimivat aivan saumattomasti musiikin kanssa luoden sanoinkuvaamattoman tunnelman. Musiikki tuntui sielun pohjassa asti, riipi sydänjuuria ja viimeistään encore sai kyyneliin. Viimeisenä soitettiin mahtava 3055, mikä oli täydellinen päätös upealle illalle..

PATRICK WOLF – WIND IN THE WIRES / THE BACHELOR / THE SUN IS OFTEN OUT

15.11.2009, London Palladium, London. Matkustin Lontooseen katsomaan Patrick Wolfin erikoiskeikkaa, jolla oli mukana vierailevien tähtien lisäksi jousisekstetti ja kuoro.

..Lontoon keikalla kuultiin ne kaksi lempibiisiäni, jotka Tavastian keikalla jäivät uupumaan: Wind in the Wires ja The Libertine. Todellinen yllätys oli Florence + The Machinen Florence Welchin vierailu The Bachelorin aikana! Jos Patrickin ääni kuulosti koko keikan ajan aivan loistavalta, niin samaa voi sanoa tämän naisen äänestä. Aivan mahtavaa kuunneltavaa. Etenkin tämä aiheutti totaalisia kylmänväreitä. The Sun is Often Outin aikana yleisö rauhoittui istumaan. Ja taas tuli todistettua se, että en yksinkertaisesti vain pysty kuuntelemaan kyseistä biisiä livenä ilman muutamaa kyyneltä..

https://youtu.be/8Mqug35jrg4

PJ HARVEY – ANGELENE

23.7.2011, Alexandra Palace, Lontoo. ATP – I’ll Be Your Mirror -festarit, joiden odotetuin esiintyjä omalta osaltani oli Polly Jean. Voi sitä hetkeä, kun Angelene alkoi soida.

..Totaalinen yllätys settilistassa oli Angelene, joka on yksi ehdoton suosikkini PJ Harveylta. Tuntuu, etten osaa kirjoittaa keikasta  oikein mitään, en silloin kun olen luonnoksen aloittanut enkä nytkään. Olin odottanut PJ:n näkemistä livenä jo niin kauan..

PLACEBO – SPECIAL NEEDS

9.10.2006, Wembley Arena, Lontoo. Matkustimme Junen kanssa katsomaan Placeboa Lontooseen ihka ensimmäisen kerran. Voi sitä jännitystä ennen keikkaa. Muistan täydellisesti sen hetken, kun lempikappaleeni Special Needs alkoi.

PLACEBO – WITHOUT YOU I’M NOTHING

20.10.2016, Jäähalli, Helsinki. 20-vuotisjuhlakiertueen aloituskeikka ja June oli tietysti keikkaseurana. Jäähallin yleisöstä löytyi sattumalta myös kaksi ihanaa neitoa, joiden kanssa on vuosia sitten jonotettu yhdessä niin Placebon kuin Musenkin keikoille. Se oli ihana jälleennäkeminen, emme olleet nähneet kumpaakaan vuosiin! Koko keikka oli mahtava, mutta kun Without You I’m Nothing alkoi soida David Bowien muistolle oli sydän pakahtua. Siinä oli kyyneleitä rakkaiden keikkaseuralaisten lisäksi toki allekirjoittaneen, mutta myös bändiläisten silmissä.

PORTISHEAD – ROADS

23.7.2011, Alexandra Palace, Lontoo. ATP – I’ll Be Your Mirror -festarit, joiden vaikuttavimman ja upeimman keikan heitti yllättäen Portishead.

..Portishead tuntui saavan koko yleisön hypnoottiseen tilaan, minut mukaanlukien. Beth Gibbonsin ääni on jotain uskomattoman kuuloista livenä. En ymmärrä miten tuosta kumarassa, hartiat korviin vedettyinä laulavasta naisesta voi lähteä sellainen ääni. Encoren ensimmäisenä soitettu ”Roads” on ehdottomasti, ehdottomasti lempikappaleeni yhtyeeltä, ja kruunasi koko upean keikan sekä festivaalipäivän..

https://youtu.be/1AuUw24wX74

RYAN ADAMS – DO I WAIT

23.4.2012, London Palladium, Lontoo. Itkin koko biisin, June itki vieressä. Kumpikin hieman samasta syystä.

SCANDINAVIAN MUSIC GROUP – KATU PÄÄTTYY AURINKOON

2006, Qstock, Oulu. Olen nähnyt Scandinavian Music Groupin useita kertoja, mutta yhden ainoan kerran olen kuullut livenä TOP 3 SMG biisit -listalleni kuuluvan kappaleen Katu päättyy aurinkoon. Huojuin paikallani lempeässä kesäillassa, silmät kiinni ja lauloin onnesta pakahtuen mukana.

SIGUR RÓS – POPPLAGID

30.10.2005, Kulttuuritalo, Helsinki. Ensimmäinen Sigur-keikkani, joka oli ikimuistoinen. Keikan viimeisenä biisinä soitettu Popplagid oli kuitenkin se kaikkein mieleenpainuvin ja emotionaalisin. Etenkin sen täydellinen, raivoisa loppu. Kyseinen kappale kuuluu edelleen TOP 3 Sigur Rós biisit -listalleni.

SILVERCHAIR – EMOTION SICKNESS / ANA’S SONG

10.8.2007, Carling Academy Brixton, Lontoo. Koko päivän jonottamisen jälkeen, vihdoin, eturivi, maailman rakkain bändi ja kaksi kaikkein rakkainta kappaletta. Kyyneleiltä ei todellakaan vältytty. Keikkavihosta muuten löytyy muun muassa tällainen merkintä, joka nyt ei aivan suoraan liity näihin biiseihin:

”Mulla on kädessä ihan jumalattomat raapimisjäljet ku joku vitun idiootti horo tunki väkisin eturiviin ja tarras kynsillään mun käteen. Vedin sitä hiuksista.”

P.S. Pieni vaalea arpi näkyy käsivarressani vielä tänäkin päivänä.

TEITUR – HITCHHIKER

26.11.2008, Korjaamo, Helsinki. Olen kirjoittanut keikasta erääseen TBT-postaukseen (Throwback Thursday) seuraavasti:

..Muistan vieläkin sen upean, synkemmän liveversion kappaleesta Hitchhiker. Voi, se oli täydellistä!

THE NATIONAL – AVAILABLE / CARDINAL SONG / SORROW / VANDERLYLE CRYBABY GEEKS

3.3.2011, Kulttuuritalo, Helsinki. Kyseessä oli minulle järjestyksessään kolmas The National -keikka ja se ylitti aiemmat festarikeikat reilusti. Tunnelma Kulttuuritalolla lähenteli uskonnollista hurmosta ja sydänjuuriini on takertunut ikuisesti toisiaan seuranneet kolme kappaletta sekä keikan päätösbiisi.

..Kolme hartaimmin toivomaani biisiä soitettiin peräkkäin. Pidätin hengitystä kun toinen Dessnerin veljeksistä ilmoitti, että seuraavaksi soitetaan ”an oldie but goodie” ja toivoin sen olen ”Available”. Voitte varmaan arvata sen riemun määrän, kun juuri kyseinen biisi sitten alkoi. Mutta en ikimaailmassa olisi osannut odottaa sen perään toisen levyn avausraitaa ”Cardinal Song”, tai tarkemmin sen täy-del-lis-tä loppua (on sitä näköjään soitettu aiemmilla keikoilla, mutta en ollut seurannut asiaa). Tämän jälkeen alkoi vielä uuden levyn ehdoton suosikkini ”Sorrow”. Olin kyynelissä koko tuon ajan. Keikan lopetti yhteislaulu yleisön kanssa, biisinä Vanderlyle Crybaby Geeks. Tämä hoitui täysin akustisesti, ilman mitään vahvistusta. Puhdasta taikaa, sanoinkuvaamatonta. Taisin ehkä kuolla vähän sillä hetkellä, kun Berninger lauloi aivan suoraan yläpuolellani..

TORI AMOS – PRECIOUS THINGS

15.6.2007, Provinssirock, Seinäjoki. Torin ensimmäinen Suomen keikka. Precious Things oli keikan viimeinen biisi, jota seurasi vähintään 15 minuuttia kestänyt suosionosoitusten myrsky, joka ei valitettavasti tuonut Toria takaisin lavalle. Syynä tähän oli soittoajan loppuminen ja seuraavana soittava Kotiteollisuus (damn you!). Keikalla oli monia, monia muitakin ikimuistoisen ihania hetkiä, mutta Precious Things on jäänyt mieleen parhaiten.

TORI AMOS – SISTER JANET

28.9.2011, Jäähalli, Helsinki. Torin kolmas Suomen keikka ja ensimmäinen kerta, kun keikka ei ollut festareilla. Erityisen spesiaalin keikasta teki vielä se, että mukana oli jousikvartetti Apollon Musagète. Muutaman biisin Tori soitti soolona ja yksi niistä oli suuresti rakastamani Sister Janet, jota ei löydy miltään albumilta.

..Kun Sister Janet alkoi kädet lennähtivät hämmästyksestä auenneen suun eteen, silmät suurentuivat lautasen kokoisiksi ja taisin jopa hieman hypähtää tuoliltani ilmaan. Ilmeeni ja reaktioni olisivat siis varmasti olleet näkemisen arvoiset. Iho oli kananlihalla tuolloin, ja suurimman osan  keikasta..

P.S. Minulla oli soittimessa vain viisitoista Torin biisiä, joita kuuntelin junamatkalla Helsinkiin, ja kahdeksan (!) niistä soitettiin illan keikalla. Oikeasti, miten voi olla mahdollista!? Niihin kuuluivat muun muassa illan superyllätykset Graveyard ja Sister Janet. Onkohan minulla jotain salaperäisiä kykyjä.. ”Maybe I’m a witch..” 

VETO – BLACKOUT 

2009, Provinssirock, Seinäjoki. Eturivi, aivan täpötäysi Rumba-teltta. Bändin miehet olivat silminnähden hämmentyneitä lavalla, kun vastassa oli ääriään myöten täynnä oleva teltta faneja, jotka bailasivat, huusivat ja lauloivat kuin viimeistä päivää koko keikan ajan. June oli laukkuvahtina ulkoreunalla, joten minä pystyin riehumaan eturivissä esteittä ja sen todella tein. Keikan loppupuolella soitettiin suosikkini Blackout, jonka aikana muistan huutaneeni kurkku suorana biisin sanoja: ”And I’m tired now / Yes I’m tired now!” Väsynyt totisesti olin, mutta hikeä valuvana lauloin ja hypin täysillä siitä huolimatta.

I remember it well, the first time that I..

..heard these songs live. This is a playlist and story (in Finnish only, sorry) of those 35 songs that have had a profound, extraordinary effect on me when heard live at a particular gig. All songs on this list have stopped time and are etched upon my memory permanently, forever. It has usually been a favorite song I’ve hoped to hear live but sometimes it has been a song that hasn’t even been a personal favorite from the artist but that just blew me away live. Usually hearing these songs live has involved tears, goosebumps on the skin and immense happiness about hearing the song and sometimes mixed with strong, negative, personal emotions such as heartbreak or grief. 

The live videos fail to capture the magic of that moment of course. They might hold perhaps ten percent of it. And what about the quality of the photos, oh dear. well, they’re very nostalgic! There are many more really memorable songs from various gigs but these are the ones that came to my mind immediately. I had to narrow it down to something so it became twenty  thirty thirtyfive.

 

MUSIC, ESPECIALLY LIVE MUSIC, IS ONE OF THE MOST IMPORTANT THINGS IN MY LIFE. I NEVER WOULD HAVE MADE IT TROUGH WITHOUT IT.