Damien Rice @ Tempodrom, Berlin

Damien_Rice_Tempodrom, Berlin_2015-1

Harvoin kirjoitan keikoista kovin pitkästi, mutta nyt on syytä. Koin yhden elämäni parhaimmista kaksituntisista Berliinin Tempodromissa 4.8.2015. Yli kymmenen vuoden odotuksen jälkeen näin vihdoin Damien Ricen livenä. Irkkuherra onnistui ylittämään kaikki odotukseni ja keikka meni heittämällä elämäni Top 3 -keikkoihin. Sanat pettävät, ne eivät mitenkään riitä kuvailemaan keikan upeutta. En pysty muodostamaan niitä tunteita, sitä täydellistä onnellisuutta ja läsnäoloa sanoiksi. Surua, tuskaa, haikeutta, kaipausta, onnea, iloa, hilpeyttä, riemua, ihmetystä, yllättyneisyyttä, tyytyväisyyttä, niitä kaikkia tunteita, joita noiden kahden tunnin aikana koin. Ne läikähtivät ilmoille aitoina ja laimentamattomina: nauruna, hymynä, kiljaisuina ja aplodeina, korviahuumaavana huutona, kyynelvirtoina, lauluna, särkyvänä äänenä.

Täydelliseen keikkakokemukseen tarvittiin vain yksi mies sekä pelkistetyt  ja kauniin tunnelmalliset puitteet. Ei muuta. Damienin ääni on uskomattoman voimakas. Tiesin sen toki jo entuudestaan, mutta sen todistaminen livenä on asia erikseen. Se oli välillä niin voimallinen, että iho meni kauttaaltaan kananlihalle ja suu aukesi silkasta euforisesta hämmästyksestä.  En ymmärrä, miten ihmisestä voi lähteä niin kuuluva ja voimakas ääni.

Damien_Rice_Tempodrom, Berlin_2015-17
Damien_Rice_Tempodrom, Berlin_2015-19
Damien_Rice_Tempodrom, Berlin_2015-23

Saavuin Tempodromiin vasta lämmittelijänä toimineen Mariam the Believerin setin lopussa. Hapuilin tieni säkkipimeässä salissa lavan läheisyyteen (olin lopulta toisessa rivissä). Lämmittelijän lopetettua seurasi jälleen se piinaavin osuus: odottaminen. Onneksi Damien ei antanut odotuttaa itseään kovin kauaa. Settilista hipoi täydellisyyttä, mutta toki aina jotain omia suosikkeja jää puuttumaan (Woman Like A Man, Rootless Tree). Herra jutteli biisien lomassa hyvin paljon, mikä teki tilaisuudesta intiimin ja lämpimän. Voin rehellisesti sanoa, että en ole koskaan nauttinut välispiikeistä (jos Damienin pitkiä tarnoita nyt niiksi voi edes kutsua) niin paljon kuin Damienin keikalla. Tekisi mieli kertoa niistä muutama, mutta en kuulkaas nyt rehellisesti jaksa. Sitä paitsi te kuulette niistä kohta pari upottamieni livetaltiointien alussa. Yritän rajoittaa, koska tottakai haluaisin laittaa tähän kaiken!

Keikan täydellinen yllättäjä oli kappale Trusty & True, jonka Damien soitti käsiharmonilla. En ole levyllä kiinnittänyt kappaleeseen mitenkään erityistä huomiota, mutta livenä se onnistui olemaan lähes uskonnollinen kokemus, herkistäen minut minuutteja kestävään kyyneltulvaan, vapauttaen ja avaten syviä solmuja, edes hetkeksi. Siitä kuvattu video ei valitettavasti välitä puoliakaan siitä uskomattomasta tunnelmasta, mikä Tempodromissa tuolloin vallitsi (se syleilevä pimeys, lämpimät tuikkivat valot, harras hiljaisuus..), mutta katsokaa se silti. Katsokaa ja päästäkää tekin hetkeksi irti syyllisyydestä ja katkeruudesta.

Äärimmäisen onnellinen olin siitä, että Damien soitti yhden lempikappaleistani: I Remember. Ja millainen versio, voi herranjumala! Tästä ei lähemmäs täydellisyyttä enää päästä. Menen vieläkin täysin kananlihalle, kun katson tämän.
https://youtu.be/YT4Z_KAT3d0

Tähän väliin on pakko laittaa video kappaleesta The Professor & La Fille Danse (Damien laulamassa ranskaksi, ah) ja sen alussa olevasta sperma-tarinasta. Hulvaton.

Damien_Rice_Tempodrom, Berlin_2015-12
Damien_Rice_Tempodrom, Berlin_2015-4
Damien_Rice_Tempodrom, Berlin_2015-2
Damien_Rice_Tempodrom, Berlin_2015-5
Damien_Rice_Tempodrom, Berlin_2015-6
Damien_Rice_Tempodrom, Berlin_2015-9
https://flic.kr/p/y9cJjA

SETLIST:

Cannonball
Delicate
Elephant
9 Crimes
Trusty & True
The Professor & La Fille Danse
I Remember
The Greatest Bastard
Long Long Way
The Box
It Takes A Lot To Know A Man
—————–
Older Chests
My Heart (Wildbirds & Peacedrums cover with Mariam the Believer)
My Favorite Faded Fantasy
Volcano / I Don’t Want To Change You / Blower’s Daughter (unamplified)

 

Encoressa kuultiin neljä kappaletta, tai oikeastaa kuusi, sillä viimeisenä Damien soitti akustisesti kolmen kappaleen medleyn. Muistan ikuisesti sen hetken, kun Damien seisoi melkein suoraan edessäsi ja alkoi laulaa Blower’s Daughteria. Vaikka tuhannet muut ihmiset lauloivat kyseistä kappaletta kaikkialla ympärilläni tunsin silti duetoivani yksin Damienin kanssa (Blower’s Daughter on se kappale, jota saatan joskus laulaa julkisesti kaverien bileissä, kun olen ottanut tarpeeksi rohkaisua). Se tunne oli niin erityinen, että hetkeksi pakahduin onnesta totaalisesti eikä ääni meinannut tulla ollenkaan ulos. Täy-del-li-nen päätös täydelliselle illalle.

Damien_Rice_Tempodrom, Berlin_2015-15


Damien_Rice_Tempodrom, Berlin_2015-25

I don’t usually write about gigs very lengthily but this time I have to make an exception. I experienced one my life’s best two hours in Berlin last month when Damien Rice played at Tempodrom. I had waited for more than ten years to see him live and he still managed to exceed all my expectations. Words fail me completely when trying to put into words the awesomeness of the gig. All those emotions that I experienced during those two hours, the sadness, pain, longing, happiness, joy, exhilaration, amazement, contentment.. My feelings came out undiluted. At times I was euphorically amazed by the cheer power, the volume of his voice. It is simply incredible. 

I arrived at Tempodrom when the warm-up act Mariam the Believer was already at the end of her set. Then came the most tormenting part of the evening known as waiting.  When Damien finally came on stage it was pure magic from the very first seconds. The setlist was almost perfect. I say almost because you’re always left wanting something (in this case ”Woman Like A Man” & ”Rootless Tree”). Damien talked a lot, at length, between songs and I can honestly say I have never before enjoyed that talking between songs so much. It made the gig so much more intimate and warm. I’d like to tell all those stories here but I’m just too lazy. Besides, you’ll get to hear two of them at the beginning of those live videos I’ve embedded above.

”Trusty & True” was a huge surprise because I haven’t really payed that much attention to it on the record but the live version was almost a religious experience. Damien played that on hand harmonium and that song just sensitized me to tears, a steady stream of them, for minutes. Another highlight for me was ” I Remember”.  It’s one of my favorite songs by Damien and that live version, oh dear lord! Can’t get more perfect than that. I still get goosebumps all over when I watch it. I had to embed ”The Professor & La Fille Danse” because of the hilarious sperm-story at the beginning. That song is not my absolute favorite but let’s face it, anything Damien sings is worth embedding. Oh, and the French he sings in that song, oh yes, yes. 

The gig ended with ”Blower’s Daughter”. We actually got six songs during the encore because the last one was a three song medley. I will always remember that moment when Damien stood on stage almost in front of me and started to sing ”Blower’s Daughter”. Although thousands of people all around were singing I still felt I was dueting with Damien alone (”Blower’s Daughter” is a song I’ve been known to sing at my friend’s parties when I’ve had enough stimulating drinks). At first I was bursting with happiness so much that my lungs weren’t working properly and my voice didn’t come out. That tells you something about that incredible feeling that’s hard to put into words. A perfect ending to a perfect night.  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.