Kuvat Alice & June

 

Flow’n pelätty lauantaipäivä alkoi yllättävän rauhallisissa merkeissä, siitäkin huolimatta, että Ilmatieteen laitos oli antanut suosituksen pysyä sisätiloissa illaksi saapuvan myrskyn aikana. The Holyn aikana moisesta myräkästä ei kuitenkaan vielä ollut tietoakaan – bändi rokkasi Black Tentissä täysillä. Minulla on itseasiassa vielä keväisen nelivitosen keikan kuvat julkaisematta ja kertomatta, että bändi on livenä tör-ke-än kova. Asiaa auttavat tuplarummut, jotka tuovat jytää kitaroiden lomaan. This Will Be the Day That I Die vetää sellaiseen hurmokseen, että sen tahdit voisivat puolestani jatkua ikuisesti. Pykäriä tuli myös seurattua päälavalta. Vierailijoita riitti aina yksittäisistä vokalisteista Ahjo Ensemble -kamarikuoroon. Kokonaisuus oli mietitty ja oikeastaan harmittaa, etten katsonut keikkaa aivan loppuun – ties mikä muu siinä vaiheessa houkutteli (ruoka?). Toki melkoi pian aloittelikin jo Silvana Imam, joka osoittautui tykiksi pakkaukseksi. Tiesin oikeastaan vain sen, että saatoin odottaa SKAM-viboja, mutten juuri mitään neidon livemeiningistä. Se paljastui hankalaksi kuvattavaksi, mutta helposti nautittavaksi. I have this thing with angry female rappers, huomaan. Ei se väärin oo. Lovee.

Näimme ystävien kanssa Front Yardin kulmilla. Toiset lähtivät syömään, minä ja Alice Jon Hopkinsin DJ-setin tahtiin bilettämään. Tai niinhän me luulimme, emme ehtineet liikkua kuin viisi metriä, ennen kuin taivas repesi. Siis kirjaimellisesti repesi – muutamassa minuutissa ehti kastua jokseenkin läpimäräksi, ennen kuin sai sadetakin kaivettua laukusta niskaansa. Puun alla oli hivenen helpompaa pitää sadetta kuin taivasalla, mutta ihmisten kiljunnasta huolimatta kaikki eivät löytäneet suojaa – pitihän teltatkin kovan tuulen ja romahdusvaaran vuoksi tyhjentää. Keikat keskeytettiin. Pahin myrskyvaihe ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, vaikka sadetta saatiinkin pitkin iltaa. Teltatkin saatiin jossain vaiheessa auki ja mm. Alma pääsi aloittamaan settinsä lopulta, vaikkakin kovasti myöhässä. Sitä ennen kuitenkin päästiin katsomaan jotain, mitä oli odotettu kymmenisen vuotta – Goldfrappia! Train ja Oh La La saivat jalat liikkeelle, samallahan siinä lämpenikin, ja Alison toi tulen lavalle. Jotain pientä keikasta jäi puuttumaan, enkä osaa ihan pukea sanoiksi, mitä. Kenties aika vain on ajanut hieman bändin ohi. Silti mainio keikka, kannatti nähdä!

Kuten edellisenäkin päivänä, myös lauantaina päivän parhaaksi osoittautui viimeisenä näkemäni keikka – tällä kertaa kunnian sai The xx. Toisin kuin vuonna 2010, jolloin bändi korvasi keikkansa peruuttaneen Jónsin lyhyellä varoitusajalla siirtämällä settinsä silloisesta sinisestä teltasta päälavalle, tällä kertaa Romy, Jamie ja Oliver olivat valmiita ottamaan main stagen haltuun. Epäröinnistä tai pelosta ei ollut tietoakaan. Kaikki näytti hyvältä ja ennen kaikkea kuulosti hyvältä. Biisejä soitettiin kaikilta levyiltä (toki melko paljon uusimmalta), ja myös Jamien Loud Places sai soittoaikaa. Yleisö rakasti. Kaiken kruunasivat äärettömän upeat visut, joihin kuului kuusi suurta pystysuuntaista, pyörivää peilipaneelia, joiden kapeat sivut välkehtivät valoja yleisöön. Jos mainittu aiempi Flow-keikka jätti vähän tyhjäksi huonolla tavalla, tämä teki sen hyvällä tavalla. Sanalla sanoen u-pe-a.

Myrskystä ja kaikesta siitä ruuasta, johon on ilmeisesti ollut pakko tunkea korianteria, huolimatta lauantai oli kokonaisuutena Flow-viikonloppuni paras päivä. Sunnuntai ohjelmistoineen oli kuitenkin vielä odottamassa! In the meanwhile, lisää kuvia Flickrissä.

Alice //  Eipä minulla ole tähän paljon lisättävää. Saavuin alueelle tosiaan itse vasta juuri ennen Jon Hopkinsin DJ-settiä, kuten myös eräs ystävämme, joka oli ihka ensimmäistä kertaa Flow’ssa. Myrsky ei ollut kovin mukava tervetuliaistoivotus. Onneksi saimme kokea sekä Goldfrappin ja The xx:n, jotka olivat molemmat todella hyviä! Junen tavoin jäin silti kaipaamaan jotain Goldfrappin keikasta, The xx sen sijaan yllätti vain positiivisesti.  Alma jäi meiltä harmittavasti keikan myöhästymisen vuoksi väliin.

The feared Flow Saturday came with unexpected calmness despite that the meteorologists had informed people to stay inside in the evening as a storm was approaching. No wind or rain was seen yet when The Holy started their rocking set. I haven’t even told you about the gig I saw here in Oulu last spring, but I can tell you that these guys (and girl) rock your ass of. They sound so darn good with double drums giving an extra boost amongst the guitars that it’s quite ridiculous. This Will Be the Day That I Die could just go on forever if you ask me. I also checked out Pykäri at the main stage. The gig seemed very well thought through will various vocalists visiting and even a choir on stage. I even felt bad I left the gig halfway, can’t even remember why (probably to find me some food…). Next up: Silvana Imam. I didn’t really know what to expect except (:D) for some SKAM vibes, but I knew nothing from her live stuff. Turned out she was almost impossible to take photos from but extremely nice to watch on stage. I have this thing with angry female rappers, it seems. Luv.

After Silvana we met up with friends near the Front Yard. Two of us went to find food, me & Alice wanted to dance a bit to Jon Hopkins’ DJ set. Didn’t really get that far, just a couple of steps after the sky literally broke and pretty much hell was loose. There wasn’t any time to dig rain coats out of bags, you were already soaked by the time you got your coat on. We spent the time under a tree which was better than totally out in the pouring rain, but as all tents had to be evacuated for precaution, everyone at the festival didn’t get under a shelter. Gigs had to be cancelled. The worst part of the storm didn’t last long but it rained on and off all evening. Luckily for example Goldfrapp played on schedule. The gig was wonderful – yes it rained a bit but Alison was fire on stage. It was brilliant to hear songs like Oh La La and Train which you’ve waited to hear live for a decade, but something little seemed to be missing. Maybe it was just that time had passed by. Still a lovely gig.

Like the previous day, Saturday’s best act was the last I saw. This time it was The xx. Unlike in 2010 when the band had to take over main stage on quite a short notice after Jónsi had to cancel his gig, this time they were ready for a big stage. Romy, Jamie and Oliver were fully prepared. Everything looked and most of all, sounded good. Songs were played from all three records (a lot from the latest album of course) and even Jamie’s solo tune Loud Places got stage time. The crowd seemed to love everything. And as a cherry on top the visuality of it all was splendid, with huge panels on stage, rotating and bringing both lights and mirrors reflecting lights to the whole. If the previous Flow gig in 2010 left me empty in a bad way, this did in a good way. Gorgeous!

Despite the storm (and all the food with the devil called cilantro in it), Saturday in whole was probably the best day at the festival for me this year. But Sunday was yet to come! In the meanwhile, more pics at Flickr.

Alice //  Well I don’t have much to add. I arrived at the festival area just before Jon Hopkins’ DJ-set with a friend who had never been to Flow Festival before. So, the storm was not a kind welcome for her. Luckily we got to see Goldfrapp and The xx. They were both awesome, although I did feel there was a little something missing in Goldfrapp’s gig. The xx on the other hand blew me away in a positive way. I’m still bummed about the fact that we missed Alma’s gig because of the delay caused by the storm.