Blind Channel – Dark Side
Viime viikonloppuna Yle esitti tuttuun tapaansa Uuden Musiikin Kilpailun, jossa valittiin Suomen edustaja Rotterdamin toukokuisiin Euroviisuihin. Viime vuonna viisut sattuneesta syystä peruttiin, ja Aksel Kankaanranta joutui jäämään kotimaan kamaralle. Katsotaan, minkä muodon tapahtuma tänä vuonna saa. Niin sanottu Suomen karsintakisa oli joka tapauksessa entistä ehompi ja spektaakkelimaisempi, mihin osaltaan varmasti vaikutti kulunut, livemusiikin osalta nihkeä, vuosi. Ihmiset kaipaavat musiikkia ja juhlia! Juontajana pop-prinssi Antti Tuisku ei olisi asuvaihdoksineen voinut olla napimpi valinta, ja syntinen aloitusnumero Erika Vikmanin kanssa nosti heti alussa lämmöt kattoon. Huhhuh! Jopa 1,7 miljoonaa suomalaista seurasi suoraa lähetystä, ennätysyleisö siis.
Vaikka tämä postaus lienee vain epämääräistä horinaa kummuten tarpeesta päästä purkamaan musiikkiajatuksiaan pitkästä aikaa, ei alkuperäisenä pointtina suinkaan ollut Euroviisut – vaan pikemminkin UMK:n voittaneen oululaislähtöisen Blind Channelin luomat vibat. Violent pop -termillä bändinsä genreä tituleeraavat rokkarit esittivät Dark Side -nimisen biisinsä hurjalla energialla ja varmoin ottein, hurmaten sekä yleisön että raadin äänet puolelleen. Mutta miksi biisi kuulosti niin hyvältä?
Vastauksena kysymykseen voin antaa kaksi yksinkertaista vastausta – toinen on henkilökohtainen, toinen hieman universaalimpi. Jälkimmäinen ensin: kappaleessa on järjettömän hyvä kertsi. ”Put your middle fingers up / Take a shot, throw it up and don’t stop / I’m, I’m, I’m living that life on the dark side”. Luonnollisesti soljuvat soinnut komppaavat tarttuvaa melodiaa. Popiksi meininki on kenties väkivaltaista, muttei toisaalta liian raskasta myöskään valtavirroille.
Henkilökohtaisempi vastaus liittyy nostalgiaan, kuinkas muuten. Bändi ei suinkaan ole minulle tuntematon, mutta koska meininki on kalskahtanut korvaani turhan paljon 1990-luvun lopun teinivuosiltani, en ole pystynyt tarttumaan tuotantoon, oli se kuinka taidokkaasti tahansa tehty. Jotain on tänä keväänä toisin. Ehkä se on tämä koronavuosi, tai ehkä se on se, että ylioppilaskeväästäni on tasan kaksikymmentä vuotta ja aika on nyt kypsä. Dark Side henkii erittäin vahvasti mm. Linkin Parkia sisältäen sekä melodista että yhden sävelen laulua, räminää, syntikkaa ja loistavia hetkiä yleisön huudatukselle. Yhtäkkiä kaikki tämä kuulostaa todella hyvältä ja tuoreelta. (Toim.huom. Linkin Park on aina kuulostanut hyvältä, mutta sitä jaksaa vain tiettyjä pätkiä kerrallaan.)
Kirsikkana kakun päällä UMK-liveveto vakuutti energisyydellään. Siinä missä Teflon Brothersin alienit hauskuuttivat, Pandora oli pettymys. Oskr kuulosti ihanalta (ok ehkä vähän näyttikin), mutta biisi saatika show ei ollut viisukamaa. Sama päti lähes kaikkiin kokelaisiin. Blind Channel vei muita satanolla – veto oli sopivan erilainen totuttuun viisuhumppaan ja itkuvirsiin verrattuna. Toivotaan, että muukin Eurooppa lankeaa polvilleen toukokuussa.
Whatever the reason is, I hope all of Europe will fall on their knees when these highly energetic lads get on the stage.