Ensimmäisiä

Huh. Vaikka itselle tai lähipiiriin ei sattuisi yksiäkään tenttiviikkoja tai YO-juhlia, on loppukevät aina just tätä. Kiirettä.

Mutta ei kalenteri niin täynnä ole, etteikö sinne mahtuisi yhdet ysäribileet. Niiden varjolla sukellan minäkin Rosvoissa kyseltyjen ensimmäisten kertojen maailmaan, aivonystyröistä putkahtavien muistojen rajoissa!

Eka yhtye, jota olet sanonut lempibändiksesi?
Queen.  Vanhempien kätköistä löytyneestä The Miracle -C-kasetista se kaikki lähti.
http://youtu.be/CEjU9KVABao

Eka yhtye, jota olet fanittanut?
Ala-asteella toki tuli tykättyä kaikenlaisesta enemmän tai vähemmän (olihan minulla Rednex-paitakin), mutta jos faneus mitataan oheiskrääsän rakastamisen määrällä, on tähän vain yksi oikea vastaus: Hanson. Se faneus kesti pitkään siitä huolimatta, että ystävät dissasivat veljeksiä jatkuvasti. MUTTA KUN HANSON EI OLLUT POIKABÄNDI. He sävelsivät, soittivat ja lauloivat itse lavalla yhtenevissä asusteissa tanssimisen sijaan, mutta sattuivat nyt vaan olemaan nuoria, söpöjä pojankloppeja.

Ja tarkempi ilmaushan olisi: Hanson ei ole poikabändi. Veljestrio on yhä pystyssä ja keikkailee, vaikka Mmmbop-ajoista onkin kulunut jo kohta parikymmentä vuotta (!!!). Lahjakkuutta kun on turha heittää hukkaankaan. Livenä en bändiä ole koskaan nähnyt, mutta ehkä vielä koittaa sekin päivä – vaikka fanitus onkin yläasteen jälkeen huomattavasti laantunut. On muuten hämmentävää, että Johanneksen vastaus tähän kysymykseen on kutakuinkin samanlainen.
http://youtu.be/32nlxQOe3tw

Eka levy, jonka olet saanut?
Muistini syövereistä kaivan sellaisen nimen kuin Bon Jovi. Cross Road -kokoelma C-kassumuodossa, tietty. Koska siinä oli Always-hitti, tietty. CD-levyistä ensimmäisiin lukeutuivat mm. Oasiksen (What’s the Story) Morning Glory? sekä Rasmuksen Peep.

Eka levy, jonka olet omilla rahoillasi ostanut?
En suoraan sanottuna muista, kuka aiemmin mainitun Bon Jovin lopulta maksoi. Sen muistan, että Mark Owenin Green Manin ostin alelaarista taskunpohjalta löytyneillä kolikoilla (olisikohan maksanut noin 15 markkaa). Miksi, en vieläkään ymmärrä. En ole koskaan pitänyt Take Thatista. Mutta falsetti + pitkät hiukset = olen myyty.

Eka festari?
Midnight Party Planet Kouvolassa, 1998. Kolmen päivän telttailun lomassa odotetuimpiin akteihin kuuluivat Apulanta, Rasmus ja Pitkä Kuuma Kesä -leffasta tuttu Kalle Päätalo feat. Jimi Pääkallo. Nannaa teinitytölle!

Eka klubikeikka?
Täytin 18 vuonna 2001, ja samana tai seuraavana vuonna kävin katsomassa Saran keikan Kouvolan Rytmi-Katissa. Jos klubiksi kuitenkin lasketaan nuorisodiscotkin, oli ensimmäinen klubikeikkani Rasmus vuonna 1996, Korian nuorisotalolla. Kaverin kanssa ei raaskittu maksaa narikasta, joten oltiin koko keikka talvitakit päällä ja hikoiltiin. Itseasiassa niin paljon, että käteen lyöty leima huuhtoutui kokonaan pois.
http://youtu.be/X7NB8ZOlPfg

Eka kerta, kun olet blogannut musiikista?
Tammikuussa 2009 aloitettuani julkisen blogini (jätän laskusta nyt sitä ennen kirjoitetut tekstit LiveJournalin puolelle) bloggasin ultimate girl crushistani, Shirley Mansonista. En vieläkään, yli 15 vuoden jälkeen, ole saanut itselleni tuota himoitsemaani sähkönsinistä mekkoa.
http://youtu.be/esEdC0c3YI4

These are all flashes from my past – and some of them can stay that way.

2 kommenttia kirjoitukseen Ensimmäisiä

  1. Visa Visa kommentoi:

    Shirley. On. Ihana. Samaa kategoriaa Dana Scullyn kanssa.

    1. June June kommentoi:

      Uuh. Todellakin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.