Flow Festival täytti Helsingin Suvilahden viime kesänä elokuun alkupuolella, mutta raportointi on siitä on, öh, hieman kestänyt (ei nyt puhuta niistä viime vuoden festareista mitään).  Olimme paikalla koko viikonlopun, mutta aika monta listallamme ollutta artistia jäi näkemättä ihan siitä syystä, että emme jaksaneet raahautua paikalle ajoissa tai emme jaksaneet olla tarpeeksi myöhään. Harmittaahan se nyt, mutta kroppa saneli tahdin. Toki osa kiinnostavista artisteista meni myös päällekäin. Viikonlopun parhaimpiin lukeutuivat molempien mielestä Cat Power, Minä ja Ville Ahonen, Nick Cave & The Bad Seeds, Bat For Lashes ja Of Monsters and Men. Jälleen kerran tuli todistettua se, että Nikke Luola (aka Nick Cave) osaa ottaa yleisönsä. Festariesiintyjien kuningasta ei tarvitse hakea kauempaa, Nick Cave nappaa sen kruunun ylivoimaisesti.  Kuningattaren kruunusta puolestaan taistelivat Cat Power ja Natasha Khan. Sori Alicia Keys, sinä et valitettavasti päässyt  tähän taistoon, vaikka upean keikan nainen toki  heittikin. Lopulta sen kuningattaren tittelin vei kuitenkin Cat Power, tuo uskomaattisen karismaattinen nainen, jonka käheä ääni vangitsee kuulijansa.

Viikonlopun parhaimmiksi nimettyjen lisäksi näimme enemmän tai vähemmän seuraavien artistien ja bändien keikoista: Alicia Keys, Moderat, Satellite Stories (J), The Lieblings (A), Maya Jane Coles, Chicaloyoh, Beach House, My Bloody Valentine, Austra, Parquet Courts, Aino Venna (A), Grimes, Haim, Junip, Jacco Gardner (A), Orphan Fairytale, Kraftwerk. Pokkariin ei tallentunut festareilta kovin montaa kuvaa eikä läheskään kaikista näkemistämme keikoista. Saattaa olla, että näimme yllä mainittujen lisäksi vielä muitakin, mutta muisti ei enää toimi. Ne, joiden nettikuuntelun perusteella oletin olevan hyviä (Chicaloyoh, Orphan Fairytale), eivät lopulta livenä sykähdyttäneet juuri lainkaan. Katsoimme Chicaloyohin keikasta alun ja siirryimme sitten katsomaan Minä ja Ville Ahosen keikkaa. Olisi ehdottomasti pitänyt katsoa kyseinen keikka kokonaan. Onneksi sentään näimme siitä lopun, sillä voi luoja – lisätkää tähän muutama ylistyssana – Musta Virta.  Täydellistä ensimmäisestä sävelestä lopun kaoottiseen elektro-osuuteen.

Sama toistui seuraavana päivänä. Katsoimme muutaman biisin Junipia ja siirryimme sitten Bat For Lashesin Natasha Khanin leiriin. Olisi siis pitänyt olla siellä alun alkaenkin. Natasha Khan säteili sellaista vilpittömyyttä ja karismaa, että oksat pois. Keikka oli huikeasti parempi kuin edellisvuoden Provinssirockin keikka. Muita sunnuntaina ihastuttaneita olivat islantilainen Of Monsters and Men, Jacco Gardner, Haim ja Grimes (lavalla oli todellakin yhden naisen bileet). Lauantailta Nikke Luolan lisäksi myös Austra ja Aino Venna jäivät erityisesti mieleen.