Daniel Johns – Talk

cool_on_fire

Daniel Johns palasi tänä vuonna oman tuotantonsa kanssa valokeilaan kahdeksan vuoden hiljaisuuden jälkeen. Hehkutin jo aiemmin herran soolouran ensimmäisiä biisejä, mutta soololevystä kirjoittaminen hieman venyi. Vaikka maaliskuussa julkaistun Aerial Love -EP:n biisit kertoivat Silverchairiin nähden täydellisestä suunnanmuutoksesta, onnistui soololevy Talk silti osittain yllättämään ja hämmentämään minut. Se ei ole kokonaisuutena yhtä vahva kuin Aerial Love -EP, mutta se on siitä huolimatta näyttävä paluu aussiherralta. Talk koostuu viidestätoista biisistä, joista kaksi on myös aiemmin julkaistulla EP:llä: hidastempoisen sensuelli Aerial Love ja mahtipontinen Preach. Monen kuuntelun jälkeen Talkilla on edelleen muutama kappale, joista en erityisemmin pidä, mutta onneksi sitäkin enemmän niitä, joita rakastan. Johnsin uutta materiaalia on vaikea kuvailla lyhyesti, sillä se sisältää niin poppia, elektroa, r’n’b:tä kuin souliakin – usein näitä kaikkia saman kappaleen sisällä. Johnsin uutta musiikkia onkin kuvailtu elektroniseksi r’n’b neo-souliksi. Onneksi Daniel palasi harharetkeltään hip hopin parista, vaikka herran uudessa tuotannossa on elementtejä hip hopistakin ja melodillista samankaltaisuutta niiden 360:n biisien kanssa, joilla Johns vieraili vuonna 2014 (Purple WaterfallIt’s All About To End, Impossible). Pidän kyllä Danielin lauluosuuksista kyseisissä biiseissä, mutta Matt Colwellin rap-osuudet = ei, ei. Täysosumana sen sijaan pidän Danielin ja Lisa Gerrardin yhteistyöstä syntyneitä eteerisiä kappaleita Estelita ja Seven Seas, jotka löytyvät Gerrardin uusimmalta albumilta Twilight Kingdom (2014).  Ne osoittavat jälleen kerran sen, mihin kaikkeen Johns pystyy taipumaan.

Mutta nyt harhauduin itse sivupolulle varsinaisesta aiheestani. Laulullisesti falsetti kantaa läpi soololevyn ja Talk onnistuu olemaan yhtenäinen kokonaisuus siitä huolimatta, että se poukkoilee musiikillisesti useaan suuntaan. Punaisena lankana levyllä kulkee sydänalaa värisyttävä matala basso. Yhteistyökumppaneina levyllä on ollut iso joukko tunnettuja nimiä: Joel Little, Styalz, M-Phases, Louis School ja Julian Hamilton. Julian Hamiltonin kanssa Johnsilla onkin pitkä menneisyys. The Presetsistä parhaiten tunnettu Hamilton on ollut mukana Silverchairin livekokoonpanossa vuosina 2001-2003 ja kirjoittanut yhdessä Johnsin kanssa muutaman biisin Silverchairin viimeisimmälle levylle. Johns puolestaan on vieraillut The Presetsin muutamassa biisissä (Cookie, This Boy’s In Love). Eivätkä yhteistyökuviot vielä tähänkään loppuneet, sillä Hamilton on ollut mukana myös Johnsin sivuprojektin The Dissociativesin livekokoonpanossa. Mutta nyt taas takaisin Johnsin soololevyn pariin. Levyllä on yksi kappale, joka voisi periaatteessa olla Silverchairia. Pianovoittoinen New York muistuttaa hieman sellaisia SC-helmiä kuin After All These Years ja Those Thieving Birds. Alla olevat suurimmat suosikkini Johnsin soololevyltä edustavat aika hyvin albumin eri puolia.

Rauhallinen Dissolve kuulostaa siltä, että sen kuuluisi olla Drive-elokuvan soundtrackilla. Mielleyhtymä Kavinskyn Nightcall -kappaleeseen on minulle jotenkin automaattinen.

Synkähkö Sleepwalker ei heti ensimmäisillä kuuntelukerroilla noussut albumilta esiin, mutta pikkuhiljaa siitä muodostui ehdoton suosikki.

Going on 16 on ehkä levyn erikoisimpia biisejä ja se on vietellyt minut täysin. Ehkä yhtenä syynä on rouhea kitara, jota ei levyllä muuten juuri kuulla. Siinä on samanlainen seksikäs fiilis kuin The Presetsin biisissä Cookie, jolla Johns soittaa kitaraa. Rakastan kyseistä biisiä! Kuulen Danielin äänen aina heikosti taustalla muutamassa kohdassa, vaikka en ole tätä saanut mistään vahvistettua. Kuulevatko kenenkään muun korvat saman? Väitän, että tunnistan kyllä Danielin äänen missä tahansa.


Albumin päättävä Good Luck tuo vahvasti mieleen Portisheadin (esim. Wandering Star). Surisevalla ja vääristyneellä äänimaailmalla maalaileva kappale on yllättävän koukuttava ja aavemainen. Tähän loppuun on vielä jaettava Cool On Firen kuumottavan ihana video, olkaa hyvät:

There’s been lots of talk about ”Talk”,  Daniel Johns’ solo debut (2015). Earlier this year I wrote about the first songs of his solo career and although they told about the drastic change of direction musically compared to Silverchair the whole solo album still managed to surprise and baffle me at times. There are still a few songs on the album I’m not crazy about but more of those that I absolutely love! Talk is a strong comeback from Johns. It can probably best be described as electronic r’n’b neo-soul. It also has elements of hip hop but I’m glad that he didn’t adopt much from his detour with rapper 360 (Purple WaterfallIt’s All About To End, Impossible). I like Daniel’s parts in the songs but Matt Colwell’s rap..no, no. But what came out of Daniel and Lisa Gerrard’s collaboration is pure gold! Above is the better of the two songs (Estelita & Seven Seas) in which Daniel collaborated on Gerrard’s latest album ”Twilight Kingdom” (2014). They demonstrate yet again how extremely versatile this man is.

But now back to ”Talk” which is a surprisingly unitary album as a whole. Daniel’s unwavering falsetto and the resonating low bass carry throughout the album. Johns worked with numerous collaborators on his album such as Joel Little, Styalz, M-Phases, Louis School and Julian Hamilton. As different as the album is from Silverchair there is one song that is strongly reminiscent of SC and that’s the piano ballad ”New York”. My favorites from ”Talk” represent different sides of the album. ”Dissolve” sounds like it should be on the OST of Drive, it always reminds me of  Kavinsky’s ”Nightcall” and the movie. ”Sleepwalker” on the other hand is darker and it took a while until it became a favorite. The cheeky ”Going On 16” had me from the beginning and maybe it’s the guitar in it that seduced me. It sounds so sexy, it just does. Very much the same as Johns playing guitar on The Presets’ song ”Cookie”. The last song on the album is very different from the rest and in my opinion works perfectly as a closing. ”Good Luck” is eerie and dark, made of buzzing and distorted noises that remind me of Portishead (f.e. Wandering Star). So, all in all: Well done Daniel! And in closing for your viewing pleasure the hot video for ”Cool On Fire”.

 – In love with Daniel Johns since 1999

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.