Olen aiemminkin maininnut festareille sattuneista loistavista kesäkeleistä, eikä Flow tehnyt poikkeusta. Suvilahden asfaltista hohkava lämpö tuntui luissa asti. Lauantain ensimmäinen keikkani oli Lokit, joka veti kevyesti kaikki pisteet kotiin. Tämä jäikin sitten viimeiseksi Tiivistämö-keikakseni, siitäkin huolimatta, että lavalle olisi festareiden aikana astunut yksi jos toinenkin kiinnostava nimi. En vain kestänyt sitä järjetöntä ilmastoimattomassa tilassa hikoilemista (lääkehiki, I hate you).

Kun perjantaina ei tarvinnut jonottaa mihinkään, oli loppuunmyyty lauantai toista maata. Ihmismeri raastoi hermoja siinä määrin, että jätin päivän lopuksi muuten mahtavan keikan vetäneen Future Islandsin kesken. Sam Herringin lavakarisma on kyllä aivan omaa laatuaan! Toisessa ympäristössä en olisikaan lähtenyt mistään hinnasta pois. Kauas tästä vetovoimasta ei jäänyt Foxygen, jonka meininki oli sen verran psykedeelistä, että vokalisti Sam France oli saattanut vetää jotain särkylääkkeitä vahvempaa. Yleisöäkään ei päästetty helpolla. Regina kuulosti hyvältä pitkästä aikaa, mutta päivän parhaaksi nousi ehdottomasti ihastuttava Belle and Sebastian. Bellesebun näin muutama vuosi sitten Ruisrockissa, mutta Flow’n keikka oli mainittua iloisempi tunnelmaltaan. Bändi tanssi ja tanssitti, ja nostettiinpa yleisöstäkin lavalle joukko mukaan ilakoimaan. Ihana keikka!

Pitkän tauon jälkeen uuden albumin tänä vuonna julkaissut Róisìn Murphy käveli yleisön eteen mummoksi pukeutuneena. Pikkuhiljaa vaatteet vähenivät ja vaihtuivat kimallukseen elektrobiittien tahdittaessa. Show jätti kuitenkin heti alkuun kylmäksi, ja luovutin muutaman biisin jälkeen. En ole naisen soolotuotantoon muutenkaan perehtynyt kuin auttavasti, mutta livemeininki ei sekään oikein vakuuttanut. Years & Years sen sijaan tuntui vakuuttavan monet – tanssittava pop, söpö nuori poika keulakuvana ja sateenkaaren väreissä liputus iski kansaan, vaikka bändi julkaisi debyyttinsä vasta viime kuussa. Kyllähän tätä olisi pidempäänkin katsonut! Vaikkei Olly Alexanderin laulu mielestäni kantanutkaan tarpeeksi vahvana läpi koko keikan.

Illan pääesiintyjä, Pet Shop Boys, veti hyvän perussetin. Visualisoinnit jyräsivät tajuntaan, vaikkeivät kappaleet olisikaan kaikki olleet tuttuja. Electric-kiertueen viimeisestä vedosta näkyi kuitenkin hienoinen väsymys, eikä sitä hurmosta ehkä saatu aikaan, mikä oli tarkoitus. Pitkän linjan faneille kokemus oli silti varmasti antoisa. Bileet jatkuivat alueella pitkälle eläinkaupan poikien lopetettua, mutta meikäläinen suuntasi suosiolla nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään…

(Kuvissa mukana myös Art Laboratoryn tiloista löytynyt New Weave, joka rakensi äänimaailmansa yleisön avustuksella – app vain puhelimeen ja erilaisia ääniä nauhoittamaan! Näistä kootiin mielenkiintoinen kokonaistaideteos. Lisää kuvia lauantailta ja perjantailta Flickrissä.)

As I’ve said before, this years’ festivals have had a good share of sunshine despite the otherwise horrifying summer weathers. Flow Festival made no exception, and Saturday started with a warm glow from the sky. My day kicked off with Lokit, a delighting, domestic rock act. The gig was inside Tiivistämö building, which I found pretty distressing with no air to breathe. Too bad, because there were lots of interesting artists playing there during the weekend.

Saturday was so packed with people anyway (sold out, that is), that my nerves were cracking at the end of the day really bad. A misanthropist, me? Never. ;) Both Foxygen and Future Islands rocked the stage hard, with giving the audience no choice but to rock with them. It was good to see Regina live after a while, and according to the crowd, Years & Years was one of the most anticipated stars of the whole year. Róisìn Murphy’s gig was a bit cold & boring for my taste, and also Pet Shop Boys played a routine gig. They did have a whole lot of cool visualizations going on stage, I have to admit.

And the best live set of the day? Belle and Sebastian. I’ve seen the band before, a few years back at Ruisrock, but if the tent was then filled with a certain sadness and longing, this was the complete opposite – fun, cheerful and made for dancing. Fans were picked up onto the stage to dance with the band, and when it all came to end, I had a big smile on my face. Thank you, this was lovely!

More pics from Friday & Saturday at Flickr. Fingers crossed I’ll get part three out soon enough…