Kesän 2016 viimeinen festaripäivä valkeni Almalla, jonka neonkeltainen tukka hulmusi samalla, kun vahva ääni ja biitit täyttivät teltan. Tämä mimmi osaa, siitä ei ole epäilystäkään. Yleisökin tykkäsi, siihen tahtiin tanssiaskeleet rytmittivät keikkaa. Sunnuntai jatkuikin sitten jollain, minkä luen itselleni yllättäväksi ratkaisuksi, mutta hyväksi sellaiseksi – Ruger Hauerilla. Neljä albumia julkaissut yhtye pistettiin sittemmin purkkiin ja kansi suljettiin viime joulukuussa, mutta vielä kesällä lopettamisesta ei ollut tietoa ja vauhti lavalla oli melkoinen. Iisa täydensi rivejä lavalla ja Mikko Pykäri hoiteli soundipuolta. Varsin jees!

Odotettu, herkkä Daughter sukelsi sisuksiin ja New Order soitti kuin soittikin viimeisenä biisinään Love Will Tear Us Apartin – hetki, jolloin ei olisi voinut toivoa olevansa missään muualla (ok, ehkä korkeintaan alkuperäisen Joy Divisionin keikalla). Myös päivän ainoa päälavalla tsekkaamani artisi Sia vakuutti. Eleetön lavatilpehööri oli täydellinen tausta tanssille, joka kipusi surusta hulluuteen kaikkien askelien kautta. Niin upea ääni.

Kaikista pureutuvin ja henkeäsalpaavin setti sunnuntaina oli kuitenkin Antony Hegartylla eli ANOHNIlla. Kaavun peitossa ja ajatuksia herättävien taustavideoidensa kanssa laulanut taiteilija ei yrittänyt keikallaan saada yleisöä pursuamaan äyräitään myöten ilosta, onhan edellisen levynkin nimi Hopelessness. Sekä Sia että ANOHNI jäivät jollain tavalla etäisiksi ja kylmiksi, mutta se oli niiden tarkoituskin. Keikat itsessään olivat äärimmäisen koskettavia, vaikka eivät samalla tavalla riehakkaita ja yleisön kanssa kontaktia ottavat kuin muilla.

Näin pistettiin viime vuosi pakettiin. Kiitos Flow, elokuuta odotellessa! Ja jos jonkun mielestä näissä raporteissa oli liian vähän kuvia, lisäähän löytyy Flickristä.

The last festival day of 2016 opened up with Alma, the yellow-haired internationally acclaimed singer with a strong voice and fierce beats. Apparently I wasn’t the only one who enjoyed the performance, according to the rhythm of stomping feet of people dancing. Sunday continued then with something a bit of a surprise even for me – Ruger Hauer. The rapping trio was on roll, with Iisa on some of the vocals and Mikko Pykäri dealing with beats and effects. Too bad the band decided to call it quits later in 2016.

As tender as awaited was Daughter with soulful tunes digging deep and New Order finished their danceful set with no other than Love Will Tear Us Apart (a fact that when even thinking of gives me goosebumps). Also the only act on the main stage that day for me, Sia, was quite convincing. Nothing extra, just emotions bouncing from the dancer’s choreographical elements and, of course, Sia’s unbelievable voice.

The most breathtaking and seizing musical experience on Sunday was definitely ANOHNI. A cape-wearing Antony Hegarty sang deeply into the crowd’s soul while thought-provoking videos pinned on the background. Hopelessness was definitely there, in that tent. Both Sia and ANOHNI kept themselves distant from the crowd, on purpose of course, but the lack of contact with the audience didn’t diminish the glow and glitter of the gigs. Quite the opposite.

So now the festival summer of 2016 is a wrap! Thank you Flow, see you in August again. And if you think there were too few pictures in these Flow posts, more can be found at Flickr.