End of 2 0 2 0

2020 jää historiaan eriskummallisena ja kaoottisena vuotena. Musiikki- ja tapahtuma-ala ovat kärsineet viime kuukausien aikana turhankin reippaasti. Keikkoja ja festareita peruttiin hillitöntä tahtia, ja monilla koko kesä meni uusiksi. Meilläkin livemusiikin kaipuu on älytön! Levyjä toki julkaisiin useitakin mielenkiintoisia, mutta kun viimeiset 12 kuukautta ovat menneet lähinnä selviytymismoodissa, on ollut helpompi turvautua tuttuihin, lohdullisiin vokaaleihin ja jumittua yksittäisiin biiseihin. Kasattiin silti edes ne levyt tämän vuoden top-listoiksi.

Varjo2020-129

 

Alice //  Sattuneesta syystä vuoden 2020 osalta ei tule parhaiden livekeikkojen TOP 10 -listausta, sillä en nähnyt ainuttakaan keikkaa livenä (virtuaalisesti tosin muutaman). Siirrytään siis suoraan vuoden 2020 parhaiden levyjen pariin. Kaikkein eniten luureissani soi  tänä kuluneena vuonna luultavasti Post Malonen Hollywood’s Bleeding  ja Machine Gun Kellyn Hotel Diablo, mutta molemmat levyt julkaistiin jo vuonna 2019. Nyt vituttaa ihan suunnattomasti, etten kuunnellut kumpaakaan artistia vielä tuolloin ja näin ollen missasin myös keikat. Jos Jumalat suovat vuodelle 2021 kyseisten herrojen keikkoja edes jossain päin Eurooppaa niin menen juoksujalkaa (koronaturvallisuus huomioon ottaen). Vuonna 2020 julkaistuista levyistä listalleni päätyi muutama aivan ilmiselvä valinta ja osa on sellaisia, joita vain kuuntelin runsaasti. Monet tänä vuonna julkaistut levyt sen sijaan jäivät erittäin vähäiselle kuuntelulle (esim. Other Lives, Ane Brun, Fleet Foxes, Phoebe Bridgers) tai sitten en saanut aikaiseksi kuunnella uutukaisia alkuunkaan (esim. The Killers, Deftones, Stu Larsen).

 

LEVYT TOP 10 (aakkosjärj.):

Antti Tuisku: Valittu kansa
Keaton Henson: Monument
M: Punainen ovi
Machine Gun Kelly: Tickets To My Downfall
Matt Berninger: Serpentine Prison

Puscifer: Existential Reckoning
Ruusut: Kevätuhri
Taylor Swift: folklore (etenkin the long pond studio sessions)
Taylor Swift: evermore
Woodkid: S16

 

Varjo2020-76

 

June //  Huh, mikä vuosi tosiaan. Laskeskelin keikkoja, joilla olen tänä vuonna ollut, ja niitä on kaksi plus festarit. Siis kaksi kokonaista klubikeikkaa (syksyllä sekä talvella ennen koronaa), ja yhdet pienet mutta sitäkin suloisemmat festivaalit kesähelteillä (Varjon perjantai & lauantai blogissa). Sisällä on suuri kolo, joka pitäisi saada täytettyä. Ehkä ensi vuonna. Toivottavasti ensi vuonna.

Myös uusien levyjen kuuntelu on jäänyt liian vähälle. Suoraan sanottuna olen ollut lopen uupunut paitsi työmäärääni, koko tähän tilanteeseen. Toisille koronan myötä tuli ”ylimääräistä vapaa-aikaa”, jonka on voinut käyttää innostuen kuka mistäkin. Itselläni aikaa ei ole ollut yhtään enempää kuin aiemminkaan, ehkä jopa vähemmän, ja päivät ovat tuntuneet aiempaa kuormittavammilta. Toki pitää olla iloinen, että on töitä. Korona on siltäkin osin vaikuttanut niin moneen asiaan.

Selittelyt sikseen ja asiaan. Muutama tältä vuodelta poimittu levy oli ihan ilmiselvä ja äärimmäisen helppo valinta – uusi Woodkid lunasti sille asetetut odotukset, Sufjan Stevens on yksinkertaisesti nero, ja Antti Tuiskukin onnistui jälleen kerran uudistamaan itsensä. Ruusujen kakkosalbumi oli ihanasti erilainen mutta silti yhtä laadukas kuin debyytti, ja vaikka Nick Caven Idiot Prayer on livelevy eikä varsinaisesti sisällä uutta materiaalia, oli se pakko sisällyttää listalle, sillä kyseinen Alexandra Palacessa soitettu soolokeikka oli livestreaminakin niin ihana, että jätti jälkensä. Top viisi oli siis piece of cake. Viiden muun levyn kohdalla teki vähän tiukkaa tehdä valintoja, ja viivan alle jäi vielä lukuisia kiintoisia albumeita.

 

LEVYT TOP10 (aakkosjärj.):

Antti Tuisku: Valittu Kansa
Ásgeir: Bury The Moon
Jónsi: Shiver

Keaton Henson: Monument
Nick Cave & The Bad Seeds: Idiot Prayer (Nick Cave Alone at Alexandra Palace)
Ruusut: Kevätuhri
SOFA: BFF
Sufjan Stevens: The Ascension
Tame Impala: The Slow Rush
Woodkid: S16

 

Bubbling under: Ólafur Arnalds – some kind of peace, Matt Berninger – Serpentine Prison, Puscifer – Existential Reckoning, M – Punainen Ovi, Stu Larsen – Marigold, Mark Lanegan – Straight Songs Of Sorrow, Bright Lights – Down in the Weeds, Where the World Once Was, Other Lives – For Their Love, The Smashing Pumpkins – CYR, Lanterns On The Lake – Spook The Herd, James Dean Bradfield – EVEN IN EXILE, Grimes – Miss Anthropocene. ETC.

 

Varjo2020-147

Albums 2020

 

Although this year has been a mess, and live music has been almost non-existent, we managed to pull together the albums we liked most in 2020. Like in previous years, we both picked one song from each album on our top 10 lists and compiled them into a Spotify playlist.

Let’s all keep our fingers crossed for a better next year!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.